Saapuminen Balille ja ensitunnelmat Denpasarista

Useamman lennon ja pitkähkön matkustuspäivän jälkeen kone laskeutuu Denpasariin, Ngurah Rai -kansainväliselle lentokentälle. Heti koneesta ulos astuessa vastaan tulee se tuttu trooppinen seinä - lämmin ja kostea “lehmän hönkäisy”, joka kertoo heti, että nyt ollaan tropiikissa.

Maahantulo sujuu yllättävän vaivattomasti. Kaikki on käytännössä digitalisoitu ja e-visa kannattaa ehdottomasti tehdä etukäteen netissä, se säästää aikaa. Viisumin voi hankkia myös paikan päällä, mutta jonot ovat usein pitkiä ja hitaita. Meillä kaikilla oli viisumit hoidettu ennakkoon, joten noin 15 minuuttia laskeutumisesta oltiin jo ulkona matkatavaroiden kanssa.

Yksi asia, joka tulee heti vastaan, on paikallinen valuutta. Indonesiassa käytetään rupiaa (IDR), ja summissa on paljon nollia. Esimerkiksi 1 € on noin 19 500 rupiaa, joten hinnat ovat helposti kymmeniä tai satoja tuhansia rupioita. Noin 50 eurolla olet jo miljonääri :) Se hämää aluksi, mutta todellisuudessa hintataso on varsin edullinen.
Rahan kanssa kannattaa olla tarkkana erityisesti alussa. Setelit näyttävät helposti samankaltaisilta ja nollat menevät helposti sekaisin. Lisäksi kaikki rahanvaihtopisteet eivät ole luotettavia. Kaduilla näkyy usein “hyviä kursseja” tarjoavia paikkoja, mutta niissä voi tulla helposti huijatuksi joko laskutuksessa tai seteleitä laskettaessa.
Turvallisinta on käyttää:
lentokentän virallisia vaihtopisteitä
pankkeja
tai nostaa rahaa suoraan automaatista
Kortti käy monessa paikassa, mutta käteistä tarvitaan silti paljon, erityisesti pienemmissä paikoissa.

Terminaalin ulkopuolella Bali tulee heti iholle. Äänet, tuoksut ja ennen kaikkea liikenne. Taksin kanssa piti hieman tinkiä ennen kuin päästiin yhteisymmärrykseen.

Ensimmäinen siirtymä Kutan suuntaan toimii hyvänä herätyksenä. Skoottereita virtaa joka suunnasta, autot pujottelevat väleistä ja koko liikenne näyttää aluksi täysin kaoottiselta. Muutaman minuutin jälkeen siinä alkaa kuitenkin nähdä oman logiikkansa. Kaikki liikkuu koko ajan ja homma toimii, vaikka se ei siltä ensisilmäyksellä näytäkään.

Varatusta majatalosta tuli jo välilaskun aikana viesti, että hotellissa saattaa olla pieni vesivahinko. Syynä oli se, että ennen meidän saapumista oli satanut käytännössä kolme päivää putkeen. Osa alemmalla sijaitsevista kaduista oli tulvinut ja sama kohtalo oli käynyt myös meidän alkuperäiselle majoitukselle.

Onneksi vaihtoehtoinen paikka löytyi nopeasti ainakin seuraavaksi pariksi yöksi Kuta Beachin alueelta, aivan lentokentän läheltä. Shoulder seasonista huolimatta alue on vilkas, äänekäs ja täynnä elämää. Katujen varrella on matkamuistokauppoja, pieniä paikallisia ravintoloita, hierontapaikkoja ja kansainvälisiä ketjuja. Kuta ei ole Balin rauhallisin tai autenttisin puoli, mutta juuri siksi se toimii hyvänä aloituksena. Täällä pääsee nopeasti kiinni paikalliseen rytmiin.

Osa porukasta tuli minun kanssa suoraan Uuden-Seelannin reissulta helmikuun lopussa Balille tunnustelemaan tilannetta. Loput osallistujista saapuivat ripotellen paikalle viikkoa tai muutamaa päivää ennen reissun virallista alkamista 04.03.

Tästä se alkaa. 🏍️🌏

Sää näyttää Balilla nopeasti kaksi puoltaan. Yhtä nopeasti kun kadut tulvivat rankkasateen aikana, ne myös kuivuvat, kun aurinko tulee esiin. Meidän saapumisen jälkeen sateet tulivat pääosin öisin, ja päivällä voimakas aurinko kuivatteli kadut yllättävän nopeasti.

Trooppinen rytmi alkaa hahmottua nopeasti. Yöllä voi tulla kunnon kuuro, välillä jopa useamman tunnin putkeen, mutta aamulla kaikki näyttää taas normaalilta. Paikalliset eivät tästä hätkähdä, ja elämä jatkuu käytännössä keskeytyksettä.

Päivisin lämpö nousee helposti yli 30 asteen ja kosteus tekee siitä vielä raskaamman tuntuisen. Juomista saa muistuttaa itselleen jatkuvasti, ja kevyt vaatetus on käytännössä ainoa järkevä vaihtoehto. Auringossa ei tarvitse olla pitkään, kun sen jo tuntee kunnolla.

Balin vuodenajat ovat yksinkertaisesti jaettu kahteen. Kuivaan kauteen ja sadekauteen. Kuiva kausi sijoittuu pääosin huhti-lokakuulle ja silloin sää on tasaisempi, vähemmän kosteaa ja sateet harvinaisempia. Sadekausi taas kestää suunnilleen marraskuusta maaliskuuhun. Silloin sateet voivat olla voimakkaita, mutta usein lyhyitä, ja ne tulevat tyypillisesti iltaisin tai öisin.

Turistisesongit menevät hieman eri logiikalla. Korkein sesonki on heinä-elokuussa, kun Australiassa on talvi, sekä joulun ja uuden vuoden aikaan. Silloin hinnat nousevat ja paikat ovat täynnä. Shoulder season, eli kevät ja syksy, on monen mielestä paras aika tulla. Sää on pääsääntöisesti hyvä, mutta vähemmän ruuhkaa. Sadekaudellakin matkustaminen toimii hyvin, kunhan hyväksyy sen, että välillä voi kastua. Motoristin näkökulmasta juuri tämä maaliskuun ajankohta toimii reissulle erinomaisesti.

Ensimmäiset päivät menevät pitkälti rytmiin totutellessa. Uni, lämpö, liikenne ja ympäristö vaativat hetken ennen kuin kaikki alkaa tuntua normaalilta.

Liikenteessä tulee nopeasti vastaan yksi sana, joka jää mieleen: “Hati-hati”.

Se tarkoittaa käytännössä “varovasti” tai “ota iisisti”. Sitä näkee liikennemerkeissä, kuulee paikallisilta ja oikeastaan se kuvaa koko liikennekulttuuria yllättävän hyvin.

Ensimmäinen reaktio Balin liikenteeseen on yleensä se, että tämä on täysin kaoottista. Skoottereita tulee joka suunnasta, kaistoja ei juuri noudateta ja risteyksissä virta tuntuu jatkuvalta. Mutta mitä pidempään sitä katsoo ja mitä enemmän siinä itse liikkuu, sitä enemmän alkaa ymmärtää, että kyse ei ole kaaoksesta vaan erilaisesta logiikasta.

Liikenne perustuu pitkälti virtaamiseen ja ennakointiin. Kukaan ei pysähdy turhaan, mutta kaikki väistävät toisiaan pienillä liikkeillä. Katsekontakti, kehon kieli ja ennen kaikkea tasainen vauhti ovat tärkeämpiä kuin liikennemerkit. Jos epäröit, olet vaarassa. Jos liikut rauhallisesti ja ennakoit, homma toimii yllättävän hyvin.

Torvi ei ole täällä aggressiivinen ele, vaan enemmänkin tapa ilmoittaa “täällä tullaan”. Sitä käytetään jatkuvasti, mutta harvoin hermostuneesti.

Yksi iso ero Suomeen on se, että tilaa otetaan ja annetaan jatkuvasti. Skootterit mahtuvat väleihin, joita ei Suomessa edes harkitsisi, ja samaan aikaan muut liikkujat osaavat odottaa sitä.

Motoristin näkökulmasta tärkein oppi on ehkä juuri se sama “hati-hati”. Ei kiirettä, ei äkkinäisiä liikkeitä, vaan rauhallinen ja ennakoiva ajaminen. Kun siihen pääsee kiinni, ajamisesta tulee jopa yllättävän sujuvaa.

Ensimmäiset kilometrit tuntuvat vierailta, mutta melko nopeasti alkaa syntyä fiilis, että tässä pärjää. Ja jossain kohtaa huomaa ajavansa itse ihan samalla rytmillä kuin paikalliset. 🏍️

Uponneen hotellin tilalle koko ryhmälle löytyi nopeasti aivan loistava vaihtoehtoinen tukikohta. The Vira -hotelli, vain noin 500 metriä alkuperäisestä sijainnista, mutta juuri sen verran ylempänä, että vesi ei tänne asti noussut.
Sijainti oli käytännössä täydellinen. Lentokenttä aivan vieressä, Kuta Beach kävelymatkan päässä ja kaikki tarvittava ympärillä. Hotelli itsessään toimi juuri niin kuin pitikin - siistit huoneet, toimiva ilmastointi, hyvä aamupala ja ennen kaikkea helppo paikka kerätä porukka kasaan ennen reissun alkua.

Bali on matkakohteena vähän kaksijakoinen, ja se käy selväksi aika nopeasti kun siellä viettää muutaman päivän.

Ensimmäinen fiilis on, että kaikki sinänsä toimii. Liikkuminen on helppoa, palveluita on paljon ja käytännössä kaiken saa järjestettyä ilman suurempaa säätöä. Ravintoloita, kahviloita, hierontapaikkoja ja majoituksia on joka lähtöön, ja hintataso on edelleen sellainen, että monelle Bali tuntuu varsin edulliselta paikalta olla.

Samaan aikaan Bali ei ole mikään koskematon paratiisi. Tietyt alueet, kuten Kuta, Seminyak ja Canggu, ovat hyvin vilkkaita ja turismin muokkaamia. Liikenne on ajoittain tukossa, kadut täynnä ihmisiä ja tunnelma voi olla kaukana siitä mielikuvasta, jonka moni ensimmäiselle Balin matkalle lähtevä on muodostanut.

Itse kun en ole rantaihmisiä, niin aklimatisoitumisen lisäksi piti keksiä jotain näkemistä ja tekemistä loppuporukkaa odotellessa.

Yksi mielenkiintoinen käyntikohde on Ubudin apinametsä.

Kyseessä on pyhä metsäalue, jossa elää satoja makaki-apinoita täysin vapaana. Heti sisään astuessa huomaa, että ollaan niiden “alueella”. Viidakko on tiheä, kostea ja täynnä ääniä, ja apinoita liikkuu joka puolella - maassa, puissa ja välillä myös ihmisten keskellä.

Ensimmäinen reaktio on usein innostus, mutta aika nopeasti huomaa, että näiden kanssa pitää olla hieman varovainen. Apinat ovat tottuneet ihmisiin, mutta samalla myös erittäin uteliaita ja nopeita. Kaikki irtonainen kiinnostaa - aurinkolasit, hatut, juomapullot. Jos jotain roikkuu helposti saatavilla, joku tulee kyllä kokeilemaan.

Tunnelma paikassa on silti hyvä. Apinoita on hauska seurata, ja niiden käyttäytyminen on yllättävän inhimillistä - leikkimistä, kinastelua ja jatkuvaa säätämistä keskenään.

Samalla alueella on myös vanhoja temppeleitä ja kivirakenteita, jotka tekevät paikasta enemmän kuin pelkän nähtävyyden. Se tuntuu oikeasti osalta Balin uskonnollista ja kulttuurista ympäristöä.

Autoista ja moottoripyöristä kiinnostuneena Kebon Vintage Cars oli helppo valinta, ja tämä paikka yllätti täysin.

Kyseessä ei ole mikään viimeistelty museo, vaan enemmänkin yksityinen kokoelma, joka on kasvanut ajan myötä vähän kuin vahingossa. Piha ja hallit ovat täynnä vanhoja autoja, moottoripyöriä ja kaikenlaista kalustoa eri vuosikymmeniltä. Osa on hienosti entisöity, osa seisoo juuri sellaisena kuin on joskus jäänyt käyttöön - patinoituneena ja ajan kuluttamana.

Juuri se tekee paikasta mielenkiintoisen. Kaikki ei ole kiillotettua ja viimeisteltyä, vaan mukana on paljon tarinaa. Jokaisella ajoneuvolla tuntuu olevan oma historiansa, vaikka sitä ei olisi erikseen kerrottu.

Seassa on klassisia jenkkiautoja, vanhoja eurooppalaisia malleja ja paikallista kalustoa, joka kertoo omalla tavallaan Indonesian historiasta ja kehityksestä. Myös vanhat moottoripyörät kiinnostivat porukkaa erityisesti - osa todella hienossa kunnossa, osa enemmän projektitasolla.

Paikan tunnelma on rento. Saa kierrellä omaan tahtiin, kurkkia konepeltejä ja pysähtyä ihmettelemään yksityiskohtia.

Olutkulttuurin ystävänä oli myös kiva rauhassa kierrellä ravintola- ja baarikatuja ja maistella erilaisia tuotoksia. Balilla olutkulttuuri on vielä vähän lastenkengissä ja suurimmasta osasta paikoista saa käytännössä vain perus Bintangia, mutta muutamista erikoismestoista löytyi myös paikallisia pienpanimo-oluita.
Yksi hyvä esimerkki oli tämä, nimestä huolimatta oikein toimiva olut, Kura Kura.
“Kura-kura” tarkoittaa paikallisella kielellä kilpikonnaa. 🐢

Eli summa summarum sanoisin, että Bali on oikein mukava paikka viettää vaikka viikkokin ennen varsinaista mp-reissua.

Jos etsii rantalomaa, kannattaa suunnata hieman kauemmas Denpasarin ja Kutan ruuhkista. Jos taas kaipaa boheemia fiilistä, kulttuuria ja historiaa, Ubud on hyvä vaihtoehto. Ja jos haluaa shoppailla, käydä hieronnassa ja syödä hyvin, esimerkiksi Seminyak toimii siihen tarkoitukseen erinomaisesti.

04.03. meillä oli käytännössä koko porukka kasassa ja reissu päästiin avaamaan kunnolla. Tervetulodinneri järjestettiin meidän oman hotellin allasalueella, ja iltaa rytmitti paikallinen tulishow. Hyvä fiilis, hyvä porukka ja selkeä odotus siitä, että tästä on tulossa jotain erityistä.

Huomenna hypätään satuloihin ja aloitetaan varsinainen moottoripyörämatka.

Edessä on Balin lisäksi noin 1300 kilometriä Lombokin, Sumbawan, Komodon ja Floresin halki. 🏍️🌏

Päivä 1 | Bali | Denpasar | Kuta Beach