Päivä 4 - Naintal-Shuklaphabnta luonnonpuisto (Nepal) - n. 160 km

Toinen ajopäivä alkoi iloisesti kimppa aamupalalla yhdessä porukan asunnoista, jonne Pinewoodin henkilökunta kantoi monen moista evästä.

Piti lähteä ajoissa, vaikka ajomatka ei ollut putkä, mutta Nepalin rajan muodollisuuksien kestoa ei tiedä kukaan.

Lähtö viivästyi, kun yksi pyörä piti purkaa korjausta varten. Diagnoosi vaati pajalla käyntiä, joten saatiin Tony juniorin mopo vaihtopyöräksi ja päästiin matkaan.

Kaupungin läpi ruuhkassa madellen ja Nainitalin järvellä soutavia turisteja tiiraillen saatiin sopiva aamuhiki päälle.

Sitten tie aukeni ja pudoteltiin hyvää mutkatietä kahdesta kilometristä parin sadan metrin korkeudelle. Yksi maisemakuvaus pysäkki ja toinen juomatauko turistikahvilouden puiden siimeksessä apinalaumoja kuvaille.

Yhdellä juomatauolla tavattiin Biharilainen pariskunta, joka oli Nepalissa viettämässä kuherruskuukauttaan pikkusen Hero-moottoripyöränsä kera. Sitä vaan ihmettelin, kun meidän porukka on pölyinen, kurainen ja muutenkin matkanneen näköinen, ja tämän vastavihityn rouvan sari ja miehin valkoinen paita oli putipuhdas. Ei ymmärrä.

Tasangolla jatkettiin sukkulointia vilkkaassa liikenteessä ja rajan läheisyydessä ajeltiin ihan kivoilla pätkillä, melkein tyhjillä teillä eukalyptus metsiköiden siimeksessä ja raja-alueen isojen teollisuusalueiden sivutse.

Vietettiin vielä pitkä lounastauko Shikkien pitämässä ilmastoidussa ravintolassa. Yli kolmenkympin kuumuudessa sukkuloinnin jälkeen ilmastointi oli ihan tervetullut yllätys.

Tankillakin piti käydä ja yhden kylän läpi ajaessamme satuin saamaan sopivasti sonnin meidän seniorikuskein väliin. Tietystihän kylän mahtisonnin paikka on keskustan vilkkaimman risteyksen keskellä. Missäs muualla.

Hidastelin etenemistä, että perässä tulevat mekaanikot saisivat meidät kiinni ja saataisiin korjattu pyörä takaisin. No, pyörää ei saatu kuntoon ja varapyörälle piti arpoa jostan paperit, että saadaan mopo Nepaliin.

Vielä viimeinen kuva Intian puolella Tony juniorin kera. Tony tahtoi ajaa kanssamme pari ekaa päivää ja ottaa hieman kuvia ja viedoita omia sometuksiaan varten. Kyllähän näin komeaa porukkaa kehtaa esitellä Tony Biken mainoksissa. Tästä jatkoimme kymmenen suomalaisen motoristan + huoltoauton kuskin ja mekaanikon porukalla.

Nepalin puolen maahantulotoimisto, jota ei kyllä ilman opastusta olisi tien poskesta pakolliseksi pysähdyspaikaksi tunnistanut.

Hidastelun ja odottelun johdosta aurinko oli jo laskemassa, kun aloitimme rajamuodollisuudet. Kolmisen tuntia meni lähes kymmenen rastin suorituksessa ja pimeällä ajettiin Shukhlapanta Juncle Cottageen. Paikan manageri tuli meitä rajalle vastaan ja veti letkan pikku kujia pitkin perille.

Ajokamat kuorittuamme kypäräkaljat kyllä maistuivat illallista odotellessa. Muutaman lisäkaljan ja viskin jälkeen viidakon äänet tuudittivan porukan “väsynyt, mutta onnellinen” uneen.