Teema Parkin eräs erikoisuus on panssarisauna.

Aamulla yli yön jatkunut sade oli juuri päättynyt ja pessyt samalla pyörämme tunnistettavan näköisiksi.

Tiedossa oli ajokilometreiltään leppoisan kuuloinen päivä, joten päätimme aloittaa päivän ohjelman vierailemalla korttelin toisessa kulmassa sijaitsessa Valgan Militäärimuseossa. Aamutoimena ennen museota suoritettiin jo tutuksi tullut rituaali, jossa kumarrettiin totutusti ketjujen suuntaan ja rasvattiin ja kiristettiin niitä, kuten ennekin. Jussi hurautti aamulla suoraan maantielle ja kohti Tallinnaa, ehtiäkseen firman bileisiin, joten nyt jäljelle jäi vain seitsemän pientä elefanttia.

Kaikenlainen hupsuttelu tietysti hyödynnettiin totutusti Sama Same -hengessä ja huomattiin, että monesta pikku asiasta saa vitsiä väännettyä kun oikein yrittää; eikä aina tarvinnut edes yrittää.

Rajapartio Marre & Jouni. Ei kyllä ole mitään rajaa…

Museon näyttely kertoi ajasta ennen Viron ensimmäistä itsenäistymista, toisesta maailmansodasta ja sodan jälkeisestä Neuvostoliiton ajasta. Rajavartiolaitos-, poliisi-, ja YK -toimintaakin esiteltiin. Näyttelyhuoneiden hyllyt ja pihamaa oli luonnollisesti täytetty kaikenlaisella aiheeseen liittyvällä rekvisiitalla, kuinkas muutenkaan.

Japi on jäänyt linjojen väliin ja seisoo turvallisesti Aurojokea muistuttavassa virrassa… “Mitä mää ny ole tehnyt" kun mää ole tämmötteen joutunu”

Näyttelyn toiminnallisessa osiossa päästiin ampumaan rynnäkkökiväärillä korsun ampuma-aukosta kohti kuvitteellista vihollista. “Suomalaiset tämän osaavat”, sanoi museon intendentti kun maalitaulua kulutettiin pääasiallisesti 10 ja 9:n kohdalta eniten. Vankilan lukittua selliä päästiin myös kokeilemaan, kyllä luottamus on kova eikä kaveria jätetty selliinkään.

Liikaa upareita matkanjohtaja, nyt selliin rauhoittumaan:)

Kun museo oli nähty, matka jatkui. Alkuun hieman nopeampia teitä pitkin, mutta pian alkoi epäilyttää, että olikos se sitten pelkkää siirtymää tämä loppumatka?
Ei ollut, vaan sen sijaan aloimme tekemään satunnaisia poikkeamia reitiltä, siitä vaan metsään mistä näytti pääsevän, ja monesta paikasta sitten pääsikin.

Loppumatkan yllätykseksi olikin jäänyt ja jätetty todellinen herkkupala, metsässä kiertelevä polku mäkineen, mutkineen ja kyllä, ehdottomasti maustettuna kunnon kuralätäköillä. Eipä näiden talkoiden jälkeen tarvinnut enää arvailla miksi tämän ajopäivän matkakilometreihin suhteutettu aikataulu tuntui aamulta väljältä.

Koettiin hienoja kuralätäköitä, kiinnijäämisiä, kaivamista ja kuravettä sekä ravan roisuntaa aivan sydämen kyllyydestä. Meistä on hioutunut melkoisia ajomiehiä viime päivin kuluessa ja tämän reissun jälkeen voi huoletta sanoa pärjäävänsä hieman vaativimmissakin olosuhteissa.

Majoitumme Pärnun Green Villassa tois puol jokkee kuin monelle suomalaiselle tuttu Aleksandi PUB sijaitsee. Suoritimme tehokkaan iltakävelyn kyseiseen majoituspaikaan, jonka ravintolassa on melkoisen letkeä meininki. Oikeastaan olikin hyvä yöpyä vaihtelun vuoksi jossain muualla?

Päivä 5 | Valga - Pärnu | 189 km