Päivä 9 - Kutaisi-Vardzia - n. 220 km

Päivä käynnistyi Georgialle tyypillisesti myöhäisellä aamiaisella yhdeksän aikaan. Matkalaiset olisivat valmiita aamupalalle jo vaikka kahdeksalta, mutta tuntuu olevan aika haastavaa saada aikaisempi startti aikaan. Tänäänkin hyvää ja täyttävää evästä tuli tipotelle ja pannukakut vasta kun kaikki suomalaiset olivat jo syöneet ja poistuneet vetämään vermeitä niskaan.

Iltapäivän kohokohta oli luolastoluostari, joka viimneisen tiedon mukaan meni jo viideltä kiinni. Jotta saataisiin vähän aikataulua kurottua umpeen, päätimme yhdessä jättää alkumatkan mutkatiet väliin ja pyyhkäistä ensimmäiselle kahville motaria pitkin.

Vastaavaa emme olleet muualla Geortiassa nähneet. Vimosen päälle tehty upouusi nelikaistainen halkoi vehreitä kukkuloita ja tunneleita oli rutkasti enemmän kuin Turun motarilla. Tunnelit oli upeasti valaistu. Vuorilla olleet tunnelit olivat pilkkopimeitä ja siellä sai koko ajan odottaa koska etuvaloihin ilmestyy tunneliin sadetta pitämään tullut lehmä. Ei tällä kiinalaisten rakentamalla ja EBDR:n rahoittamalla motarilla. Kattovalojen lisäksi reunoissa oli vihreat valot menosuutaan ja taustapeilissä näkyi punaiset. Eipä ollut epäselvään mihin suuntaan piti ajaa.

Pitkät patkät päästiin heittelemaään Suomen motarinopeuksia ja tunneleissa hieman rauhallisemmin. Tunnissa olimmekin jo ulosmenoliittymässä ja kahvilla tienvarsikuppilassa.

Kuppilan sisällä oli aika vekkuli puhelin ja seinä täynnä kävijöiden viestejä. Minulle ei kyllä auennut mikä tää juttu oli mutta vekkulin näkönen.

Tunnin motari oli uudenlainen kokemus, mutta ei sitä yhtään pidempään olisi tarvinnut. Nähtiinpähän, että on sitä Georgiassakin modernia liikenneinfraa ja lisää on tulossa.

Paljon mukavampaa oli rallatella jyrkkien kallioiden sekä tunturin kokoisten mäennyppylöiden lomassa, useimmiten jokivartta seuraille. Eivät nämä nyt enää vuorilta tuntuneet Kaukasuksen jälkeen, mutta kukkuloita kumminkin.

Letka eteni nätissä jonossa mutkasta toiseen, välillä monttuja ja lehmiä väistellen, mutta pääosin asfalttipinta oli hyvässä kunnossa. Jonkun verran saatiin kytätä autojen ja pakujen ohittelupaikkoja ja saattoipa siellä olla joku tiukempikin ohitus, mutta perille päästiin siististi.

Keli oli mitä mahtavin. Aamulla ripsi sen verran, että sadekamat olivat useimmilla päällä, mutta motarin jälkeen niistä oli iloa lähinnä tuulitakkeina.

Lounaalle pysähdyttiin mäennyppylän päälle rakennettuun vanhaan linnaan, joka oli tosi siististi restauroitu turistikohteeksi ja ravintolakeskittymäksi.

Parkkipaikalle tullessamme tuli eka rengasrikko. Roopen eturengas tyhjeni juuri parkkiin rullaillessa. Kamelinpaskaa reikään ja kompuralla paineet paikalleen ja ongelma oli ohi.

Lounaan jälkeen yksi pikkusankari katseli niin ihaillen isoja konepyöriä, että kysyin haluaako satulaan. Olihan se jännää ja kovasti ujostutti, mutta varmasti illalla esitellään äidin ottamia kuvia kaikille jotka jaksavat kuunnella. Taisi tulla istutettua motoristin siemen pienen pojan unelmien arkkuun.

Pertti kulki vielä tänään huoltoauton kyydissä kylkeään ja kyynerpäätään parannellellen. Kyllähän se harmittaa kun hyvät pätkät pitää katsoa auton tuulilasin läpi, eikä pääse mutkaa vääntämään muiden mukana. Mutta samaan tahtiin edettiin ja tauoilla tavattiin. Olivat Giorgi ja Pertti saaneet hyvää aikaa jutella Georgian ihmeistä.

Lounaan jälkeen jatkettiin vielä tunteroinen mukavia mutkia lämpenevässä ilomanalassa. Sadevarusteet ja pitkähiaiset takin alla löysivät tiensä satulalaukkuihin ja taisi joku aurinkorasvaakin sipaista nenänpäähän.

Hyvissä ajoin pääsimme Vardzian luolastoille. Ne oli kaivettu alunperin ajanlaskumme alkupuolella. Argeologit ovat päätelleet, että aluksi paikka oli negropolis. 1000-luvulla rakentaminen jatkui ja kallioon hakatiin isompi tila ortodoksikirkolle ja luolia sisustettiin mukkiluostarin tarpeisiin. Hyvin erikummallinen paikka ja mielenkiinnolla vaeltelimme luolasta toiseen.

Olettaisin, että muuratut osat ja kaariholvit oli 1000-luvun tuotantoa. Hyvin ovat aikaa kestäneet, vaikkakin Unescon maailmanperintökohdetta on varmasti monesta kohtaa entisöity tai uudelleen rakennettu.

Motoristilla mainasi välillä tulla lämmin ajovehkeissä ja -saappaissa rappuja rampatessa, mutta luolastossa oli mukavan viileää.

Useimmat kolot olivat pienen yksiön kokoisia, mutta myös pidemmälle meneviä käytäviä seinämästä löytyi.

Moderni paikka, siellä oli myös juokseva vesi.

Ja komea kirkko. Voimme vain kuvitella freskojen väriloistoa tuhat vuotta sitten, kun vieläkin kuvat olivat aikaan nähden erinomaisessa kunnossa.

Eikä maisemissa ollut valittamista.

Illallisen yhteydessä vietettiin myös Paulin 67 vuotis synttärit. Kakku ja yhteislaulu taisivat ylläättää päivänsankarin.

Tämä olikin sitten viimeinen illallinen moottoripyörävuokraamon kavereiden kanssa, joten puheita pidettiin ja maljoja nostettiin. Taisi ilta venyä aika pitkään, kun vasta nyt ennen aamiaista kerkeän blogin värkkäämään. Mutta nyt täytyy lähteä aamiaiselle ja kohta nousee taas kytkin.