Päivä 2

Päivä aukeni kirkkaana ja kirpeänä. Ennen aamiaista oli lämpötila tuskin kivunnut kymmeneen asteeseen, mutta puoli yhdeksän aikaan kun olimme valmiita lähtöön oli jo leppeä runsaat toistakymmentä astetta.

Paron, jo eilisestä tuttujen katujen jälkeen jatkettiin Thimpuun menevää päätietä pitkin. Päätiehän se, mutta kuitenkin kaponen asfaltti soraisella pientareella. Kohtuu hyvässä kunnossa, ehkä parempi kuin huonoimmaksi päässeet sivutiet Suomessa. Turistiveroa selvästi investoidaan toimivaan tieverkkoon.

Ensimmäinen pysähdys oli antiikkisella 1600-luvulta peräisin olvalta sillalta, joka tibetiläinen mukki on aikoinaan rakentanut. Tiibetissä ei ollut rautamalmia, mutta Bhutanin alueelta sitä löytyi, joten kiitokseksi mukki rakennutti Bhutaniinkin näitä siltoja, joista yksi on jäljellä ja 80-luvulla renovoituna.

“Chain link” sillalta jatkoimme kohti Thimpua jo kovasti lämmenneessä kelissä. Päivän aikana lämpötila vaihteli laaksojen jop 33 asteesta korkeiden ylitysten noin 14 asteen keleihin. Toppavaatteita ja villatakkeja riisuttiin ja puettiin useamman kerran.

Thimpun ohi ajettiin kaupungin laitoja pitkin ja sitten taas kiivettiin. Mutka toisen jälkeen noustiin 3150 m korkeuteen ja tutustuttiin 108 stupan nähtävyyteen. Monumentti oli pystytetty 80-luvulla käytyjen )Intian rajaseudulla käytyjenb taistelujen muistoksi - siis ei vain omille kaatuneille vaan myös vihollisen uhrien muistolle. Vieressä oli myös 1600-luvun stupa ja pari nuorempaa versiota.

Stupan luota näkyy myös Bhutanin korkein huippu Gankhar Puensum, 7570 metriä korkea komistus. Se on myös maailman korkein kiipeämätön vuori. Bhutanissa vuoret ovat pyhiä, eikä niitä saa kiivetä kuutta kilometriä korkeammalle. Aivan päin vastoin kuin Nepalissa.

Taas väännettiin mutkatietä ylös ja sitten alas. Mutkien välissä kuulemma pitäisi olla suoraa tienpätkää, mutta ne suorat osuudet kyllä jäivät muutaman metrin mittaisiksi. Eipähän kulu renkaat katikkaaksi.

Seuraava pysäkki olikin sitten lounas. Oven vasemmassa alareunassa oli todiste, että ei PPB ensimmäistä kertaa täällä ollut syömässä.

Lounaat ja illalliset ovat vallan maittavia, vaikkakin melko suomalaisittain maustettuja. Tuoreita herkullisia vihanneksia, sieniä, kanaa jne., mutta itse olisin odottanut ainakin hieman tutustumista Bhutanilaiseen perinneruokaan.

Lounaan jälkeen Khandu piti meille pienen esityksen Bhutabn perustajapyhimyksestä, jonka tanka (Himalayan alueen tyypillinen maalaus kangaskehyksissä) oli kaupan seinällä.

Välillä ylitettiin kolmen ++ kilometrin solia ja toisinaan siltoja isompien jokien ja pienempien purojen yli. Päivään osui vain pari täysin mitätöntä vesiestettä, joten joenylityshaasteita ei reissulle osunut. Komeita linnoituksia ja samaan tyyliin rakennettuja koteja ja yritysrakennuksia oli molemmin puolin tietä koko päivän ajalle. Lähes kaikki rakennukset on koristeltu maanläheisin värein hyvin yksityiskohtaisin korsitein, kuten Aasiassa on usen tapana.

Bhutanin maisemaan kuuluu ehdottomasti pitkät kankaiset rukousviirit. Niitä on valkoisia käsin painettuja kankaita, monivärisiä viirimetsiä ja joissain paikoissa hienosti kuvien kera painettuja viirejä. Niiden ripustamisen ajankohtaa konsultoidaan astrologien kanssa ja niiden avulla saadaan rukoukset ja toiveet kulkemaan haluttuihin kohteisiin.

Päivän lopuksi ylitimme vielä 3400 metrin korkeudessa solan ja ohitimme sitä koristavan upean stupan. Sieltä mutkittelimme hieman heikompikuntoista tietä Phobjikha laaksoon, minne kuuluisat mustakaulus kurjet saapuvat Tiibetistä talvehtimaan. Kävimme kurkien keskuksessa moikkaamassa paria sinne viime vuonna hoitoon jäänyttä kurkea ja katsoimme aiheesta lyhyen dokumenttifilmin. Kurkien muutto on vasta ensi kuussa, joten luonnossa emme kurkia tällä kertaa nähneet.

Kurkien luota oli enää muutaman minuutin ajo hotellille. Pyörät riviin, kassit käppiin ja illalliselle. Vaikka vaaka-matkaa ei tullut kuin saman verran kun Helsingistä Lahteen ja melkein takaisin, oli vertikaalimatkaa, mutkia ja lämpöeroja sen verran, että kyllä tämä taas täysi ajopäivä oli. Väsynyt mutta onnellinen taisi olla yhteinen fiilis.