Päivä 3 - Delhi-Naintal - n. 330 km

Taas yksi “Life-is-now” päivä. Pitkä, intensiivinen, vaihteleva ja täynnä elämyksiä.

Kevyt aamupala hotellilla viideltä ja sitä ennen pyörät lähtövalmiina. Ja ei kun matkaan. Delhistä päästiin ketterästi ulos Tony jr:n ystävällisellä johdatuksella ennen aamuruuhkia. Silti tuli pohjoisen pojilta kommentti, että ei se Tuusulanväylä lopulta olekkaan niin paha paikka.

Kaikki paitsi Harri ja minä ensikertalaisia Intiassa. Kaikkia aisteja on kyllä tykitetty päivän aikana riittävästi. Liikenteen ollessa koordinoimaton kaaos, pystyy yrittämättä elämään tätä hetkeä lainkaan ajattelematta Trumpin sotaa Iranissa tai perheen arkihuolia. Koko keskittyminen menee takuulla ajamiseen.

Vajaat pari sataa kilsaa tasangon kuumuutta aluksi hentoisessa vesisateessa ja lopuksi vajaa satku nousua Nainitaliin herkullista mutkapätkää Nainitalin viileyteen. Bongattiin yksi norsuvaara liikenne merkki ja useita laumoja perus apinoita ja muutama harvinaisempi valkonaamainen serkkumme.

Pienten seikkailujen jälkeen päädyimme oikeaan hotelliin, kuriiri toi kypäräksljat (joita ei saanut juoda ravintolassa eikä pihalla, mutta hoellihuoneessa kyllä) ja naapuriravintolassa nautittiin jo tutuksi tullut inkkari kasvis illallinen. Maut ovat niin meheviä, että seurueen lihaanitkin muokkaavat asenteitaan aivan oma-aloitteisesti.

Sen verran kova, vaikkakin palkitseva, päivä, että jätän kuvien kanssa räpläämisen myöhemmäksi.

Pääasia, että porukan läheiset saavat viestiä ja tiedon, että meillä on kaikki vallan mainiosti ja nauru raikaa.