Hyvää huomenta Halls Gapistä 😎☀️
Aurinko nousee vuorten takaa, kengurut hyppivät motellin pihalla nurmikolla ja edessä on taas hyvä ajopäivä 🏍️

Päivä 8 | Halls Gap – Great Ocean Road – Apollo Bay | 370 km

Aamu Halls Gapissä alkoi juuri niin kuin toivoa sopii. Aurinko nousi Grampiansin vuorten takaa, ilma oli raikas, noin +12 astetta, ja yön viileys tuntui vielä iholla. Motellin pihalla vastassa olivat tuttuun tapaan kengurut ja kakadujen äänekäs aamukuoro – selkeä muistutus siitä, että täällä ollaan edelleen keskellä luontoa, kansallispuiston sydämessä.

Aamupala syötiin kylän keskustassa kaikilla mahdollisilla kolesteroleilla, ja sen jälkeen oli aika herätellä kehoa ja pyöriä kunnolla. Aamulämmittelyksi ajettiin huikea mutkatie C218. Kapea, yksisuuntainen asfalttikaistale kiemurtelee eukalyptusmetsän läpi ja tarjoaa nautinnollista, rytmikästä ajamista ilman huolta vastaantulijoista. Täydellinen pätkä moottoripyörälle – kunhan muisti pitää silmät auki kenguruiden ja emujen varalta, joita liikkui tiellä ja tien reunamilla jo näin aamusta.

Mutkalämmittelyn jälkeen käännettiin keulat lähes 90 astetta etelään ja suunnattiin kohti Victorian sisämaata. Victoria Valley avautui eteen laajana ja karuna. Tämä oli sitä Australiaa, jota moni kutsuu outbackiksi: kuivaa, avaraa ja hiljaista. Ensimmäiset tunnit kulkivat rauhallisia teitä pitkin bushin halki. Maisema jatkui horisonttiin saakka, tie oli hyväpintaista ja mutkat loivia – juuri sopivaa ajamista ennen päivän varsinaista kohokohtaa.

Iltapäivää kohti maisema alkoi jälleen muuttua. Kuiva sisämaa jäi taakse, ilma alkoi tuoksua suolaiselta ja ensimmäiset vilahdukset Eteläisestä valtamerestä nostivat fiiliksen välittömästi. Olimme saapumassa Great Ocean Roadille.

Great Ocean Road on noin 240 kilometriä pitkä rannikkotie, joka kulkee Victorian etelärannikkoa pitkin. Tie rakennettiin vuosina 1919–1932 ensimmäisestä maailmansodasta palanneiden veteraanien voimin, ja sitä pidetään maailman suurimpana sotamuistomerkkinä.

Ajossa tie kiemurteli kallioiden reunaa pitkin, välillä aivan meren yläpuolella. Alhaalla aallot löivät rantakallioihin voimalla, ja horisontti tuntui jatkuvan loputtomiin. Reitin varrella avautui yksi toisensa jälkeen ikonisia maisemia: jyrkkiä rantakallioita, luonnon muovaamia kivimuodostelmia, tuulen pieksämiä niemiä ja näköalapaikkoja, joihin oli pakko pysähtyä.

Matkalla poikettiin vielä Great Otwayn kansallispuistossa, joka on täysin omanlaisensa maailma verrattuna avoimeen rannikkoon. Tiheä, kosteampi eukalyptus- ja sademetsä kätkee sisäänsä ujoja koaloja, joita sai bongailla puiden latvoista – yleensä liikkumattomina, täydellisesti oksien suojiin sulautuneina.

Samalla käytiin pällistelemässä Australian vanhinta yhä toiminnassa olevaa majakkaa, Cape Otway Lighthousea. Majakka valmistui vuonna 1848 ja rakennettiin turvaamaan yhtä mantereen vaarallisimmista rannikkoalueista, jota kutsuttiin aikoinaan nimellä Shipwreck Coast. Ennen majakan valmistumista lukemattomat alukset haaksirikkoutuivat näille karuille rannoille. Kallioiden reunalta avautuvat näkymät Eteläiselle valtamerelle tekevät nopeasti selväksi, miksi majakkaa todella tarvittiin – meri on täällä kaunis, mutta armoton.

Loppupäivä kuljettiin rannikkoa seuraillen kohti Apollo Bayta. Pitkän ajopäivän jälkeen kaupungin rauhallinen tunnelma tuntui juuri oikealta. Pyörät parkkiin, ajokamat pois ja hetki hengähtää ennen iltaa.

Ajopäivän kokemukset sementoitiin vielä Manner-Australian eteläisimmässä pubissa. Kylmä juoma kädessä, meri vieressä ja hyvä fiilis hienon päivän päätteeksi.

Päivä 9 | Apollo Bay – Geelong – Tasmania | noin 130 km

*Apollo Bay – rento rannikkokylä Great Ocean Roadin varrella. Surffifiilistä, hyvää ruokaa, meri aina läsnä ja täydellinen paikka hengähtää ennen seuraavaa etappia.* 🌊🏍️

Aamu Apollo Bayssa alkoi poikkeuksellisen rennosti. Ei ollut mihinkään kiire, joten pyhitettiin muutama tunti tarrojen, patchien ja matkamuistojen shoppailuun kylän vilkkaassa rantakeskustassa. Apollo Bay on sopivan elävä mutta silti leppoisa paikka, ja aamupäivä kului kuin huomaamatta meren äärellä pyörien.

Noin klo 11 kokoonnuttiin maittavalle brunchille, ja puolen päivän tienoilla koneet kävivät taas tottuneesti kuumana. Edessä oli päivän viimeinen ajopätkä mantereella – ja ehkä koko Great Ocean Roadin näyttävin osuus.

Sanoisin, että vasta Apollo Bayn jälkeen Great Ocean Road todella avautuu. Tie nuolee rantaviivaa lähes koko matkan, ja maisema muuttuu koko ajan dramaattisemmaksi. Jyrkät kalliot putoavat suoraan Eteläiseen valtamereen, aallot lyövät rantaan voimalla ja horisontti tuntuu jatkuvan loputtomiin. Tämä osuus ei ole nopeaa ajamista, vaan jatkuvaa maisemien ihmettelyä ja rytmikästä kaarretta toisensa perään.

Matka eteni rennosti muutaman jätski-, juoma- ja maisematauon taktiikalla. Ei kiirettä, ei stressiä – viimeiset kilometrit mantereella haluttiin nauttia kunnolla. Maisemat vain paranivat loppua kohden ja olo oli samaan aikaan haikea ja innostunut.

Geelongiin saavuttaessa todellisuus iski myös lämpötilojen muodossa. Sataman kohdalla mittarit näyttivät +40 astetta, ja varusteet tuntuivat hetkessä raskailta. Pyörät jonoon, paperit kuntoon ja katse kohti seuraavaa etappia.

Edessä oli yön yli -siirtymä Spirit of Tasmania -lautalla Bassinsalmen yli. Mantereelle hyvästit, keula kohti saarta – ja aivan uudenlainen Australia odottamassa!

Päivät 8-9 | Halls Gap - Great Ocean Road - Apollo Bay - Geelong