Päivä 1
Odotettu päivä koitti vihdoinkin. Osa porukoista oli saapunut Intiaan jo joitain päiviä sitten ja nautiskkellut nähtävyyksiä ja tuc-tuc rallia ympäri kaupungin. Vielä viimeiset taksitinkaamiset hotellilla, että saatiin roudattua porukat kolmos terminaaliin vakio hässäkkään
Bhutaniin lentää vain pari lentoyhtiötä, valtion omistama Druckair ja yksityinen Bhutan air. Jos tuuri käy, pääsee koneen vasemmalle puolelle ihailemaan Himalajan lumihuippuisia vuoria. Monet pilotit eivät oikein välitä lentää täällä kovin matalalla, kun pilvien seassa on kiviä kuten Everest, Loptse, Nuptse, Katsenzunga, Makalu jne.
Paron kenttä on kymmenen haastavimman kentän maineessa. Kiitorata on 2200 m korkeudessa ja joka puoella on satoja metrejä korkeita rinteitä. Sisään tullessa koneen pitää kierreillä niiden välistä niin että välillä tuntuu kuin molempien puolien siipien kärjet hipoisivat rinteitä. No, kyllähän väliin jää ainakin 100 m ilmaa, ainakin melkein.
Paron lentokenttä on yksi maailman omaperäisimmistä. Maahantuloviranomaiset eivät työskentele steriilin valkoisissa metallisissa kopeissan, vaan perinteisin ornamentein koristellussa salissa, matkalaukkuhihnojen sali on yhtälailla pramea ja ulos mentäessä oleva portti voisi olla vaikka temppelin sisäänkäynti.
Moottoripyörät meille vuokrannut Khandu oli kentällä vastassa pikkubussin ja lava-auton kera. Kamat lavalle ja porukat kyytiin. Jo tällä lyhyellä muutaman kilometrin matkalla riitti upeaa kuvattavaa. Jos vielä elettäisiin filmi aikaa, jo nyt tietäisin, etten ottanut riittävän montaa rullaa filkkaa mukaan. Kännyköiden muistikortit rupesivat täyttymään vuorien ja palatsien kuvista.
Paron kenttää jaksettiin ihmetellä porukalla. Pari kilometriä asfalttia vuorten välissä, minne Airbussit pääsee laskeutumaan, jos sää on hyvä. Usein iltapäivisin menee liian kovien tuulten takia kiinni. Meitä lykästi, tultiin hyvässä säässä, kylläkin tiukasti kaarrellen, mutta pehmeästi perille.
Hotellin pihalla odotti siisti rivi Royal Enfield Himalaya enskoja. Puolet vanhempia 411 malleja ja toinen puoli uutta 450 sarjaa. Kaikki pääsevät reissunh aikana testaamaan molemmat vuoristoihmeet. Ja majoitukseen tuntuivat kaikki olevan enemmän kuin tyytyväisiä.
Isoin haaste oli pihasta ylös majapaikkoihin kapuaminen. Runsaan 2000 tuhannen metrin korkeudessa ekoina päivinä hengästyminen on yllättävän helppoa, mutta onneksi maisemat olivat riittävän komeat, että oli hyvä syy pysähtyä niitä ihailemaan muutaman kerran nousun aikana.
Matkalaukut huoneisiin, ajokamat päälle ja pienelle testilenkille. Ennen sitä Khandu piti lyhyen kertauksen Bhutanissa ajamisen erityispiirteistä. Oli ilo nähdä, että porukka on pro! Ajoetäisyydet kohdallaan, vilkut toimi kuten olis sovittu ja koiratkin väistettiin huolella. Illalla vielä kerrattiin, että elukat kierretään hännän puolelta ja riittävän kaukaa.
Maisema huoneen ikkunasta oli messevä, sekä päivän valossa, auringon laskiessa, että yöllä, jolloin kaupungin valot sujuvasti vaihtuivat taivaan tähtiin. Eikä ole liikoja valosaastetta tähtien tuiketta himmentämään.
Buffa illallinen oli valikoima tuoreista herkullisista kasviksista ja sienistä tehty kattaus joka huuhdottiin vuoristoveden ja siitä pannun oluen kera, ennen kuin hipsittiin kämppiin keräämään virtaa aamun ajoon.
Huomenna koneet käy 8.30, sitä ennen aamiainen ja jos jonkun kone ei käy 8.30, saamme kaikki illalla ilmaista olutta =;-)