Päivä 8
Tänään edessä olikin lyhyt, mutta sitäkin laadukkaampi ajopäivä. Haa laaksosta (2700 m mpy) Paroon (2300 m mpy) matkalla ylittäen 3988 m korkeudessa oleva sola.
Aamiaisen jälkeen poikettiin vielä jousiammunta kilpailuissa. Useampia paikallisia joukkoeita kisaili koko lauantain ja me käytiin alkukarsintoja zekkailemassa. Pelkän nuolien räiskimisen lisäksi lajiin kuuluu tansseja ennen ja jälkeen nuolen singauttamisen ja vastaavasti maalitaulun lähellä olevan kilpakumppanin pilkkalaulut ohi menneestä nuolesta ja arvostuksen osoitukset osumista. Kunnon show.
Mutkat kutsuivat, joten emme kauaa penkkiurheilua harrastaneet. Bensikselle ja siitä baanalle.
Vuoren ylitykseen on vain yksi tie, joten vaaraa ryhmän eksymisestä vuoriston sokkeloihin ei ollut. Päätettiin ajaa päivä kukin omaan tahtiin, yksin tai pienemmissä ryhmissä. Indie-ajamisessa on mukavaa, että kukin voi rallatella menemään ihan itselleen sopivaa vauhtia, pysähtyä vaikka minkä kuusen juurella, tai olla pysähtymättä ja painaa vaijeri kireällä mutkaa. Tie oli tosi kapea, vaikkakin asfaltti parasta mitä Bhutan tarjoaa. Suomenkin mittapuun pukaan A1. Liikennettäkin oli, joten isommille kuorkkiksille oli hyvä tehdä tilaa pysähtymällä tien reunaan tai vähintään hissuykseen liruttamalla vastaantulijan ohi. Tietysti toivoen, että ohitus ei osu mutkaan.
Pysäkeillä kuuli kommentteja, että reissun paras tie, paras asfaltti ja upeimmat näköalat. Ei paha viimeiseksi ajopäiväksi.
Ja jälleen kerran, keli oli kohdallaan. Aamulla oltiin hieman huolestuneita, kun taivas oli täysin sininen. Kaivattiin kuviin koristeeksi pumpulipilviä - ja niitähän saatiin. Ilma oli raikas ja puhdas, joten naavatkin roikkuiva puista parhaimmillaan monimetrisinä metsän partoina.
Aikansa kun vääntää mutkaa ylämäkeen, ennemmin tai myöhemmin tie loivenee, tasoittuu ja näkee, että seuraava mutka lähteekin alaspäin ja edessa aivan uudet maisemat. Viimeinen pysäkkin vielä kerran vilkaista rauhallista Haa laaksoa ennen huiputusta.
Siisä se sitten on. Retken korkein kohta. 3988 m mpy (metriä meren pinnan yläpuolella)
Sieltä näkyi tänään hyvin Bhutanin ja Kiinan rajalla oleva lumihuippuinen yli 7 km korkea mänennyppylä, Bhutanin vartija Kiinaa vastaan. Myös Katzentsunga Nepalissa näkyy tänne, ellei se ole ujosti pilvessä kuten tänään.
Huipulla oli tietty stupa, jota kiersimme myötäpäivään. Yläosan silmistä näkee, että tämä on yksi komesta Bhutanissa olevasta Nepalilaisesta stupasta. Se kolmas on vielä näkemättä.
Huipulla kun ollaan, niin pitäähän sitä ottaa koko porukasta potretti. Ensin mallia pohojolainen ryhmäkuva, mää ja mun kaverit.
Ja tietty perinteinen demokraattisempi versio. Mukana myös koko Khandun tiimi.
Ennätyksiä rikottiin myös muussa kuin korkemmassa solassa. Sieltä löytyi myös hotelli helpotus, minkä sisäilmassa oli ehdottomasti korkein ammoniakkipitoisuus koko reissun aikana.
Solan toisella puolella jo näkyikin majapaikkamme hieman Paron lentokentän yläpuolella. Ajomatkaa balttiarallaa 30 kilsaa, tuhannen mutkan kautta.
Alla mutkat numerot 4-10.
Porukat pysähtelivät ihailemaan maisemia ja ihmettelemään mitäköhän tuosta kaikesta riisi.-oljesta värkätään, kun sitä tulee aika tuhottomasti nyt sadonkorjuun aikaan. Bumtangtissa näöhtiin myös riisin puintia pellon reunassa polttomottoripuimurilla.
Mutkatkin loppuvat aikanaan ja kokoonnuimme Paron lentokentän yläpuolelle, jotta voimme yhdessä letkassa painella hotellille.
Lämmintä taas. Aamulla Haa laaksossa hengitys huurusi. Alarinteen nuosuvaiheessa meinasi tulla hieman lämmin, kun kuoritakin alle oli tuupattu hieman pumpulia tai fleessiä. Ylhäällä solassa oli raikas ilma. Intialaiset tutisivat toppatakeissaan ja valittivat hyytävää keliä. Ja taas Paron laaksossa hikii virtasi. Kaikki ylimääräiset kerrokset siirtyivät huoltoautoon tai reppuun.
Hotellilla ajokamat pantiin syrjään ja kevyempi varustus päälle ennen yhteistä lounasta.
Loppu iltapäivä oli vapaata ohjelmaa. Mopot olivat vielä käytössä ja joku vakavasti harkitsi sillä kylille lähtöä, mutta lämmintä oli ja taksilla ytimeen oli ketterämpää. Kierreltiin pääkadun turistipuodeissa ihmettelemässä tarjontaa ja kyllä sieltä yhtä sun toista tarttu tuliaisiksi siipoille, lapsille ja paikallista wiskiä itselle.
Bhutan on kuuluisa fallos-seinämaalauksista ja Punakha massiivisella fallosesineellä siunaamalla tuodusta hedelmällisyyden kohentumisesta. Tämä näkyi myös turistipuotien tarjonnassa. Oli kaiken kokoista ja näköistä, demoneilla ja ilman. Siis tämä ei ole tattimetsä.
Punakhassa tutustuttiin Dzongiin huolellisesti, Paro Dzonghiin vain pintapuolisesti joen vastarannalta pääkadun varressa. Ei yhdellä matkalla kaikissa mielenkiintoisissa kohteissa kerkeä käymään. Eihan sitä muuten kerkeäisi moottoripyörällä ajamaan.
Hotellille palatessamma näimme pyöriemme siirtyvän niiden lajiominaisesta vapaasta mutkien vääntämisestä kuljetusauton vangiksi. Vähän haikeana sitä kaitsoi. Kävi siellä joku vielä oman oloisksi tullutta pyöräänsä vielä kerran taputtelemassa. Hyvin palvelivat pikku Enskat.
Ennen illallista Khandu järkkäsi meille kulttuuriohjelmaa. Paikallinen tanssiryhmä hälyytettiin paikalla muutaman tunnin varoituksella. Jotkut porukastamme olivat hieman skeptisiä sen suhteen, että onko nyt pakko jotain kansantanhujan mennä katsomaan, mutta esityksen jälkeen kaikki tuntunivat tykänneen.
Motoristien ja artistien yhteinen potretti päätti esityksen.
Illallisen jälkeen äkkiä nukkumaan kun on huomenna aikainen herätys ja korkealla pitäisi kiivetä.
Öitä.