Tule ulos paha öljy, houkuttelee Tero ajopeliään.

Illan tekniikkatarkastusten perusteella huomattiin, että Teron Benelli oli vatkannut moottoriöljynsä kuralammikon dippausveden kanssa harmaaksi pirtelöksi, joka ei moottorille varsinaisesti maittanut.

Aamu alkoi siis aamupalalla ja öljynvaihdolla, jonka iskuryhmä Sons of Kuusisto, Markuksen ja Jounin avuliaalla asiantuntemuksella toteutti hotellin parkkipaikalla. Eikä ollut edes maanantai…

Pulautetaanpa jäteöljyt takaisin öljypulloihin ja viedään ne asianmukaisesti käsiteltäväksi. Markuksen ja Jounin team work toimii saumattomasti.

Matkan viimeisen ajopäivän kunniaksi kuului ääniä sellaisen asian puolesta, että jospa oikaistaisiin jostain kätevästi, jotta oltaisiin Pärnun Pub Aleksandrin majoituksessa hyvissä ajoin viettämässä viimeistä yhteistä iltaa. Kuten tiedetään, motoristipiireissä oikotie ja oikaisu on onnistunut silloin, kun siihen käytettyä matka-aika ja ajokilometrit pitenevät ainakin jonkin verran suunnitellusta.

Kuresaaresta lähdettiin päätietä pitkin kohti Kuivastun lauttasatamaa, ja se oli suuntaa antava aloitus nopeutetulle aikataululle. Piirretty reitti kuitenkin kutsui meitä ja päätiet saivat jäädä taakse, tai siis sivuun.

Aikamme peltojen laitoja kierreltyämme, reitin varrelta löytyikin päivän elämys. Tavallinen nurmi- ja hiekkapintainen tie metsän poikki, jota heinäkuun helteillä oltaisiin menty muutamassa minuutissa niin,
että pöly nousee.

Nyt ei tie pölissyt, sillä muutaman päivän sadekuurot olivat pehmentäneet tienpinnan kuravelliksi, ja ikään kuin kaupan päälle tien pinta oli vielä rikottu harvesterin telaketjuilla melko rapeaksi. Bonuksena tietysti oli upeat, lainehtivat kuralätäköt. Näitä eväistä saatiin keitetty erinomainen soppa, jolla aamun uneliainkin kuski saati heräteltyä kerralla tositoimiin. Mutta kyllä me tykättiin, tämä oli juuri sitä itseänsä mitä haettiinkin.

Jotta matkasta tai sen reittien vaativuudesta ei tule aivan väärää käsitystä, pitää mainita, että näille kaikille edellä mainituille ponnisteluille olisi aina ollut vaihtoehtoinen, helpompikin reitti. Mutta minkäs teet, jos lapsuuden kuraleikit ovat jääneet leikkimättä...

Löytyipä matkan varrella yksi motocross ratakin, jota päätettiin hieman kokeilla. Raskaat gessut upposivat hiekkaan heti, eikä kokeilusta tullut yhtään mitään. Anssin Kotari 690:lläkin sai vääntää oikein tosissaan. Vähän viisaammat jättivät kokeilun tekemättä kokonaan.

Upeat tiet ja paikoin sopivan haastavat erikoiskokeet veivät meidät pikkuhiljaa Kuivastun lauttasatamaan. Ajoitus lähtevän lautan aikatauluun nähden oli loistava, mutta sisääntuloon jäi vielä hieman hiomisen varaa.

Opittiin, että jos ryhmä jonka kymmenelle kuskille ja pyörälle hankitaan laivaliput, niin niitä ei hankita niin, että ajetaan puomille ja ostetaan kaikille liput ja that’s it. Ei mennyt niin, sillä lippuluukulle tullaan järjestyksessä, ajetaan yksi kerrallaan ruutuun mistä ostetaan ja maksetaan yksi lippu kerrallaan. Puomi aukeaa vai yhdelle kerrallaan ja läpimenoaika on 20 sekuntia, muuten puomi putoaa kuskin päälle. Selkeää ja loogista, ensi kerralla tämäkin hoidetaan sujuvammin. Tämän asian meille teki yksiselitteisen selväksi viehättävä leidi, joka meitä komentoorasi varsin jämäkästi:)

Lautalla ajettin noin 30 min ja pian olimme Virtsun satamassa. Pärnu alkoi lähestyä ja aloimme ajan kuluksi poikkeilla reitin ulkopuolisille pikkuteille, joilla saakin olla tarkkana. Monet tiet kulkevat vanhojen pihapiirien läpi, joista niiden ei enää toivottaisi kulkevan. Näitä toiveista ilmoitellaan keskelle reittiä pystytellyillä omatekoisilla tai kaupasta hankituilla, ajokiellosta tai privaattiomaisuudesta kertovilla kieltomerkeillä, joita on syytä uskoa:) Oppia ikä kaikki.

Pärnuun ajettiin pääteitä vältellen ja rantaviivan tuntumassa, jolloin nähtiin upeita, Pärnun tunnetun hiakkarannan veroisia rantoja. Varsinaisesti Pärnu -joen toiselle puolelle meillä ei ollut asiaa, sillä majapaikkamme Aleksandi Pub sijaitsi “tois puol jokkee”. Vai aito turkulainen tietäisi kertoa, että oliko tämä se oikea puoli.

Lopputankkaukset suoritettiin ja ajettiin viimeiset pari sataa metriä Aleksandrin suuntaan, jonka portista sujahdettiin sisään. Aleksandri edustaa motoristihenkistä majoittautumista parhaimmillaan, kannattaa yöpyä kokeeksi jos niillä kulmilla liikkuu. Pyörä parkkeerattiin omaan ruutuunsa ja pian pubin puolelta noudettiin kylmät kypäräjuomat, jotka kaadettiin kurkusta alas; -saunan lämpiämistä odottaessa.

Tunnin saunottelun päätteeksi oli mukava vaihtaa puhtaat vaatteet päälle ja siirtyä salin puolelle nauttimaan maukkaista aterioista ja lauantai-illan huumasta. Matkan virallinen osuus oli tässä, tänne matka päättyi ja huomenna ajettaisiin kotiin.

5 päivä | Saarenmaa - Pärnu | 220 km |