13 päivä | Prince Albert - Arniston | 480 km

Mission Cape Aquilhas! Kohteena Afrikan mantereen eteläisin paikka!

Oli hieno, aurinkoinen aamu kun jätimme Prince Albertin taaksemme ja suunnistimme kohti pohjoista valtakunnan ykköstielle, jonka nimi sattui juuri olemaan tie numero 1. Vaihtoehtona olisi ollut ajaa takaisin Swart -vuoriston yli sen rannikon puolelle ja jatkaa sen pieniä teitä pitkin kohti Arnistonia. Päivän kokonaiskilometrit, 450 km, kuitenkin ohjasi meidät nopeammalle tielle ja se osoittatui hyväksi päätökseksi.

Tunnin ajettuamme tuli 100 km täyteen, jolloin pidettiin tauko. Tunnin kuluttua pidettiin toinen tauko ja 200 km matkasta oli jo taitettu lähes moottoritienopeudella. Nyt oli hyvä helpottaa matkarytmiä ja siirtyä ylängöltä kohti rannikkoa. Pilviverho alkoi tiivistyä samalla kun Arniston alkoi lähestyä, tai me lähestyimme Arinstonia, jos oikein tarkkoja ollaan. Ilman lämpötila laski + 20Cn tietämille ja alkoi tuulla hurjasti ja tuulenpuuskat ravistelevat pyöriä niin että kypärät päässä rytisi.

Jouko, BMW R 1300 GS

Tomi, kädet taskussa ja alla BMW F 800 GS

Ohitimme ennen Arnistonia Kapin alueen vilja-aitan, tai totta puhuen sitä ei voinut ohittaa millään tavalla, sillä sitä vain jatkui ja jatkui silmin kantamattomiin, kymmenien kilometrien matkan verran. Vehnäpeltoa se on, tiesi Pertti kertoa ja oli varmasti oikeassa, vaikka vehnästä oli vain sänki pystyssä odottamassa seuraavan sadon kylvämistä. Täällä päin ei maata turhaan välillä käännetä, vaan uudet jyvät jemmataan vanhan korren alle, sanoisi maallikko, mutta Pertillä oli tietoa tästäkin.

Vilja-aittaa

Päällikkö itse, eli Pekka.

Ajopäivän yöpymisetappi oli Arniston, mutta ennen sitä ajoimme yhteen matkan pääkohteista, Cape Aquilhasiin, missä Intian Valtameri ja Atlantin Valtameri kohtaavat toisensa, tai ainakin niin on päätetty asian olevan.. Tämä piste on myös koko Afrikan mantereen eteläisin paikka, minne voi moottoripyörällä ajaa.

Jouko, Jaana, Samlee, Saija , Pertti ja Pekka.

Vahvistettuna Joukolla…

Kun valtameret kohtaavat, se tarkoittaa myös, että Atlantin puolella alkaa kylmemmät vedet ja päin vastoin. Ajoimme illaksi majoitukseen tuulen puhaltaessa rajusti, ja tuulta riitti aina yli yön. Kova tuuli huolehti myös hotellin painovoimaisesta, mutta päin vastoin kuin oli tarkoitettu, sillä huoneiden jokaisesta räppänästä puhalsi raikasta meri-ilmaa niin että tuntui.

Pertti ja Jyrki.

Kylläpä tulee, kuvassa Jaana.

Samlee, kahden valtameren purjehtija.

Pekka ja Saija, BMW R 1300 GS

Afrikka on meidän!

Ja vaikka vastatuuleen…

Vanhoja poikia viiksekkäitä, mies sekä hylje kumpikin on?

Jyrki LehtinenKommentoi