Päivä 2 | Denpasar (Kuta Beach) - Depeha | ≈150 km

Vuokraamo toi pyörät suoraan hotellin parkkikselle jo edellisenä iltapäivänä. Samalla hoidettiin paperihommat kuntoon ja käytiin kalusto läpi. Osa kävi heti pienellä testilenkillä hakemassa tuntumaa pyöriin.

Yksi mielenkiintoinen fakta Indonesiasta on se, että täällä ei ole pakollista liikennevakuutusta - ei edes kolmannen osapuolen vahinkoja kattavaa. Käytännössä vakuutuksia on ylipäätään vaikea saada, etenkin moottoripyörille. Paikalliset hoitavat pienet tilanteet usein heti paikan päällä käteisellä, ja jos tulee isompia kiistoja, poliisit ratkaisevat kuka maksaa ja mitä. Meidän vuokraamo oli kuitenkin saanut neuvoteltua kattavat vakuutukset pienellä lisähinnalla, ja omavastuu oli koko reissun ajan pyöreä nolla. Sai ajella aika rauhallisin mielin.

Luonnollisesti pyörät käytiin koeistumassa heti kättelyssä!

Mukaan matkalle tuli myös huoltoauto, johon laitettiin kaikki tavarat, joten mutkista ja maisemista pystyi nauttimaan kevyillä pyörillä.
Papuasta alun perin kotoisin oleva Deko toimi meidän huoltoauton kuljettajana.

Ensimmäinen varsinainen ajopäivä alkoi aikaisin aamulla ja koneet kävivät jo tarkkaan klo 08:00. Heti alussa oli selvää, että nyt ei enää harjoitella - Balin liikenne ottaa kuskin heti testiin.

Denpasarin ja Kutan alueelta ulos pääseminen on päivän haastavin osuus. Liikenne on tiheää, tempo vaihtelee ja skoottereita on joka puolella. Ensimmäiset kilometrit menevät pitkälti siihen, että löytää rytmin ja alkaa luottaa omaan tekemiseen. Kun siitä pääsee läpi, ajaminen alkaa muuttua huomattavasti sujuvammaksi.

Pikkuhiljaa maisema alkaa muuttua. Kaupunkialue jää taakse ja tilalle tulee pienempiä teitä, kyliä ja vihreämpää ympäristöä. Seuraavaksi pujoteltiin riisipeltojen välissä. Liikenne rauhoittuu, vauhti tasaantuu ja ajamisesta alkaa oikeasti nauttia.

Tie vie läpi perinteisen balilaisen maaseudun. Pieniä temppeleitä, riisipeltoja ja kyliä, joissa elämä näkyy kadulla. Paikalliset vilkuttavat, lapset seuraavat ohiajavia pyöriä ja tunnelma on täysin erilainen kuin lähtöpisteessä.

Reitti ei ole teknisesti vaikea, mutta vaatii keskittymistä. Tiet ovat paikoin kapeita, pinnassa on vaihtelua ja liikenteessä pitää olla jatkuvasti hereillä. Samalla tämä on hyvä päivä totutella pyörään, olosuhteisiin ja paikalliseen ajotapaan.

Balin riisiviljely on iso osa saaren maisemaa ja kulttuuria, eikä se ole pelkästään maataloutta vaan myös yhteisöllinen ja uskonnollinen asia.

Riisiä viljellään pääasiassa terasseina rinteillä, jolloin vesi saadaan johdettua tasaisesti ylhäältä alas. Näitä riisiterasseja näkee käytännössä kaikkialla sisämaassa, ja ne ovat yksi Balin tunnistettavimmista maisemista.

Viljely perustuu perinteiseen kastelujärjestelmään nimeltä subak. Se on vuosisatoja vanha järjestelmä, jossa kylät ja viljelijät jakavat veden keskenään tarkasti sovitulla tavalla. Vesi johdetaan vuorilta kanavia pitkin pelloille, ja koko järjestelmä toimii yhteistyön ja yhteisten sääntöjen varassa.

Riisinviljely on myös vahvasti sidoksissa uskonnollisiin perinteisiin. Pelloilla näkee usein pieniä alttareita ja uhrauksia, ja viljelyyn liittyy seremonioita eri vaiheissa kasvukautta. Riisi ei ole pelkästään ravintoa, vaan sillä on myös symbolinen merkitys.

Työ tehdään edelleen pitkälti käsin. Pelloilla työskentelevät ihmiset tekevät tarkkaa ja fyysistä työtä usein kuumassa ja kosteassa ilmastossa. Sadonkorjuu, istutus ja ylläpito ovat kaikki aikaa vieviä vaiheita.

Motoristin näkökulmasta riisipellot tuovat reitteihin aivan oman fiiliksensä. Tie voi kulkea kapeana nauhana vihreiden terassien välissä, välillä veden ympäröimänä, välillä pienten kylien halki. Se tekee ajamisesta visuaalisesti todella palkitsevaa ja muistuttaa jatkuvasti siitä, kuinka vahvasti elämä täällä liittyy maahan ja sen viljelyyn.

Matkalla pidettiin muutamia lyhyitä stoppeja ja valokuvaustaukoja, mutta ensimmäinen kunnollinen etappi oli Pura Kelecung -temppelialue.

Kyseessä on paikallinen balilainen temppeli, yksi monista, joita saarella on lähes jokaisessa kylässä. Balilla hindulaisuus ei ole pelkästään uskonto, vaan osa arkea. Temppeleitä on kaikkialla, ja jokaisella niistä on oma roolinsa yhteisössä. Päivittäiset uhraukset, pienet kukka-asetelmat ja suitsukkeet kuuluvat jokapäiväiseen elämään.

Heti ensimmäisenä meidät toivotettiin temppeliin tervetulleiksi perinteisellä balilaisella tanssilla.
Naiset esittivät tanssin, jossa käsien liikkeet, sormien asennot ja ilmeet ovat tarkasti kontrolloituja ja symbolisia. Balilaisessa tanssissa jokaisella liikkeellä on merkitys - käsien kaaret, silmien liikkeet ja koko kehon asento kertovat tarinaa, usein liittyen jumaliin, henkiin tai mytologiaan.
Tanssin jälkeen kaikkien niskoille asetettiin kukkaseppeleet, jonka jälkeen siirryttiin itse rituaalin pariin. 🌺

Rituaalin ajatus on yksinkertainen, mutta samalla syvä: puhdistetaan keho ja mieli ennen tärkeää matkaa ja pyydetään siunausta sekä hyvää onnea tuleville päiville.

Rituaali etenee veden kautta. Temppelin edustaja ohjaa, miten toimitaan - Kädet pestään, vettä roiskitaan kasvoille ja päälle, ja lopuksi hiljennytään hetkeksi. Samalla tehdään pieniä uhrauksia - kukkia, riisiä ja suitsukkeita.

Balilaisessa hindulaisuudessa korostuu tasapaino. Hyvän ja pahan, ihmisen ja luonnon sekä näkyvän ja näkymättömän maailman välillä pyritään jatkuvaan harmoniaan. Rituaalit eivät ole erillisiä juhlahetkiä, vaan osa arkea, tapa pitää tämä tasapaino kunnossa. Lopuksi saatiin käteen musta-, puna- ja valkoiset rannekkeet, joita ei kuulu ottaa pois - ne saavat pudota itsestään ajallaan.

Paikka itsessään oli rauhallinen ja se toi tilanteeseen aitoutta. Ei tuntunut esitykseltä, vaan oikealta osalta paikallista elämää.

Tällainen hetki keskellä ajopäivää pysäyttää hetkeksi. Ei pelkästään fyysisesti, vaan myös henkisesti. Ja samalla tuo mukaan sen ajatuksen, että ehkä matkalle tuli mukaan juuri sopivasti hyvää onnea.

Erilaisia uhrilahjoja jumalille - kukkia, riisiä ja suitsukkeita

Vasta puhdistusrituaalin jälkeen sai astua temppelin pyhimpään osaan, jossa haettiin siunausta hindulaisuuden keskeisiltä jumalilta - Brahma (luoja), Vishnu (ylläpitäjä), Shiva (tuhoaja ja uudistaja), Saraswati (tiedon ja oppimisen jumalatar) ja Ganesha (esteiden poistaja)

Rituaalin jälkeen hyvä onni oli käytännössä taattu, ja matkaa jatkettiin entistä paremmalla fiiliksellä 🏍️

Kelien suhteen ei voi tästä päivästä hirveästi valittaa. Lähes koko päivän mentiin kirkkaassa auringonpaisteessa ja sinisen taivaan alla. Jos jostain pitää huomauttaa, niin ehkä siitä että oli jopa vähän turhan kuuma :)

Tukala kuumuus alkoi kuitenkin helpottaa, kun lähdettiin kipuamaan ylemmäs. Noin 1500 metrin korkeudessa ilma muuttui selvästi raikkaammaksi ja ajaminen tuntui heti kevyemmältä.

Reitti vei Danau Buyanin alueelle, joka sijaitsee kahden tulivuoren välissä. Toisella puolella kohoaa Gunung Batukaru ja toisella Gunung Lesung. Maisema muuttuu täällä täysin - viileämpää, vihreämpää ja selvästi rauhallisempaa kuin alhaalla rannikon läheisyydessä.

Rannikolle laskeutuessa saatiin niskaan vielä kunnon sadekuuro. Rankkasade, mutta lopulta vain oloa helpottava. Se kesti ehkä noin 15 minuuttia ja loppui yhtä nopeasti kuin alkoikin.

Illaksi saavuttiin Sanglung Villas -hotelliin, joka sijaitsee hieman ylempänä kukkuloilla. Sieltä avautui hienot näkymät auringonlaskuun, ja päivän päätteeksi oli täydellistä pulahtaa altaaseen.

Hieno ensimmäinen ajopäivä takana!

Päivä 3 | Depeha - Manggis | ≈110 km

Toinen ajopäivä käynnistyi rauhallisemmissa merkeissä. Edellinen päivä oli jo antanut hyvän tuntuman paikalliseen liikenteeseen ja ajorytmiin, joten nyt päästiin heti paremmin kiinni itse ajamiseen.

Aamu alkoi viileämmässä vuoristoilmassa. Korkeusero tuntui selvästi, ja liikkeelle lähtö oli huomattavasti miellyttävämpää kuin edellisen päivän kuumuudessa. Tie mutkitteli kumpuilevassa maastossa ja tarjosi heti alkuun nautinnollista ajettavaa.

Matkalla pysähdyttiin Gunung Baturin rinteelle näköalapaikalle.

Batur on yksi Balin tunnetuimmista ja aktiivisimmista tulivuorista. Sen korkeus on noin 1700 metriä ja viimeisin purkaus on tapahtunut 2000-luvulla, joten kyse ei ole mistään “kuolleesta” vuoresta. Tulivuoren juurella sijaitsee myös Danau Batur -järvi, joka syntyi aikanaan massiivisen purkauksen seurauksena.

Indonesia on yksi maailman aktiivisimmista vulkaanisista alueista. Se sijaitsee niin sanotulla Tyynenmeren tulirenkaalla, jossa mannerlaatat kohtaavat ja liikkuvat jatkuvasti. Tämän seurauksena maassa on yli 120 aktiivista tulivuorta, enemmän kuin missään muualla maailmassa.

Vaikka tämä kuulostaa hurjalta, tulivuoret ovat samalla myös syy siihen, miksi alue on niin elinvoimainen. Purkaukset tekevät maaperästä erittäin ravinteikasta, mikä mahdollistaa tehokkaan viljelyn. Riisipellot, vihannekset ja muu maatalous hyötyvät tästä suoraan.

Siksi ihmiset asuvat edelleen tulivuorten rinteillä. Riski on olemassa, mutta niin on myös hyöty. Lisäksi purkauksia seurataan nykyään tarkasti, ja evakuointeja tehdään tarvittaessa.

Näköalapaikalta avautuva maisema oli vaikuttava. Mustat laavakentät, vihreä kasvillisuus ja järvi keskellä kalderaa muistuttivat hyvin siitä, kuinka voimakkaat luonnonvoimat täällä ovat muokanneet maisemaa.

Rinteeltä lähdettiin laskeutumaan alas kohti jähmettyneitä laavakenttiä - todella erikoinen luonnonnähtävyys. Maisema muuttui hetkessä vihreästä mustaksi, ja ympärillä näkyi selvästi, miten laava on aikanaan virrannut ja jähmettynyt.

Vaikka meille paistoi aamusta asti aurinko, oli yöllä selvästi satanut sen verran, että notkoihin oli jäänyt vettä. Kaikki ei ollut ehtinyt kuivua, joten päästiin samalla testaamaan ajokenkien vedenpitävyyttä :)

Päästiin kuitenkin vesiesteiden läpi lähemmäs Baturin rinteitä ja mustia laavakenttiä.

Laavakentät ovat syntyneet tulivuoren purkauksissa, kun kuuma, sula kiviaines on valunut rinteitä alas ja jähmettynyt matkan varrella. Maisema on karu ja lähes musta, paikoin teräväreunainen ja rosoinen. Kasvillisuus alkaa hiljalleen vallata aluetta takaisin, mutta monin paikoin näkyy edelleen selvästi, miten tuoreesta geologisesta tapahtumasta on kyse.

Gunung Batur on yksi Balin aktiivisimmista tulivuorista. Sen merkittävin purkaus viime vuosisadalla tapahtui vuonna 1963, samaan aikaan kun viereinen Gunung Agung purkautui voimakkaasti. Baturin purkaukset ovat tyypillisesti olleet laavavirtoja tuottavia, eli vähemmän räjähtäviä mutta maisemaa voimakkaasti muokkaavia.

Viimeisin aktiivisempi jakso Baturilla oli 2000-luvun alussa, jolloin alueella havaittiin laavapurkauksia ja aktiivisuutta, mutta suuria tuhoja ei syntynyt. Tulivuorta seurataan jatkuvasti, ja sen aktiivisuus on edelleen osa arkea täällä.

Kun seisoo keskellä näitä laavakenttiä, on helppo ymmärtää mittakaava. Maisema näyttää lähes toiselta planeetalta, mutta samalla tietää, että kaikki tämä on syntynyt suhteellisen hiljattain. Se tuo omanlaisen kunnioituksen koko ympäristöä kohtaan.

Seuraava pysähdys oli Besakih-temppeli.

Besakih tunnetaan Balin “äititemppelinä”, ja se on saaren suurin, vanhin ja tärkein hindutemppelialue. Se sijaitsee Gunung Agung -tulivuoren rinteellä noin tuhannen metrin korkeudessa, ja jo sijainti tekee paikasta erityisen. Agung on balilaisille pyhä vuori, jota pidetään koko saaren henkisenä keskuksena.

Besakih ei ole yksi temppeli, vaan kokonainen temppelikompleksi. Alueella on yli 20 eri temppeliä, jotka on rakennettu eri tasoille rinnettä pitkin. Keskellä kohoaa Pura Penataran Agung, joka on koko kokonaisuuden tärkein osa. Koko alue on rakennettu niin, että se seuraa vuoren muotoja ja nousee portaittain ylöspäin.

Balilaisessa hindulaisuudessa tämä paikka on yksi tärkeimmistä. Tänne tullaan seremonioihin, juhliin ja tekemään uhrauksia. Temppeleissä käy jatkuvasti paikallisia, ja usein näkee perinteisiin asuihin pukeutuneita ihmisiä kantamassa uhrilahjoja - kukkia, hedelmiä ja suitsukkeita.

Paikan tunnelma on erilainen kuin pienemmissä temppeleissä. Se on samaan aikaan rauhallinen, mutta myös jollain tavalla juhlallinen. Maisemat ympärillä ovat vaikuttavat, ja kirkkaalla säällä näkymät alas laaksoihin ja merelle asti ovat todella upeat.

Besakihilla on myös historiansa luonnonvoimien kanssa. Vuoden 1963 Gunung Agungin suuri purkaus uhkasi koko temppelialuetta, mutta laavavirta pysähtyi vain muutaman sadan metrin päähän. Tätä pidetään paikallisten keskuudessa merkkinä siitä, että temppelillä on erityinen suojelus.

Pyörät jätettiin parkkiin vuoren juurelle, sillä ajoneuvoilla ei pääse temppelin lähelle. Ylös kuljetaan sähköisillä “golfkärryillä” ja takaisin tullaan kävellen. Aika hyvä systeemi.

Balilainen hindulaisuus on yksi saaren keskeisimmistä erityispiirteistä, ja se erottaa Balin selvästi muusta Indonesiasta, joka on maailman suurin muslimimaa.

Hindulaisuus saapui Indonesiaan jo yli tuhat vuotta sitten Intiasta kauppareittien mukana. Silloin se levisi laajasti Jaavalle ja muille saarille, ja alueella oli pitkään hindulaisia ja buddhalaisia kuningaskuntia. 1400–1500-luvuilla islam alkoi kuitenkin levitä voimakkaasti erityisesti Jaavalla, ja vähitellen siitä tuli koko Indonesian valtaväestön uskonto.

Bali jäi tässä muutoksessa eräänlaiseksi “saareksi saaren sisällä”. Kun islam levisi muualle, monet hindulaiset papit, kuninkaalliset ja taiteilijat siirtyivät Balille, ja siellä perinteet säilyivät vahvoina. Siksi Bali on tänä päivänä edelleen pääosin hindulainen, kun taas lähes kaikki muut Indonesian saaret ovat muslimivaltaisia.

Balilainen hindulaisuus eroaa myös paljon Intian hindulaisuudesta. Se on vahvasti sekoitus hindulaisia oppeja, buddhalaisia vaikutteita ja paikallista animismia. Keskiössä on tasapaino - ihmisen, luonnon ja henkimaailman välillä. Tätä ajatusta kutsutaan usein nimellä Tri Hita Karana.

Uskonto näkyy Balilla jatkuvasti arjessa. Jokaisen talon pihassa on pieni temppeli, ja katujen varsilla näkee päivittäin pieniä uhrilahjoja - kukkia, riisiä ja suitsukkeita. Näitä asetellaan jumalille ja hengille useita kertoja päivässä, jotta tasapaino säilyy.

Seremoniat ovat myös iso osa elämää. Häät, hautajaiset, temppelijuhlat ja erilaiset rituaalit rytmittävät arkea. Niihin osallistutaan usein koko yhteisön voimin, ja ne voivat kestää useita päiviä.

Kilometreissä päivä ei ollut pitkä (noin 110 km), mutta nähtävää riitti yllin kyllin - eikä keskivauhti näillä teillä muutenkaan kovin suureksi kasva.

Lounas syötiin La Montagne Coffee -paikassa kauniissa tulivuorimaisemissa, riisipeltojen ympäröimänä

Iltapäivällä päristeltiin Manggisin kylän rannalle ja majoituttiin taas oikein mukavaan majapaikkaan. Rento ilta chillaillen ja hyvä ruokailu porukalla kruunasi tämänkin päivän. Huomenna olisi aikainen herätys ja kohti Lombokin saarta!

Päivät 2-3 | Bali | Denpasar - Depeha - Manggis