Päivä 7 | Kioto | Ajovapaa & lepopäivä

Kioto on yksi niistä kaupungeista, joissa historia ei ole vain tietyissä nähtävyyksissä, vaan läsnä lähes kaikkialla katukuvassa. Se toimi Japanin keisarillisena pääkaupunkina yli tuhannen vuoden ajan, ja se näkyy edelleen kaupungin yleisessä tunnelmassa.

Toisin kuin kiireinen ja bisneksen ympärille rakentunut Tokio, Kioto on rauhallisempi, selkeämpi hahmottaa ja jotenkin boheemimpi – voisi sanoa kulttuurin pääkaupunki. Noin 1,5 miljoonan asukkaan kaupunki levittäytyy laaksoon vuorten väliin, ja sen eri alueilla on selkeä oma luonteensa. Yhdellä puolella ovat perinteiset puutalot ja kapeat kujat, toisella modernimmat ostosalueet, mutta kokonaisuus pysyy yllättävän tasapainoisena.

Nähtävää on valtavasti. Kiotossa on yli 1 500 buddhalaista temppeliä ja satoja shintolaisia pyhäkköjä, joista moni kuuluu Japanin merkittävimpiin. Tunnetuimpia ovat esimerkiksi Kiyomizu-dera, Fushimi Inarin tuhannet torii-portit sekä Kinkaku-ji, niin sanottu Kultainen paviljonki. Näiden lisäksi kaupungista löytyy lukemattomia pienempiä kohteita, jotka ovat usein aivan yhtä vaikuttavia.

Kioto ei kuitenkaan ole pelkkä temppelikaupunki. Gionin alueella perinteinen Japani on edelleen vahvasti läsnä: kapeita katuja, puutaloja ja satunnaisia vilauksia geikoista ja maikoista. Nishikin ruokatori puolestaan tarjoaa täysin erilaisen näkökulman – paikallista ruokakulttuuria tiiviissä ja elävässä muodossa.

Ajovapaa päivä tuntui tässä kohtaa reissua juuri oikealta. Pitkien ajopäivien jälkeen oli hyvä vaihtaa rytmiä, liikkua jalan ja antaa kaupungin avautua rauhassa. Kioto ei ole paikka, jonka voisi “suorittaa” yhdessä päivässä – kaikkea ei yksinkertaisesti ehdi nähdä. Liiallinen yrittäminen muuttuu helposti juoksemiseksi, josta kukaan ei nauti. Pienellä suunnittelulla päivästä saa kuitenkin yllättävän paljon irti.

Oma päivä lähti liikkeelle rennolla herätyksellä hieman tavallista myöhemmin. Pyykit vietiin hotellin respaan ennen kymmentä, ja ne luvattiin puhtaana takaisin huoneeseen samaksi illaksi. Sen jälkeen Uber alle ja kohti päivän ensimmäistä kohdetta, Higashi Hongan-ji -temppeliä.

Higashi Hongan-ji on yksi Kioton suurimmista buddhalaistemppeleistä ja erityisesti tunnettu massiivisista puurakennuksistaan. Päärakennus on yksi maailman suurimmista puurakennuksista, ja mittakaava tekee vaikutuksen heti. Temppeli on avoin ja helposti lähestyttävä, eikä siellä ole samanlaista turistipainetta kuin monissa muissa kohteissa.

Sattumalta temppelin edustalla oli sunnuntaimarkkinat, joissa vierähti hetki jos toinenkin. Samalla tuli napattua mukaan myös pientä aamupalaa.

Aamupalan jälkeen tuli mieleen, että tukka oli päässyt kasvamaan vähän turhan pitkäksi. Suunnaksi siis paikallinen parturi, joka löytyi muutaman korttelin päästä. Liikettä pyörittivät äiti ja poika – poika puhui hieman englantia, mutta äiti edusti vanhempaa liittoa. Hän osoitti tatuointiani ja kysyi hymyillen: “Yakuza?” Vastasin nauraen, että ei – olen Suomesta. Ilme kirkastui heti, ja rouva kaivoi esiin muumiavaimenperänsä ja esitteli niitä ylpeänä.

Tukanleikkuun jälkeen oli hyvä vain kävellä ja ihmetellä katuja ja kapeita kujia ilman sen suurempaa suunnitelmaa.

Koska aamusta oli vielä virtaa, suuntasin seuraavaksi Nijōn linnaan. Kyseessä on Tokugawa-shogunaatin entinen residenssi, ja paikka huokuu historiaa. Linnan sisällä kuljetaan kuuluisilla “narisevilla lattioilla”, jotka on rakennettu varoittamaan lähestyvistä askelista. Piha-alueet ja puutarhat ovat laajoja, ja kokonaisuuden kiertämiseen menee helposti aikaa.

Ninja-kulttuuri on yksi Japanin tunnetuimmista, mutta samalla myös väärinymmärretyimmistä ilmiöistä.

Historiallisesti ninjat eivät olleet mustiin pukeutuneita “varjoissa liikkuvia salamurhaajia”, kuten populaarikulttuuri usein antaa ymmärtää. He olivat käytännössä tiedustelijoita, vakoojia ja erikoistehtäviin koulutettuja sotilaita, jotka toimivat feodaaliajan Japanissa erityisesti 1400–1600-luvuilla.

Varustus ja pukeutuminen olivat käytännönläheisiä. Musta “ninja-asu” on pitkälti myöhempää teatteria ja kuvastoa. Todellisuudessa ninjat pukeutuivat usein tavallisten ihmisten vaatteisiin sulautuakseen ympäristöönsä. Heidän tärkein työkalunsa ei ollut miekka, vaan kyky pysyä huomaamattomana.

Ohjeet ovat yksinkertaiset: kunnioita muita ja pidä ympäristö siistinä.
Japanissa tämä näkyy kaikkialla – hiljaisuutena, järjestyksenä ja siinä, että jokainen kantaa vastuunsa.

Ryhmä Fushimi Inari Taishan porttien äärellä – lukuisat torii-portit jatkuvat vuoren rinteille ja luovat yhden Kioton tunnetuimmista näkymistä.

Jossain vaiheessa alkoi janottaa – ja kuin tilauksesta vastaan tuli viihtyisä lounge-tyylinen panimobaari, jossa pääsi maistelemaan paikallisia pienpanimotuotteita. Täydellinen välietappi.

Janon sammutettua suunnattiin Gioniin, Kioton vanhaan kaupunkiosaan. Alueella riittää nähtävää: Hanamikoji-katu, Shirakawa-kanava ja lukemattomat pienet kujat. Muutama tunti vierähti huomaamatta aluetta kierrellen.

Askelia kertyi päivän aikana lähemmäs 30 000, mutta teki se ihan hyvääkin motoristivartalolle.

Mitkä ovat todennäköisyydet, että tällainen seteli löytyy täysin randomista pikkubaarista Kiotossa? 😄

Illalliselle suunnattiin porukalla Nishikin ruokatorille, joka on nähtävyys jo itsessään. Kapea, usean sadan metrin pituinen käytävä on täynnä pieniä kojuja ja ravintoloita, joissa myydään kaikkea mahdollista merenelävistä makeisiin herkkuihin. Tunnelma on tiivis ja elävä, ja tarjonta valtava.

Tällä kertaa päätettiin kuitenkin vähän panostaa ja suunnattiin istumaan kunnolla syömään. Listalta valittiin kuuluisaa Kobe-pihviä.

Kobe on yksi maailman tunnetuimmista naudanlihalaaduista, ja se tulee Hyōgon prefektuurissa kasvatetuista wagyu-naudoista. Liha tunnetaan erityisesti voimakkaasta marmoroinnistaan, joka tekee siitä poikkeuksellisen mureaa ja mehukasta. Kokemus ei ole halvin mahdollinen, mutta kyllä se myös lunastaa odotukset.

Käytännössä täydellinen lepopäivä – juuri sopivasti nähtävää, hyvää ruokaa ja aikaa vaan olla…

Päivä 8 | Kioto – Himeji | Noin 150km

Kioton rauhallinen lepopäivä teki hyvää, ja oli taas mukava palata satulaan. Aamuliikenne isossa kaupungissa oli yllättävän rauhallista, ja noin 20 minuuttia lähdön jälkeen pujoteltiin jo kapeita metsäteitä pitkin kohti Himejiä.

Reittiä ei lähdetty ajamaan suorinta mahdollista tietä pitkin, vaan haettiin jälleen niitä pienempiä ja mielenkiintoisempia pätkiä, joissa ajaminen on itsessään osa kokemusta. Pieniä kyliä, riisipeltoja ja mutkittelevia teitä, jotka seuraavat maaston muotoja. Liikenne pysyi maltillisena, ja ajaminen oli helppoa ja sujuvaa – ei kovin nopeaa, mutta sitäkin nautinnollisempaa. Päivän saldo oli noin 150 kilometriä, ja siihen vierähti taukoineen noin viisi tuntia.

Himejiin saavuttaessa maisema muuttui jälleen kaupunkimaisemmaksi. Kurvattiin hieman ennen kahta hotellin pihaan, saatiin huoneet ja vaihdettiin kevyempää päälle. Päivän kohokohta odotti vielä edessä – yksi Japanin tunnetuimmista ja parhaiten säilyneistä linnoista.

Tänään rikottiin reissun lämpöennätys – mittari näytti +28. Ajokamat alkoivat tuntua yllättävän raskailta, mutta toisaalta keli oli juuri sellainen, josta ei voi valittaa.

Himejin linna ei ole turhaan kuuluisa. Jo kaukaa näkyvä valkoinen siluetti erottuu selkeästi ympäristöstä, ja rakennus on säilynyt lähes alkuperäisessä muodossaan. Toisin kuin monet muut Japanin linnat, sitä ei ole jouduttu rakentamaan uudelleen sodan jälkeen.

Linnan historia ulottuu 1300-luvulle, mutta nykyinen kokonaisuus on pääosin 1600-luvun alusta. Se rakennettiin feodaaliajan Japanissa puolustukselliseksi linnakkeeksi, ja sen suunnittelussa on selvästi nähtävissä sotilaallinen ajattelu. Sisäänkäynti ei ole suora, vaan reitti kiertää sokkeloisesti porttien ja muurien läpi, mikä hidasti hyökkääjiä ja teki linnan puolustamisesta helpompaa.

Rakenteellisesti linna on poikkeuksellinen. Se koostuu useista rakennuksista, jotka yhdistyvät toisiinsa käytävien ja porttien kautta. Päärakennus nousee useaan kerrokseen, ja vaikka se näyttää ulospäin kevyeltä ja elegantilta, se on sisältä massiivinen ja tarkasti suunniteltu kokonaisuus.

Valkoinen ulkoasu on antanut linnalle lempinimen “Valkoinen haikara”, sillä sen muoto muistuttaa siivet levittänyttä lintua. Samalla se tekee linnasta visuaalisesti hyvin erilaisen verrattuna moniin muihin japanilaisiin linnoihin.

Himejin linna on myös yksi harvoista kohteista, joka on säilynyt läpi sotien, maanjäristysten ja modernisaation. Se on nykyään Unescon maailmanperintökohde ja yksi Japanin tärkeimmistä historiallisista nähtävyyksistä.

Paikan päällä ymmärtää nopeasti miksi. Tämä ei ole pelkkä rakennus, vaan kokonainen aikakausi tiivistettynä yhteen paikkaan.

Karttaopaste löytyi myös suomen kielellä – ei ihan jokapäiväinen näky Japanissa.

Linnakierroksen jälkeen alkoi olla jo hieman nälkä, joten suunnattiin takaisin hotellille päin. Matkalla pysähdyttiin syömään japanilaista currya, joka oli todella hyvää ja sopivan täyttävää – jälleen yksi hieman erilainen ateria reissulla.

Tänään mennään ajoissa lepäämään, sillä huomenna on edessä matkan pisin päivä ainakin kilometreissä.

Päivät 7-8 | Japani | Kioto - Himeji