Päivä 4 - Naintal-Shuklaphabnta luonnonpuisto (Nepal) - n. 160 km

Toinen ajopäivä alkoi iloisesti kimppa aamupalalla yhdessä porukan asunnoista, jonne Pinewoodin henkilökunta kantoi monen moista evästä.

Piti lähteä ajoissa, vaikka ajomatka ei ollut putkä, mutta Nepalin rajan muodollisuuksien kestoa ei tiedä kukaan.

Lähtö viivästyi, kun yksi pyörä piti purkaa korjausta varten. Diagnoosi vaati pajalla käyntiä, joten saatiin Tony juniorin mopo vaihtopyöräksi ja päästiin matkaan.

Kaupungin läpi ruuhkassa madellen ja Nainitalin järvellä soutavia turisteja tiiraillen saatiin sopiva aamuhiki päälle.

Sitten tie aukeni ja pudoteltiin hyvää mutkatietä kahdesta kilometristä parin sadan metrin korkeudelle. Yksi maisemakuvaus pysäkki ja toinen juomatauko turistikahvilouden puiden siimeksessä apinalaumoja kuvaille.

Tasangolla jatkettiin sukkulointia vilkkaassa liikenteessä ja rajan läheisyydessä ajeltiin ihan kivoilla pätkillä, melkein tyhjillä teillä eukalyptus metsiköiden siimeksessä ja raja-alueen isojen teollisuusalueiden sivutse.

Vietettiin vielä pitkä lounastauko Shikkien pitämässä ilmastoidussa ravintolassa. Yli kolmenkympin kuumuudessa sukkuloinnin jälkeen ilmastointi oli ihan tervetullut yllätys.

Hidastelin etenemistä, että perässä tulevat mekaanikot saisivat meidät kiinni ja saataisiin korjatty pyörä takaisin. No, pyörää eisaatu kuntoon ja varapyörälle piti arpoa jostan paperit, että saadaan mopo Nepaliin.

Hidastelun ja odottelun johdosta aurinko oli jo laskemassa, kun aloitimme rajamuodollisuudet. Kolmisen tuntia meni lähes kymmenen rastin suorituksessa ja pimeällä ajettiin Shukhlapanta Juncle Cottageen. Paikan manageri tuli meitä rajalle vastaan ja veti letkan pikku kujia pitkin perille.

Ajokamat kuorittuamme kypäräkaljat kyllä maistuivat illallista odotellessa. Muutaman lisäkaljan ja viskin jälkeen viidakon äänet tuudittivan porukan “väsynyt, mutta onnellinen” uneen.