Päivä 4 | Manggis (Bali) - Sekotong (Lombok) | ≈70 km + (lautta 5 h)

Aamiaisen jälkeen ajamme lyhyen siirtymän satamaan ja siirrymme lautalla Balilta Lombokin saarelle.

Bali on pinta-alaltaan noin 5 800 km² ja siellä asuu yli 4 miljoonaa ihmistä. Lombok on hieman pienempi, noin 4 700 km², mutta asukkaita on silti lähes saman verran, noin 3,5–3,7 miljoonaa. Silti tunnelma on täysin erilainen.

Bali on vahvasti hindulainen, kun taas Lombok on pääosin muslimialuetta. Tämä näkyy heti arjessa - Balilla temppeleitä ja uhrauksia, Lombokilla moskeijoita ja rukouskutsuja.

Myös turismin määrä tekee ison eron. Bali on kansainvälisesti tunnettu ja monin paikoin hyvin kehittynyt matkakohde. Lombok on selvästi rauhallisempi, vähemmän rakennettu ja monella tapaa autenttisempi.

Aamulla koko hotellin henkilökunta tuli saattamaan meidät matkaan kylteillä “you checked out, but you’ll in our hearts” varustettuna 🙂

Satamaan saavumme hyvissä ajoin noin klo 8:30, sillä klo 9 pitäisi lähteä lautta Lombokin saarelle.

Nämä paikalliset lautat ovat oma kokemuksensa. Kyse ei ole mistään viimeistellystä matkustajaliikenteestä, vaan enemmänkin arjen kulkuvälineestä, jolla paikalliset siirtyvät saarelta toiselle - mukana kulkee ihmisten lisäksi skoottereita, moottoripyöriä, autoja ja välillä kaikenlaista tavaraa laidasta laitaan. Joskus jopa karjaa ja kanoja.

Aikataulut ovat enemmän suuntaa-antavia kuin tarkkoja. Lautta lähtee silloin kun se on täynnä ja valmista. Kyytiin ajetaan melko vapaamuotoisesti, ja kannella pyörät parkkeerataan tiiviisti vierekkäin. Me päästään lopulta merelle vasta noin klo 11.

On olemassa myös nopeampia pikaveneitä, joilla pääsisi Balilta Lombokille selvästi nopeammin, mutta niihin ei voi ottaa ajoneuvoja mukaan. Moottoripyörien kanssa tämä on käytännössä ainoa vaihtoehto.

Matka itsessään ei ole pelkkä siirtymä, vaan osa reissua. Kannella istutaan, katsellaan merelle ja seurataan paikallista elämää ympärillä. Ei kiirettä, ei turhaa säätöä - mennään sillä rytmillä millä mennään.

Matkaa linnuntietä satamasta satamaan kertyy noin 60 km ja aikaa uppoaa kelistä ja kapteenin kaasukädestä riippuen noin 4–5 tuntia.

Botskista löytyy perusfasiliteetit: vessat, ilmastoitu (välillä jopa turhan kylmä) oleskelutila, pieni kahvilatiski josta saa juomista ja snäkkiä, sekä tietysti rukoushuone. Muuten ohjelmatarjonta on aika niukka, mutta puitteet ovat sentään kunnossa.

Matkan aikana ylitetään myös yksi mielenkiintoinen, vaikkei silmälle näkyvä raja – Wallace-linja.

Se kulkee juuri Balin ja Lombokin välissä Lombokin salmessa, ja on yksi maailman tunnetuimmista biologisista rajoista. Linjan löysi brittiläinen luonnontieteilijä Alfred Russel Wallace 1800-luvulla, kun hän huomasi, että eläimistö muuttuu yllättävän jyrkästi jo muutaman kymmenen kilometrin matkalla.

Balin puolella lajisto on selvästi aasialaista. Siellä esiintyy esimerkiksi apinoita, tiikereitä (historiallisesti), norsuja ja muita Aasian lajeja. Lombokin puolella alkaa sen sijaan niin sanottu Wallacea-alue, jossa lajisto on sekoitus, mutta mukana on jo paljon Australian suuntaan viittaavia eläimiä kuten kakaduja, pussieläinten sukulaisia ja erilaisia lintulajeja, joita ei Balilta löydy.

Syy tähän löytyy maantieteestä. Vaikka Bali ja Lombok ovat lähellä toisiaan, niiden välissä kulkeva Lombokin salmi on hyvin syvä, paikoin yli 250 metriä. Jopa jääkausien aikana, kun merenpinta oli huomattavasti alempana, nämä saaret eivät koskaan yhdistyneet maasillalla. Eläimet eivät siis päässeet vaeltamaan saarelta toiselle, mikä johti täysin erilaiseen kehitykseen.

Sama salmi on myös osa Indonesian läpi kulkevaa niin sanottua Indonesian Throughflow -virtausta, jossa valtavat vesimassat liikkuvat Tyyneltä valtamereltä Intian valtamereen. Tämä tekee alueen virtauksista erittäin voimakkaita ja paikoin arvaamattomia.

Näiden virtausten vaikutus ulottuu yllättävän laajalle. Ne ovat osa globaalia merivirtojen järjestelmää, joka vaikuttaa koko maapallon ilmastoon ja jopa hienovaraisesti planeetan pyörimisnopeuteen.

Vaikka kannella istuessa ympärillä näkyy vain avointa merta, ollaan oikeasti hyvin merkittävällä rajalla – sekä biologisesti että geologisesti. Lyhyen merimatkan aikana siirrytään konkreettisesti toiseen maailmaan.

Joskus hieman neljän jälkeen rantaudutaan Lombokin saarelle ja edessä on vielä noin tunnin ajomatka. Aurinko laskee täällä melko tarkkaan klo 18, joten ennen sitä on hyvä olla perillä. Hyvin ehditään.

Tällä lastilla ei kaasutella eikä jarrutella turhaan - yksikin virheliike ja joku jää ilman aamupalaa 🥚😄

Lombokin saarella liikenne puolittuu verrattuna Baliin ja rantabaanoja pääsee ajamaan aika lailla omaan tahtiin.

Ero tuntuu heti. Tie on avarampi, liikenne rennompaa ja ajaminen muuttuu huomattavasti sujuvammaksi. Skoottereita ja autoja on vähemmän, eikä koko ajan tarvitse olla puristettuna samaan virtaan kuten Balilla.

Reitti kulkee pitkälti rannikon tuntumassa. Välillä tie nousee pienille kukkuloille ja avaa näkymiä merelle, välillä lasketaan takaisin alas kylien läpi.

Kylät ovat yksinkertaisempia ja elämä näyttää kulkevan hieman rauhallisempaan tahtiin. Moskeijoita näkyy selvästi enemmän ja rukouskutsut kuuluvat tasaisin väliajoin, mikä muistuttaa siitä, että ollaan siirrytty myös kulttuurisesti uuteen ympäristöön.

Hauska paikan nimi - Sekobar… tänne jatkoille? 😄🍻

Sekotongiin saavuttaessa päivä alkaa kääntyä iltaan. Aurinko on laskemassa ja valo muuttuu pehmeämmäksi. Takana on päivä, jossa ei ehkä ajettu eniten kilometrejä, mutta siirryttiin selvästi uuteen vaiheeseen koko matkassa.

Päivä 5 | Sekotong - Senggigi | ≈200 km

Yöllä sataa kunnolla. Peltikattoon kolisee siihen malliin, että korvatulpat on kaivettava esiin jos aikoo nukkua. Sade jatkuu vielä aamulla aamupalan aikaan, mutta 8:30 se loppuu kuin seinään. Samoihin aikoihin koneet käynnistyvät ja ryhmä lähtee liikkeelle - pessimistit sadevarusteissa, optimistit aurinkorasvaa naamalla. Loppupäivän paistaa sitten aurinko, eli 1-0 optimisteille.

Vaikka sade loppuu, tiet eivät kuivu heti. Paikoin on syviäkin lätäköitä ja vuorilta on valunut alas mutaa, kiviä ja oksia. Ajaminen vaatii edelleen tarkkuutta, vaikka keli muuten kirkastuu.

Edessä on silti yksi koko reissun hienoimmista ajopäivistä. Ja tänään vielä kaiken kukkuraksi kansainvälinen naistenpäivä.

Reitti kulkee Lombokin saaren lounaisrannikkoa seuraten, ja tie tarjoaa juuri sitä mitä tällaiselta päivältä toivoo - mutkittelevaa asfalttia, avaria merimaisemia ja sopivan rauhallisen ajorytmin. Liikennettä on vähän, näkyvyys hyvä ja ajaminen tuntuu kevyeltä.

Tie seuraa rantaviivaa välillä aivan veden tuntumassa, välillä nousten hieman ylemmäs kukkuloille. Maisema on ehkä asteen karumpi kuin Balilla, mutta näin sadekauden jälkeen samalla myös yllättävän vehreä. Pitkät kaarteet ja jatkuvasti vaihtuva näkymä merelle tekevät ajamisesta nautinnollista.

Parin ensimmäisen tunnin aikana liikennettä ei käytännössä ole lainkaan. Tie on hyvässä kunnossa ja maisemat aivan maailmanluokkaa.

Jossain vaiheessa asfaltin laatu heikkenee ja yösateiden jäljiltä tie on paikoin melko karussa kunnossa. Yhdessä kohtaa kuorma-auto on jäänyt jumiin ja muu liikenne ei oikein pääse ohi. Pärrillä livahdetaan sujuvasti, mutta huoltoauto joutuu etsimään vaihtoehtoisen reitin.

Tien pisti poikki kaatunut puu. Onneksi sen verran kevyt, että pienellä ähinällä saatiin siirrettyä ja matka jatkui!

Seuraava etappi on Mandalikan MotoGP -rata.

Rata sijaitsee Lombokin etelärannikolla ja on yksi Indonesian uusimmista ja moderneimmista moottoriradoista. Se valmistui vuonna 2021 ja nousi nopeasti kansainväliseen tietoisuuteen, kun MotoGP siirtyi ajamaan tänne.

Rata itsessään on noin 4,3 kilometriä pitkä ja sisältää 17 mutkaa. Se on suunniteltu seuraamaan rannikon muotoja, joten ajamisen lisäksi maisemat ovat poikkeuksellisen hienot - toisella puolella turkoosi meri, toisella puolella kukkuloita.

Mandalika on osa isompaa kehityshanketta, jossa koko alueesta pyritään rakentamaan matkailu- ja tapahtumakeskus. Rata ei siis ole pelkkä kilparata, vaan osa laajempaa kokonaisuutta, johon kuuluu hotelleja, infraa ja tulevaisuuden suunnitelmia.

Kontrasti on aika mielenkiintoinen. Yhtäkkiä keskellä melko rauhallista ja paikoin karua Lombokia on täysin moderni rata, joka täyttää kansainväliset standardit.

Rata on auki ja päästään alueelle kurkkaamaan sisälle. Paikan päällä on jonkinlaiset harjoitukset meneillään, mikä tuo vielä lisää fiilistä. Vaikka ei olisi varsinainen ratafani, paikka tekee vaikutuksen jo pelkästään mittakaavansa ja sijaintinsa takia.

Radan jälkeen (ja nimenomaan radan ansiosta) tie lentokentän ohi kohti Lombokin pääkaupunkia Mataramia muuttuu täysin. Yhtäkkiä alla on upouutta highwaytä, sellaista mitä ei tähän mennessä ole nähty.
Ja vielä yllättävämpää - liikennettä on todella vähän.
Pitkällä suoralla on pakko vähän testata kalustoa, ja mittariin puristuu 115 km/h. Se on melkein pakko olla jonkinlainen maailmanennätys 150-kuutioisella Hondalla :)

Mataramin jälkeen palataan takaisin rannikolle ja suunnataan kohti Senggigiä.

Mataram on Lombokin saaren pääkaupunki ja samalla sen vilkkain keskus. Täällä näkyy jo enemmän kaupunkielämää - liikennettä, kauppoja, moskeijoita ja paikallista arkea hieman eri mittakaavassa kuin pienemmissä kylissä. Tunnelma on silti edelleen selvästi rauhallisempi kuin Balilla, eikä turismi ole samalla tavalla läsnä.

Kaupungin läpi ajaminen on taas hetkellinen paluu tuuhempaan liikenteeseen, mutta se jää nopeasti taakse kun päästään takaisin rannikon suuntaan.

Hyvissä ajoin iltapäivällä päräytetään hotellille Senggigissä, aivan meren äärelle. Päivän ajot takana, aurinko alkaa laskea ja fiilis on juuri sitä mitä tällaisen päivän jälkeen pitääkin olla.

Täällä vietetään pari yötä, ja huomenna on tarkoitus lähteä snorklailemaan Gilin saarille.

Pyysin hotellia koristelemaan meidän naismatkalaisten sänkyjä, ja sain itsekin tällaisen pienen yllätysonnittelun 🙂

Durian kielletty hotellissa – eikä syyttä 🙂
Durian on Kaakkois-Aasiassa suosittu hedelmä, jota kutsutaan “hedelmien kuninkaaksi”. Maku jakaa mielipiteitä, mutta haju on se syy miksi se on monessa paikassa kielletty.
Tuoksua on kuvailtu yhdistelmäksi mädäntynyttä sipulia, viemäriä ja ylikypsää juustoa – ja vielä lämpimässä tropiikissa. Ei ehkä sellainen, mitä hotellihuoneeseen halutaan leviämään…

Tämä päivä oli pyhitetty levolle ja halukkaat jäivät hotellin altaalle makoilemaan. Suurin osa porukasta lähti kuitenkin snorklausretkelle lähellä sijaitseville Gilin saarille.

“Gili” tarkoittaa paikallisella sasakin kielellä yksinkertaisesti pientä saarta.

Lombokin luoteisrannikon edustalla sijaitsevat kolme tunnetuinta Gili-saarta: Gili Trawangan, Gili Meno ja Gili Air. Vaikka ne ovat hyvin lähellä toisiaan, jokaisella on oma selkeä luonteensa.

Gili Trawangan on näistä vilkkain. Sitä kutsutaan usein “Gili T:ksi”, ja siellä on eniten ravintoloita, baareja ja yöelämää. Tunnelma on rento, mutta selvästi enemmän bilehenkinen kuin muilla saarilla.

Gili Meno on vastakohta tälle. Se on pienin ja rauhallisin kolmesta, ja sopii hyvin jos hakee hiljaisuutta, rauhaa ja lähes autiomaisia rantoja. Monet tulevat tänne nimenomaan irrottautumaan kaikesta.

Gili Air sijoittuu näiden väliin. Siellä on sopivasti palveluita, mutta tunnelma on edelleen rauhallinen. Monen mielestä se on tasapainoisin vaihtoehto - ei liian vilkas, mutta ei myöskään täysin hiljainen. Täällä käytiin myös lounaalla.

Yksi yhteinen piirre kaikille saarille on se, että moottoriajoneuvoja ei ole lainkaan. Liikkuminen tapahtuu kävellen, pyörällä tai hevoskärryillä. Vesi on kirkasta ja snorklausolosuhteet hyvät, ja merielämää näkee helposti jo rannan tuntumassa.

En nyt lähde kehumaan vanhana sukeltajana vedenalaista maailmaa kovinkaan erikoiseksi, mutta kyllä siellä näkee kaloja, koralleja ja usein myös kilpikonnia. Veden alle on myös upotettu tarkoituksella erilaisia kohteita, kuten patsaita ja jopa vanhoja ajoneuvoja, esimerkiksi vespoja, jotka toimivat nykyään keinotekoisina riuttoina.

Vilma kyselee mitä kalaa paikallinen ravintoloitsija suosittelee?

Kalastus on monelle paikalliselle tärkeä elinkeino. Veneet lähtevät merelle usein aikaisin aamulla tai jo yöllä, ja paluu tapahtuu aamupäivällä saaliin kanssa. Kalastus tapahtuu pääosin pienillä veneillä, eikä teollinen kalastus ole samalla tavalla hallitsevaa kuin monessa muussa paikassa.

Tietyillä alueilla käytetään edelleen myös perinteisiä kalastusmenetelmiä, kuten verkkoja ja käsin tehtyjä ansoja. Saalis vaihtelee paljon, mutta rannikon läheisyydessä yleisiä ovat erilaiset trooppiset kalat, tonnikalat, mustekalat ja äyriäiset.

Motoristin näkökulmasta tämä näkyy hyvin tien varressa. Pieniä kalastajakyliä, värikkäitä veneitä vedettynä rantaan ja välillä kuivumassa olevia verkkoja. Paikoin kalaa myös kuivataan tai käsitellään suoraan kylissä, mikä näkyy ja tuoksuu ohiajessa.

Se muistuttaa jatkuvasti siitä, kuinka tärkeä meri on täällä elämälle.

Indonesialaisen keittiön perusta on yksinkertainen: riisi on lähes aina pääosassa. Sen ympärille rakennetaan annos, jossa on lihaa, kalaa, kasviksia ja erilaisia kastikkeita. Yleisimpiä ruokia ovat esimerkiksi nasi goreng (paistettu riisi), mie goreng (paistetut nuudelit) ja nasi campur, jossa lautaselle kootaan vähän kaikkea.

Balilla ruoka on monipuolista ja maustettua, ja vaikutteita tulee paljon hindulaisesta kulttuurista. Sianlihaa käytetään enemmän kuin muualla Indonesiassa, mikä on poikkeus muslimivaltaisessa maassa. Yksi tunnetuimmista annoksista on babi guling, eli kokonaisena paahdettu porsas. Mausteet ovat usein aromaattisia, mutta eivät välttämättä tulisuudessa ihan ääripäätä.

Lombokilla meno muuttuu heti. Ruoka on selvästi tulisempaa ja yksinkertaisempaa. Yksi tunnetuimmista annoksista on ayam taliwang, eli grillattu kana erittäin tulisella kastikkeella. Täällä chiliä ei säästellä. Myös plecing kangkung, eli vesipinaatti tulisella sambal-kastikkeella, on todella tyypillinen lisuke. Possua ei tahdo oikein saada muslimiuskosta johtuen.

Sumbawalla ruokakulttuuri on vielä hieman karumpi ja paikallisempi. Vähemmän turisteille suunnattua, enemmän sitä mitä paikalliset oikeasti syövät. Kala ja merenelävät korostuvat rannikon läheisyydessä, ja annokset ovat usein yksinkertaisia mutta maukkaita. Mausteet ovat edelleen vahvoja, mutta valmistus on suoraviivaista.

Yhteinen tekijä kaikilla saarilla on sambal, eli tulinen chilitahna, jota löytyy käytännössä jokaiselta lautaselta. Sitä on monia eri versioita, ja paikalliset lisäävät sitä lähes kaikkeen.

Ero muuhun Indonesiaan ei ole valtava, mutta se näkyy juuri näissä nyansseissa. Bali on hieman pehmeämpi ja monipuolisempi, Lombok tulisempi ja suoraviivaisempi, ja Sumbawa vielä askeleen autenttisempi ja pelkistetympi.

Matkalla tämä näkyy hyvin. Sama perusajatus ruoassa pysyy, mutta jokainen saari tuo siihen oman mausteensa.

Päivät 4-6 | Lombok | Manggis - Sekotong - Senggigi (Gili saaret)