Kuustuba, aito ja originaali, ehkäpä matkan paras majoitus?

Sataa, sataa ropisee. Aamuyöllä alkanut sade viivästytti hieman aamun aikaista lähtöä, joka sopi meille hyvin. Mitäpä sitä turhanpäiten itseään kastelemaan... Hienon ja autenttisen majapaikkamme keittiössä kävi mukava puheensorina samalla kun valmistettiin aamupalaa ja odotettiin sateen päättymistä.

Noin klo 10.00 tietämillä lähdettiin liikkeelle, päivän ajoreitti kiersi Saarenmaan saarta vastapäivään aina Kuresaareen asti. Saaren itäpuolen ajaminen kuului huomisen päivän ohjelmaan.

Parin ajokilometrin jälkeen päästiin taas pikkuteille ja poluille. Yön sateen jäljiltä metsätiet olivat märkiä ja liukkaita. Eilisen päivän hiekkalaatikkoleikki alkoi tuntua poikasten puuhastelulta verrattuna tämän päivän kuralätäkköleikkeihin. Reitin kaikki kuralammikot ja montut olivat ääriään myöten veden täyttämiä ja maa-aines niiden reunoilla oli muuttunut liukkaaksi kurakoksi. No nyt alkoi kiinnostamaan, juuri tätä oltiin tultu hakemaan!

Ja tuosta mennään yli niin että hippulat vinkuu! Muistakaa ajaa montun keskeltä niin, ettei etupyörä lipsu lätäkön reunalta ettei kukaan mukkaa tuonne lätäkköön, Jyrki huutelee ohjeita ohi ajaville.

Olipa hieno tunne päästellä pitkin kymmenen, jopa viidentoista metrin mittaisten vesiesteiden läpi keulan sukeltaessa kohti lammikon syvintä kohtaa, noustakseen valtavan vesiryöpyn saattelemana “vastarannalle”. Kengät kastuivat, miehet kastuivat, hanskat kastuivat ja Teron Benellikin kastui niin, että lakkasi käymästä pakoputken täytyttyä kuravedestä.

Tästäkin selvittiin, mutta ei todellakaan kuivin jaloin, kuten tuttu sanonta asian ilmaisee silloin, kuin kaikki menee putkeen. Benellin keula nostettiin taivasta kohti ja sen pakoputki valuttiin tyhjäksi vedestä. Sama operatio tehtiin myös saappaille, pohjat taivasta kohti ja saapas tyhjäksi, jotta sen sai täyttää taas seuraavassa lätäkössä. Alkuvaiheessa matkaa sorruttiin kuvaamaan vain tällaisia pikku lätäköitä, lätököiden laajentuessa ja seventyessä, ei juurikaan ollut kuvaamiselle aikaa. Nyt on hyvä meininki!

Elämäni paras matka, tuumailee Tero. Tero on kosteiden reissujen erikoisasiantuntija, ainakin Benelli -ajokaverille maistui kunnon hörppy…

Tätä mahtavaa, nyt jo sateenkin siivittämää “äijäleikkiä” saatiin nauttia muutaman tunnin verran. Olipa jälkeen hieno kokemus, sai sotkea itsensä ja pyöränsä ja roiskia vettä myös kaverin päälle, jos tämä ei osannut olla varuillaan:) Ajotaidot hioutui leikin ohessa kuin itsestään ja tämän aamupäivän taipaleen jälkeen voi hyvällä omatunnolla sanoa, että osaa ajaa myös hieman vaativimmissakin olosuhteissa.

Saaren luoteis- ja länsirannikolta siirryttiin takaisin ihmisten ilmoille tankkaamaan ja syömään. Bensaa sai Kärlasta, piirugasta ja muuta pikkupurtavaa sai kylän Coop -valintamyymälästä.

Joo, ollaan kyllä sukua toisillemme, mistä arvasitte?

Kuka tuoi Aprilia -mies nyt sitten on, tuumivat laitumella aikaansa viettävät lehmät?

Mää olen Japi Suomen Turuust, pitäis kyl tuntea… Japilla on vahva rooli näyttää poikasille miten moottoripyörällä ajetaan:)

Voittajan on helppo hymyillä, Korjaamolle Taas Maantaina - Markus ymmärtää myös ystävällislähtöistä moottoripyöräbrändihuumoria.

Taas takaisin reitille, kohta aurinko näyttäytyi ja loppupäivä ajettiin varsin kelvollisessa säässä kohti saaren eteläkärkeä. Matkan varrella ihasteltiin upeita vanhoja rakennuksia ja hienosti hoidettuja pihapiirejä. Olipa tosin joitakin hylättyjä röttelöitäkin, joka kertoo omaa tarinaansa kaupunkiin muutosta. Saarenmaan eteläkärjessä tuli voittamaton vesieste vastaan nimeltään Riianlahti, joten käännyttiin takaisin pohjoiseen ja ajettiin “muitta mutkitta” Kuresaaren majapaikkaamme.

Saarenmaan eteläisin kärki, Särve tuletorn ja sitä vartiova, jo käytöstä poistunut puolustuslaite. Ollut varmastikin aikanaan ainoa vatupassi kadoksissa tai sitten on unohtunut tehdä sokkeli?

Matkalla ajetaan myös pinnoitettuja teitä

Syömään pojat!
Ville johtaa joukkoa. Teemu, Jouni ja Markus kannoillaan, ohitusta yrittävät Tero, Anssi, Jussi, Japi ja Marko.

Illallinen syötiin Veskissä, eli Kuresaaren vanhan tuulimyllyn ravintolassa. “Seim seim” oli hyvä valinta niin ateriaksi kuin sen kyytipojaksikin, se oli helppo tilata ja maistui kaikille. Eikä palvelussakaan ollut moitteen sijaa, vaan päin vastoin. Kymmenen minuutin iltakävelyn jälkeen takaisin hotellille uni taas maistui.

4 päivä | leisi - Kuresaari, Saarenmaa | 230 km