Päivä 3 - Kazbegi-Gori - n. 250 km

Aamuksi suunniteltu retki ikivanhan kirkon luokse kukkulan huipulla peruttiin. Vuorten takana Venäjällä ryskyi ukkosmyrsky ja se oli matkalla etellään eli tänne. Vielä seitsemältä kirkko oli kirkkaassa ilmanalassa, mutta jo aamiaisen aikaan sieltä näköalat olisivat vastanneet lähinnä sitä, mitä sammakko näkee sukellettuaan lonkerotuoppiin. Siis jätettiin väliin ja toivottiin, että päästään riittävän kauas ennen kuin taas joudutaan kosteanpaikan leirille ja salamoita ihailemaan.

Näitä ruskeita ja yleisimmin keltaisia putkia on kylissä ja teiden varsilla. Talojen kohdalla on mittarilaatikot ja pienempi putki menee taloon. Lienee maakaasua hatsapurien paistamiseen ja talon lämmitykseen, jos halot on loppu.

Paljon on rakennettu kivestä, mutta sitähän riittää. Kilometrien korkuisia kasoja.

Aamiainen 8.30 ajovarusteet päällä. Yhdeksän aikaan oltiinkin jo tankilla.

Ajeltin takasin samaa reittiä mitä eilen rämmittiin vesisateesa ukkosen jyristessä. Ei olisi samaksi uskonut kun nyt päästiin ihailemaan maisemia puolipilvisessä auringonpaisteesa. Oli kiva kaivaa aurinkolasit esiin.

Tässä vielä kuva mun uudesta salarakkaasta. Lähes “Pantteri” Crosstourerin kaksonen, mutta ei kuitenkaan. Rouheampi vääntökone, josta puuttuu VFR:n kierrosten täsmällisyys, mutta tilalla rennompi ja letkeämpi meno.

Pysähdyttiin korkeimman kohdan läheisyydessä vielä ottamaan aurinkoinen ryhmäkuva. Ei ehkä niin apea kun eilinen… Jotkut kaipasivat suksiaan tai lumilautojaan. Rinteet olivat aika priimaa…

Kaunista on vuoria katsella moponkin selästä.

Huipulta kun lähtee, ei ole kuin yksi suunta - alaspäin. Yläkerrosten 9 astetta nousi korkeuskäyriä pudotellessa sinne 11-15 asteen vaihteluvälille. Eilisen sateen jälkeen osattiin arvostaa kuivien aurinkoisten mutkien vääntöä.

Runsaan tunnin päästä oli välikahvin aika. Kenelläkään ei ollut mitään oveen raapustettuja sisäänpääsyehtoja vastaan.

Aurinko antoi meille riittävästi virtaa, että vauhdit kasvoivat muuta liikennettä huomattavasti nopeammiksi. No, ohittamaanhan sitä joutui ihan yhtenään. Alkubrieffissä oli kerrottu, että jos pollisit näkevät sulkuviivan ylityksen, on se varma sakko ja puhallutus alkometriin. Mutta kaikkihan vetävät koko ajan sulkuviivan yli. Ml. matkaoppaat, niin paikalliset kun mukanatuodut.

Siis eipä ollut ihme, että saimme virallista viihdyketta. Passeja kaiveltiin ja pilleihin puhalleltiin. Ensin kaksi sankaria noin niinkun veryttelyn vuoksi ja sitten tuli tuomio, että kaikki. No, pari meistä oleili vähän kauempana polliisien touhuista välittämättä, joten me emme saaneet 15 euron matkamuistoa. Vähän jäi harmittamaan. Myöskään paikallisille ei jaettu maksumääräyksiä. Kai siinä joku logiikka sitten on.

Kanssakäyminen poliisien kanssa ei lopulta ollutkaan kovin vakava juttu. Mukavia tuntuvat olevan Georgian poliisit. Antikorruptio toiminta maassa on muokannut tämänkin toiminnan varsin sivistyneeksi. Hommaa helpotti tietysti se, että summat olivat varsin kohtuullisia. 50 Laria per nuppi eli runsat 15 euroa.

Meidän huoltoauton kuskia ja matkan virallista kulttuuriopasta homma lähinnä nauratti. Hän vielä hoiti sakkojen maksut netissä, joten no hätä. Giorgi on muuten ammatiltaan argeologi, joka todella tuntee maan ja alueen historiaa ja kulttuuria syvällisesti. Todella arvokas lisä retkellemme.

Ajeltiin vielä pätkä kukkuloiden välissä joenvarren loivia mutkia, joidenkin kylien pikkukujia ja jokilaakson tasankoa aina Gerogian vanhaan pääkaupunkiin Mtskhetaan lounaalle. Vanhankaupungin vieressä joen varressa olevassa ravointolassa oli viihtyisä terassi, mutta hieman viileä siihen. Sisällä päädyimme valkoisten pöytäliinojen ja kynttilöiden koristamaan pöytään heti perinteisen viinintuotantohuouneen viereen. Nyt tilattiin hieman maltillisemmin ruokaa, joka jatkoi samaa herkullista linjaansa. Kaikki murkinat kauhottiin hyvällä ruokahalulla motoristien mahoihin, mutta muutamat hatsapurisiivut jäivät, kun ei vaan enää mahtunut.

Lounaan jälkeen sulateltiin eväitä pienellä kävelykierroksella vanhassa kaupungissa. Joen toisella puolella oli jälleen yksi ikivanha kirkko, sekin Unescon nmaailmanperintolistalla. Sen sai kivasti raamiettua koristeellisen pihaportin rakoon.

Vanhankaupungin maisemaa dominoi 1000-luvulla ortodoksikatetraali. Sitä vaan voi arvuutella minkälaisen vaikutuksen näin massiivinen taideteos on tehnyt aikalaisiinsa sen valmistuttua. Vielä yli tuhannen vuoden jälkeen ei se jätä kylmäksi.

Teiden varsilla on näkynyt lukuisia kojuja, missä myydään erilaisia turkistuotteita. Nyt sekin selvisi, ne ovat lampaan vuodasta tehtyjä painmentolaisten hattuja. Näyttää olevan ihan kärkikamaa turistimarkkinoilla. Kristiinastahan sukeutui Tina Turnerin kanssa kilpaileva muoti-ikoni!

Monen moisia paikallisia herkkujakin oli tarjolla, pääosin hedelmistä ja viinirypäleistä värkättyjä erikoisuuksia, hunajaa ja mehuja. Ihan vielä ei kehtaa ruveta ostoksille, kun niissä ei ole parasta ennen päivämäärää ja prätkän satulalaukku on melko rajallinen…

Mtskhetasta jatkettiin vielä tunnin verran jokilaaksoa kohti Mustaa merta ja päädyttiin Goriin, Stalinin syntymäkaupunkiin puolisen tuntia ennen museon sulkeutumista. Pitihän sitä käydä Joseph setää moikkaamassa.

Pihalla Stalinin patsaa juurella Vesan ja Jarin Jallupullot pääsivat suorittamaan tärkeää tehtäväänsä. Myöhästyneen lennon ja Istanbulissa vietetyn yön johdosta on pieni ihme, että saatiin Jallupullot perille, mutta nyt on lääkkeet potentiaalisten vatsatautien torjuntaan.

Vielä viiden minuutin heitto Gori Innin pihaan ja suihku kutsui. Eikä siinä kauaa nokka tuhissut, ennen kuin suuntasimme taas evästämään. Nälkä ei tällä reissulla tule ja tänään saimme lisäksi live pianistin viidykettä, välillä enemän kun tohtori olisi määrännyt. Onneksi paikalliset oppaamme saivat välillä neuvoteltua tauon soitolle, että pääsimme mieliharrastukseemme kiinni eli siis suunpieksentään. Ajopäivän jälkeinen jutustelu ja toisiimme tutustuminen on mun mielestä yksi näiden reissujen parhaista puolista. Mukavaa ja mielenkiintoista porukka sattuntu tähänkin kööriin.

Huommenna taas uusiin seikkailuihin. Sovittiin, että ysiltä koneet käy.