Päivä 4 | Rolla - Joplin | 300 km

Gary’s Gay Parita, siellä oli kaikki niin kuin ennenkin.

Mahtavan Mark Twain reitin jälkeen lähdittiin taas ajamaan tunnollisesti vanhaa Route 66:tta. Tie vei meitä Inter Staten molempia puoli tasapuolisesti, pikku silta-siksakkia vaan ja taas mentiin..

Jo tutuksi tulleita tasa-arvoisia risteyksiä reitillä riitti. Jokaisesta suunnasta saapuville on pakollinen stoppi. Liikkeelle lähdetään samassa järjestyksessä kun on saavuttu risteykseen. Selkeä ja yksiselitteinen tapa, joka toi erinomaisen hienosti.

Moottoripyörillä ajaessa riittää, että ensimmäinen pysähtyy ja kerää joukon yhteen, jonka jälkeen kaikki ryhmän pyörät voivat ohittaa pysähtymisviivan ja ajaa risteykseen kuin yhtenä ajoneuvona.

Routemme vei meidät ensimmäiselle todella kaupalliselle ja jonkin verran muoviselle turistikohteelle, josta saattoi hankkia itselleen kaiken mahdollisen R66 tilpehöörin yhdellä kerralla. Pidimme päät kylmänä, vaikka lämpötila aamupäivän aikana oli kivunnut jo yli +30 asteen.

Route tuo ja Route vie, niin kuin on nyt tehnyt viimeisen sadan vuoden ajan. Satunnainen kahvilan valinta matkan varrella toi mukavan vilvoitteluhetken, kunnes matka jatkui jo melko hikisissä tunnelmissa kohti Lebanonin kaupunkia. Poikkesimme uudelleen aktivoituneen, vuonna 1926 avatun Hotelli Munger Mossin kautta, ja ostimme maltillisesti R66 tiplehööriä, eihän sille mitään voi…

Loppumatkan kohokohdaksi osoittautui Gary’s Gay Parita, hieno yksityinen Route 66 -aiheinen ulkoilma ja vähän säsätilamuseokin, joka oli täynnä omistajansa arvokkaita aarteita. Ehkäpä iltapäivän korkeasta lämpötilasta johtuen, Gary ei oikein jaksanut isännöidä vieraitaan, vaan kuljimme itsenäisesti Garyn Route -ranchilla.

Tallin perältä löytyy kaikenlaisia aarteita.

Viimeinen 100 kilometriä ajettiinkin sitten suorinta tietä Jopliniin, tottakai pari pientä bongausta tehtiin samalla kun etsittiin ruokapaikkaa lähikaupungeista. Myös tärkeitä juomataukoja pidettiin 30 minuutin välein. Hotellille päästyämme reippaimmat pulahtivat suoraan uimaan. Hotellin ravintolassa syötiin vielä yhdessä melko maistuva illallinen, käveltiin iltakävelyt, ne jotka jaksoivat ja mentiin nukkumaan.

Nyt voidaan helposti todeta, että Amerikkalaisissa pikkukaupungeissa ei ole ruokapaikkoja lainkaan. Ne sijaitsevat isojen maanteiden risteyksissä, missä on myös hotellit ja muu liike-elämä.