Arnistonissa herättiin tuulisen yön jälkeen meren pauhuun ja tuulen tuiverrukseen. Ilma oli kostea kun aallot rikkoutuivat rantaan ja navakka tuuli nosti meren pärskeet ilmaan. Näin päättelee maallikko-meteorologi.

Hetken jo harkittiin keltaisten jo tutuksi tulleiden tiimi-asujen käyttöön ottoa, mutta päädyttiin ajamaan 20 km pois rannikon tuntumasta seuraavaan kaupunkiin, missä tankkattiin pyörät. Maltti on valttia, sillä tämä osoittautui hyväksi päätökseksi. Päivä paistoi ja lämpötila kipusi jo mukavasti+ 25 C.n tuntumaan. Viimeinen ajopäivä kohti Kapkaupunkia alkoi siis varsin lupaavissa merkeissä, ja sitä se olikin.

Tankki täyteen. “I pay all bikes, total seven bikes.”

Matkan edetessä käännyimme rannikon tuntumaan ns. valasrannikolle. Poikkesimme kahville pieneen kylään rannikolle, päivä paistoi eikä pilvistä ollut tietoakaan. Kahvilan aggrekaatti räksytteli iloisesti aivan oven edessä ilmeisen sähkökatkoksen takia. Mietimme käytännön insinööreinä, että miksi se oli pitänyt jättää oven eteen, sillä sähköjohtoa olisi riittänyt “kulman taakse” asennustakin varten. Tämä oli African style, koska aggrekaatti on suoraan oven edessä, sitä ei varasteta ihan helposti.

Olemme panneet merkille, että sopivan “alihankkijan” sattuessa kohdalle, Afrikassa irtonainen tavara vaihtaa herkästi omistajaansa. Matkan edetessä olemme pysäköineet pyörät aina avoimille paikoille yhteen nippuun ja pitäneet niitä silmälläpidon alaisina. Yhtäkään liian uteliasta ei ole tarvinnut hätistellä pois pyörien luota, eikä minkäänlaista hävikkiä ole ollut pyörien tai varusteiden osalta.

Matkamme jatkui Atlantin Valtameren rantaviivaa seuraavaa tietä ja kohta ajoimme tiesululle. Mitähän ne afrikkalaiset oikein puuhasivat keskellä tietä, sitä ei jääty liika kyselemään…?
Morjestelin luontevasti poliisia ja kiersin sulun vastaantulevien kaistaa pitkin, koska liikennettä ei ollet lainkaan siitä suunnasta. Tämä sai aikaan sai melkoisen äkkilähdön polisiiille joka singahti peräämme; ja pian palasimme lähtöpisteeseen poliisisaattueessa:) Tie oli suljettu metsä- ja pensaspalojen takia, eikä tielle ollut menemistä kenelläkään. Lähdimme kiertämään palo-aluetta sen sijaan, että olisimme asettuneet jonon perään odottamaan jos palo joskus sammuisi ja tie avattaisiin uudelleen liiikenteelle.

Kiertotie kiersi yhden vuorijonon, ei sen kummempaa ja tarjosi meille 100 km lisälenkin matkan viimeisellä soratieosuudella höystettynä, ikään kuin sokerina pohjalla:) Jotkut taas tykkäsivät yli kaiken, jotkut olisi ehkä kiertänyt pidemmän asfalttitien kautta.

Aloimme lähestyä Kapkaupunkia ja ajelimme sinne aivan meren rantaa kiertelevää, Betty’s Bayn reittiä, jonka jokaisen pyörillä liikkuvan turistin pitäisi ajaa, taI meidän ainakin piti se ajaa. Ja loppujen lopuksi, vähemmän liikennettä, sen parempi. Olisiko tämä ollut matkan upein tieosuus kategoriassa mutkatie merinäköalalla?

Aikataulun salliessa, suunnitelmissa oli käväistä vielä Hyvän Toivon nimessä ennen pyörien luovutusta, mutta tästä luovuttiin, mutta ajettiin kuitenkin Boulders Beachille Pingviinejä tervehtimään. Kapkaupungin pingviinit ovat tänä päivänä uhanalaisia, ja niiden hyvinvointiin kiinniotetään paljon huomioita. Nämä kaverit näyttivät voivan mainiosti.

Matka Kaptown Westistä Boulders Beachille kesti noin tunnin verran ja se tarjosi hieman ristiriitaiset näkymät. Kytkikahvan puolella (joilla sellainen on) oli upeita hiekkadyynejä, mutta kaasukahvan puolella oli valtavan laaja, kilometrien mittainen slummialue aaltopeltihökkeli taloineen.

Joo, kaikki hyvin täällä, meillä ei ole mitään hätää..

Paluumatka Kapin länsirannkikkoa seuraamalla tarjosi vielä loppu bonuksen, sillä matka upein reitti rotko- ja merinäköalalla oli odottanut meitä ollakseen alle 30 kilometriäpäässä matkan päätespisteestä. Ikä kyllä, koko matkan anoa merkkausvirhe ja risteyksen ohi-ajo sattui juuri täällä, joten hotelille ajettii kahtena pienryhmänä, merinäköaloilla ja ilman.

Ajopäivän ja koko matkan loppubonus Kapkaupungissa

Hotellin pihassa meitä odotti vuokraamon mies vastaanottamassa pyöriä, jotka luovutettiin sujuvasti takaisin omistajalleen. J-burgista, niin kuin täällä sanotaan, rahdatut matkalaukut hän oli unohtunut ottaa mukaan, mutta ne saapuivat tunnin kuluttua. Tämä tunteroinen kului mukavasti kypäräjuomien merkeissä hotellin aulabaarissa.

14 päivä | Arniston - Kapkaupunki | 480 km