Päivä 3 - Delhi-Naintal - n. 330 km

Taas yksi “Life-is-now” päivä. Pitkä, intensiivinen, vaihteleva ja täynnä elämyksiä.

Kevyt aamupala hotellilla viideltä ja sitä ennen pyörät lähtövalmiina. Ja ei kun matkaan. Delhistä päästiin ketterästi ulos Tony jr:n ystävällisellä johdatuksella ennen aamuruuhkia. Silti tuli pohjoisen pojilta kommentti, että ei se Tuusulanväylä lopulta olekkaan niin paha paikka.

Kaikki paitsi Harri ja minä ensikertalaisia Intiassa. Kaikkia aisteja on kyllä tykitetty päivän aikana riittävästi. Liikenteen ollessa koordinoimaton kaaos, pystyy yrittämättä elämään tätä hetkeä lainkaan ajattelematta Trumpin sotaa Iranissa tai perheen arkihuolia. Koko keskittyminen menee takuulla ajamiseen.

Lähteissä oli pimeää ja hieman kosteaa, mutta päästiin Delhistä ulos kuivana. Pian sen jälkeen kosteus tiivistyi tihkuksi ja ennen kunnon sadetta, pysähdyimme vetämään sadevermeet päälle.

Kymmenen Royal Enfield Himalayan letka herättää runsaasti huomiota jopa Intian kontrolloimattoman kaaoksen liikenteessä. Aina kun pysähdyimme juomatauolle tai sadevehkeitä pois ottamaan, oli meidän ympärillä ja joukossa heti vilskettä. Nykyisin, kun kaikilla on kännykkäkamerat, ei kuvia ota ainoastaan suomalaiset turistit, vaan myös meistä otetaan rutkasti kuvia ja yhteisiä selfejä ja poseerauksia arvostavat niin paikalliset kuin motoristitkin.

Maaseudulle päästyämme oli teiden varsilla tarjolla jos jonkinlaista “etelän hetelmää”, niistä puristettuja mehuja ja myös sokeriruoosta purstettua makiaa juomaa. Näilläkin pysäkeillä kamerat räpsyivät puolin ja toisin.

Vajaat pari sataa kilsaa tasangon kuumuutta aluksi hentoisessa vesisateessa ja lopuksi vajaa satku nousua Nainitaliin herkullista mutkapätkää Nainitalin viileyteen. Bongattiin yksi norsuvaara liikenne merkki ja useita laumoja perus apinoita ja muutama harvinaisempi valkonaamainen serkkumme.

Pienten seikkailujen jälkeen päädyimme oikeaan hotelliin, kuriiri toi kypäräksljat (joita ei saanut juoda ravintolassa eikä pihalla, mutta hoellihuoneessa kyllä) ja naapuriravintolassa nautittiin jo tutuksi tullut inkkari kasvis illallinen. Maut ovat niin meheviä, että seurueen lihaanitkin muokkaavat asenteitaan aivan oma-aloitteisesti.

Ilta oli jo pitkällä ja uni maittoi heti koko porukalle. Oltiin ajettu pitkä päivä, selvitty Tuusulan väylää haastavammaksi nimetty Delhin ulosmenovälylä, painettu pitkään kuumaa Intian tasankoa ja lopuksi väännetty mukavaa mutkaa Nainitaaliin saakka.
Nainitalissa meitä odottikin ylläri. Booking.comin kartasta valittu hotelli, Pinewood, ei ollutkaan kartan osoittamassa paikassa, vaan aivan kaupungin toisella laidalla. Hetken aikaa seikkailtiin järven eteläpään jyrkillä ja kapeilla kujilla hotellia etsien, kunnes porukasta löytyi tieto, että myös järven pohjoispäässä on saman niminen hotelli. Kaupunkiin saavuimme valoisaan aikaan, mutta näiden seikkalujen jälkeen hotellille vasta pimeällä.
Normaalit ajon tuomat rasitukset kertaantuivat hotellin etsimis-seikkailulla ja kaiken kukkuraksi useimmille ympäröivä kulttuuri oli uusi tuttavuus ja hyvin erilainen sellainen. Joten uni kyllä maittoi.