3 päivä | Khun Yuam - Hong Song Mai - Pai | 185 km | 6 tuntia

Nyt ne kuuluisat Hong Song Main mutkat on nyt ajettu!

Mutkia oli Khun Yuamista Hong Song Maihin noin 4088 kappaletta ja Hong Song Maista Paihin vielä noin 1780 kappaletta lisää. Helpompaa olisi tietysti ollut laskea kaikki yli 300 metriä pidemmät suorat ja luetella ne, mutta niitä ei oikeastaan ollut olemassakaan. Matemaattinen mutkien lukumäärän tarkkuus luonnollisesti tarkastettu tarroista ja T-paidoista, joita innokkaasti ostettiin Hong Son Main temppelin tilpehöörikaupoista.

Olipa huikea ajopäivä kerta kaikkiaan, eiliseen verrattuna maisema-, mutka-, ja herkkukertoimia saa lisätä ehkä pari napsua, jos haluaa tämän päivän ajoja tarkemmin kuvata..

Tunnin tarkkuudella toinen ajopäivä meni näin. Aamu aloitettiin klo 7.00 ulko-aamiaisella lämpötilan ollessa + 12C. Aamiainen nautittiin ulkoilmassa, lämpötilan ollessa vasta noin +14C:n tasolla, joka piristi mukavasti ja valmensi odottamaan iltapäivän lämpötilan nousua.

Klo 8.00 alkoi vierailu Thaimaa-Japani ystävyysmuseossa. Museo kertoi alueen historiasta keskittyen toisen maailmansodan aikaisiin tapahtumiin ja alueen tienrakennusurakkaan, joka sekin palveli maailmansodan tarpeita ja tavoitteita.

Japan-Thailand Friendship Memorial

Aikansa tilannekartta

Klo 9.00 painettiin starttinappulaa museon edessä ja suunnattiin noin tunnin verran kestävälle mutkamatkalle.
Klo 10.00 pidettiin ensimmäinen kahvitauko hienoissa vuoristomaisemissa sijaitsevassa näköalakahvilassa, mistä ajo jatkui kohti Hoe Song Main temppeliä.

Paula

Pekka, Jeremias ja Mio

Jaana, Jari, Ville ja Jyrki.

Temppelillä ostettiin T-paidat ja tarroja todisteeksi kotiin, että “täälläkin on tullut ajeltua”. Matka temppeliltä jatkui kohti maailman pisintä bambusiltaa, pituudeltaan noin 900 metriä ja jonka päässä nautittiin lounas. Silta vei riisipellon halki ja oli kokeudeltaan parin metrin luokkaa, tällä hetkellä se seisoi kuivalla maalla, mutta riisinviljelyksen aikaan varmasti tarpeellinen.

Hovisillan poikia

Loppupäivä olikin ajelua, ajelua ja ajelua ja taukoja tunnin välein. Oikein huolestutti, että eihän tämä nyt vaan lopu kesken kaiken, koska oli niin mukavaa. Hurjan hienoja kurveja, kireitä serpentiinimutkia, mäkiä ylös ja alas aina toistensa jälkeen, siihen voi tiivistää tämän ajopäivän tapahtumat.

Maailman pisin bambusilta

Viehättävään ja tunnelmaltaan rentoon Paihin saavuttiin klo 15.00 tietämillä ja kuitattiin huoneet. Näin alkoi se kuuluisa “oma aika” jo hyvissä ajoin ennen illallista. Thai -hieronta on Thaimaan oma juttu, ja moni löysi itsensä hieromalatoksen penkilta taivuteltavana ennen illallisista. Taipuu, mutta ei taitu, niin pyörät kuin miehet.

Illallisella jätettiin nuudelit ja keitot hetkeksi tauolle ja tilattiin kunnon ribsit, ihan vaihtelun vuoksi vaan.

Paula ja Mio.

Ribsejä pöytään, kiitos!

Jyrki LehtinenKommentoi