Päivä 7 | Senggigi (Lombok) - Sekongkang (Sumbawa) | ≈200 km (+lautta 2 h)

Tänään siirrytään taas uudelle saarelle. Mutta sitä ennen edessä on noin 130 kilometriä Lombokin pohjoisrantaa pitkin kohti satamaa.

Matkan varrella tulee muutama mielenkiintoinen pysähdyskohde ja nähtävyys, ja muutenkin ajaminen on juuri sellaista letkeää rantabaanojen rullaamista - meri koko ajan jossain näkökentässä ja tunnelma rento.

Käytännössä joka kaupungissa on lukuisia moskeijoita ja lähes jokaisessa kylässä vähintään yksi. Muslimiuskonto näkyy Lombokilla katukuvassa todella vahvasti.

Moskeijoiden minareetit erottuvat maisemasta jo kaukaa, ja rukouskutsut kuuluvat päivän aikana useita kertoja. Moni paikallinen pukeutuu perinteisemmin - miehillä näkyy usein kopiah-hattuja ja naisilla huiveja. Perjantaisin moskeijoiden ympärillä on selvästi enemmän liikettä, kun ihmiset kokoontuvat yhteisiin rukouksiin.

Arki rytmittyy pitkälti uskonnon mukaan, mutta tunnelma on silti rento ja avoin. Paikalliset ovat todella ystävällisiä ja uteliaita. Tervehditään, hymyillään ja usein tullaan juttelemaan ihan spontaanisti.

Täällä päin eurooppalainen turisti alkaa olla jo pieni nähtävyys. Lapset vilkuttavat, huutelevat perään ja haluavat usein tulla sanomaan “hello” tai pyytämään yhteiskuvaa. Se tekee matkasta omalla tavallaan aidomman tuntuisen - ei olla enää massaturismin keskellä, vaan oikeasti vähän harvinaisempi näky.

Yksi asia, joka pistää heti silmään Lombokilla, on asfaltin yllättävän hyvä kunto.

Tiet ovat paikoin selvästi parempia kuin Balilla. Syy löytyy pitkälti viime vuosien kehityksestä. Lombok on noussut Indonesian seuraavaksi matkailun kehityskohteeksi, ja erityisesti Mandalikan alueelle on investoitu paljon. MotoGP-radan rakentaminen toi mukanaan uutta infraa, ja samalla myös tieverkkoa on parannettu merkittävästi.

Lisäksi Lombokilla liikenne on kevyempää kuin Balilla. Vähemmän raskasta kalustoa ja pienempi liikennemäärä tarkoittavat, että tiet myös kuluvat hitaammin.

Maasto vaikuttaa myös osaltaan. Monin paikoin tiet kulkevat avoimemmassa ympäristössä ilman jatkuvaa kosteutta ja tulvimista, mikä helpottaa niiden kunnossapitoa verrattuna Balin tiheämpään ja kosteampaan ympäristöön.

Lopputuloksena on se, että ajaminen on todellakin nautinnollista. Pitkiä hyväkuntoisia pätkiä, mutkia ja vähemmän liikennettä - juuri sitä mitä tällaiselta reissulta toivoo.

Sembalu-kylän kohdalla hypätään hetkeksi pois asfaltilta ja suunnataan katsomaan paikallisia kukka- ja riisiviljelmiä.

Sembalu sijaitsee Rinjani-tulivuoren juurella laaksossa, joka on yksi Lombokin tärkeimmistä viljelyalueista. Korkeus on noin 1000–1200 metriä merenpinnasta, mikä tekee ilmastosta selvästi viileämmän ja otollisen monenlaiselle viljelylle.

Alueella ei kasvateta pelkästään riisiä, vaan näkee esimerkiksi sipulia, chiliä, kaalia, porkkanaa ja erilaisia kukkaviljelmiä, jotka tuovat maisemaan väriä vihreän rinnalle. Peltomaisema on avara ja järjestelmällinen, aivan erilainen kuin Balin terassimaiset riisipellot.

Viljely tapahtuu pitkälti käsityönä. Pelloilla näkyy ihmisiä työssä, ja koko laakso elää vahvasti maatalouden rytmissä. Maaperä on tuliperäistä ja erittäin ravinteikasta, mikä tekee tästä alueesta poikkeuksellisen tuottavan.

Maisemallisesti paikka on hieno. Ympärillä kohoavat vuoret, taustalla Rinjani ja edessä laakso täynnä viljelyksiä. Täällä huomaa hyvin, kuinka suuri merkitys tulivuorilla on - ne eivät pelkästään muokkaa maisemaa, vaan myös mahdollistavat elämän.

Seuraava mainitsemisen arvoinen stoppi oli Tiu Kelep -vesiputous.

Tiu Kelep sijaitsee Lombokin pohjoisosassa, Rinjani-tulivuoren rinteillä lähellä Senarun kylää. Sinne ei päästä suoraan tien vierestä, vaan perille pääsy vaatii noin 30 minuutin kävelyn viidakon läpi alas rotkoon. Reitti kulkee yllättävän epätasaisen korkuisia portaita pitkin.

Perillä odottaa yksi Lombokin hienoimmista vesiputouksista. Vesi putoaa korkealta useassa kerroksessa ja muodostaa voimakkaan sumuverhon ympärilleen.

Paikallisille Tiu Kelepillä on myös oma merkityksensä. Nimen sanotaan viittaavan “lentävään veteen”, ja paikan uskotaan tuovan onnea ja nuorentavaa voimaa niille, jotka käyvät sen alla.

Ylös portaita ei muuten ollut pakko kävellä. Paikalliset mopotaksit odottivat strategisesti vesiputouksen lähettyvillä, ja pientä maksua vastaan veivät laiskoja turisteja takaisin ylös kapeita viidakon polkuja pitkin. Pelkkä kyyti pienen mopon takapenkillä oli jo itsessään pieni seikkailu. 🏍️

Loppumatka Lombokin satamaan on nautinnollista ajamista apinoita väistellen. Muuten liikennettä ei käytännössä ole lainkaan, ja tie rullaa mukavasti eteenpäin.

Kaiken kaikkiaan Lombok jättää erittäin positiivisen mielikuvan. Se on selvästi erilainen kuin Bali - vähemmän rakennettu, vähemmän turisteja ja ehkä juuri siksi aidomman tuntuinen.

Edessä on vielä noin kahden tunnin lauttamatka Lombokin saarelta Sumbawalle.

Tämä ylitys on selvästi nopeampi kuin aiempi Bali–Lombok väli, mutta tunnelma on tuttu. Sama paikallinen meininki jatkuu - ajoneuvot ajetaan kyytiin, pyörät parkkeerataan tiiviisti ja ihmiset asettuvat kannelle tai sisätiloihin odottamaan lähtöä.

Lautta on taas enemmän kulkuväline kuin elämys. Perusfasiliteetit löytyvät - istumapaikkoja, pieni kahvila ja vessat - mutta muuten aika kuluu pitkälti merelle tuijottaessa ja matkantekoa seuraillessa.

Tällä välillä meri tuntuu hieman rauhallisemmalta, ja kahdessa tunnissa siirtymä hoituu nopeasti. Silti siinä ehtii taas hetkeksi irrottautua ajamisesta ja antaa matkan edetä omalla painollaan.

Kun Sumbawa alkaa näkyä horisontissa, fiilis muuttuu taas. Edessä on uusi saari, uusi vaihe matkassa ja jälleen hieman tuntemattomampi Indonesia.

Illalla juhlitaan vielä Jaken synttäreitä!

Olin pyytänyt hotellia etukäteen koristelemaan hänen huoneensa onnitteluilla, mutta jostain syystä “Happy Birthday” -teksti oli eksynyt naapurihuoneeseen, joka ei edes kuulunut meidän porukkaan. No, yritys on tärkein vai mitä? 😄

Illalla saadaan kuitenkin kakku pöytään ja laulut laulettua, eli synttärit hoidetaan kunnialla maaliin.

Päivä 8 | Sekongkang - Alffiah | ≈280 km

Tämän päivän reitti kulkee Sumbawan saaren sisäosien halki. Maisemat ovat jälleen hienoja, mutta tie on selvästi erilainen kuin edellisinä päivinä. Asfaltti on paikoin kuoppaisempaa ja rikkonaisempaa, joten ajorytmi muuttuu automaattisesti rauhallisemmaksi. Tänään korostuu tarkka havainnointi ja ennakointi - ei kiirettä, vaan tasainen eteneminen.

Yöisen sateen jälkeen tiellä on paikoin myös esteitä, vaikka aurinko paistaa muuten koko ajon ajan. Muutama kaatunut puu ja rutkasti lätäköitä pitävät hereillä.

Sumbawa tuntuu muutenkin erilaiselta. Vähemmän liikennettä, vähemmän kyliä ja enemmän avointa tilaa. Maisema on paikoin kuivaa ja savannimaista, paikoin taas vihreämpää.

Päivän aikana saavutaan saaren pohjoisosaan, jossa Tambora alkaa hallita maisemaa. Tämä ei ole mikä tahansa tulivuori. Vuonna 1815 Tambora purkautui historian voimakkaimmin kirjattuna purkauksena. Räjähdys oli niin valtava, että se repi vuoresta yli kilometrin korkeuden pois ja heitti ilmakehään valtavan määrän tuhkaa.

Purkauksen vaikutukset ulottuivat koko maapallolle. Seuraavaa vuotta 1816 kutsutaan edelleen nimellä “the year without a summer”. Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa satoi keskellä kesää lunta, sadot epäonnistuivat ja laajoilla alueilla koettiin nälänhätää.

Täällä paikan päällä mittakaava konkretisoituu. Maisema näyttää rauhalliselta, mutta taustalla on yksi historian voimakkaimmista luonnonilmiöistä.

Tämä päivä on enemmän ajamista kuin edelliset, mutta samalla se vie matkassa taas askeleen syvemmälle aidompaan Indonesiaan.

Tankit täyteen aina tarpeen mukaan - nämä pyörät eivät paljon vie ja yhdellä tankillisella pääsee helposti 2–3 päivää…

Muutaman kerran pidettiin ekstrataukoja, kun piti repiä kaatuneita puita pois tieltä 🌳💪

Tänään ei pysähdytty pitkälle lounaalle, vaan haettiin snäkkiä paikallisista marketeista ja nautittiin eväät suoraan kenttäolosuhteissa…

Riippusilta joen yli – ei ehkä levein, mutta vie varmasti perille. Vai viekö?

Välillä pysähdyttiin juomatauoille kylänraiteille, ja heti paikalliset lapset kerääntyivät ympärille ihmettelemään kaukaisia vieraita…

Ajon kannalta päivä oli pitkähkö, mutta erittäin nautinnollinen…

Illaksi saavutaan Alffiahin kylään.

Alffiah on pieni kalastajakylä Balimeren rannalla, suojaisassa poukamassa. Paikka on hyvin rauhallinen ja selvästi kaukana massaturismista. Täällä elämä pyörii pitkälti meren ympärillä.

Rannassa näkyy perinteisiä kalastusveneitä vedettynä hiekalle, verkkoja kuivumassa ja paikallisia askareissaan päivän päätteeksi. Tunnelma on yksinkertainen ja aito - ei turhaa hälinää, vaan hiljainen kylä, jossa kaikki tuntuu kulkevan omaan tahtiin.

Maisema on kaunis omalla karulla tavallaan. Kukkulat ympärillä, meri edessä ja pieni kylä siinä välissä. Tällaisiin paikkoihin ei yleensä eksy perusrantalomalla, ja juuri siksi ne jäävät mieleen.

Kuvankaunis auringonlasku kruunaa tämän päivän

Päivät 7-8 | Sumbawa | Senggigi - Sekonkang - Alffiah