Eturivistä alkaen, Jouni, Japi, Tero, Teemu ja Ville. Takarivissä Jussi, Anssi, Markus ja Marko.

Ajopäivän aamu aukesi utopistisissa tunnelmissa, ainakin mitä majapaikan ihmeellisen sisustustyylin ymmärtämiseen tulee. Outojen hahmojen tuijottaessa meitä katon rajasta, pistelimme maukkaan ja monipuolisen aamiaisen poskeemme ja painelimme tiehemme, eli viereiselle JetOil tankkauspisteelle tankkaamaan pyörämme alkavan ajopäivän koitoksiin.

Koko Saarenmaan kattava syheröinen reitti vei meidät ensin kohti saaren läntisintä ja pohjoisinta pistettä.
Matkan varrelta, lähinnä majakan jälkeen löytyi vielä pienempiä teitä mitä reittikarttaan oli piirretty, joten sanottiin good byet pikiteille ja edelleen goodbyet myös sorateille. Suunta kohti rantaviivaa, ja sen ihania hiekkadyynejä..

Varsinainen ihanuus oli kuitenkin kaukana, kun kukin taittoi parhaan kykynsä mukaisesti pyöräänsä pitkin upottavan pehmeää hiekkatietä, mistä ei juuri mitään suoraa ajolinjaa tuntunut löytyvän. Näin kuitenkin päätettiin; ei mitään turhia sorateitä, vaan kunnon haastavia polkuja, joita muistaa ajaneensa vielä huomennakin. Olipa talkoot ja niiden päätteeksi riemun juhlat, kun aamun ensimmäinen erikoiskoe ajettu.

Pehmeä tiimalasihiekka on haastava ajaa millä tahansa pyörällä, mutta Anssin paineli 690 Kotari pehmeässä hiekassa kuin kala vedessä, Japin Aprilia Tuareg ja Jounin Yamaha Tenere 700 ja Markon BMW 700 GS olivat yhtä lailla parhaimmillaan, vaikka jo heiman raskaampaa kalustoa.. Mutta ikään kuin yllätyksenä Markuksen ohjastama Kotari Super Adventure 1290 S kynti ongelmitta vakoa hiekkaan kuin aura!

Pisin pyörä ja isokuutioisin kuski, vai miten se nyt menikään, yllätti positiivisesti eikä jättänyt jossittelulle juurikaan tilaa. Jyrkin, Jussin ja Teemun BMW 1200 Gessut taisi työllistää kuskejaan eniten, raskaita pyöriä kun ovat, mutta osaavissa käsissä mainioita hiekan nielijöitä. Välimallin Ville Hondallaan ja Tero Benellillään sujuttelivat huomaamatta ja sukkelaan hiekka-esteiden läpi kuin vanhat tekijät.

Saaren kierto jatkui nyt myötäpäivään sen pohjoisimpia kulmia kierrellen. Matkan varrelle sattui myös Neuvostoliiton puolustamiseen rakennettuja linnoituksia, jotka olivat yhtä huonoissa voimissa kun itse Neuvostoliittokin tänä päivänä. Yhden bunkkerin ympäristöön järjestettiin ylimääräiset harjoitukset moottoripyörillä, pientä teknistä kikkailua ja ajotaitojen hiomista.

Kardlassa syötiin lounas ja pyöriteltiin hieman kellon viisareita, jotta osattiin laskea oikea saapumisaika Saarenmaan lautalle, siihen ainoaan tänä iltapäivänä, josta ei sopinut myöhästyä. Matkaa Hiidenmaan eteläkärkeen taitettiin hieman oikoen, mutta ehdottomasti pikiteitä vältellen. Satamaan saavuttiin turvamarginaalin suojin, + tunti, koska tänään lautta lähtikin vasta klo 17.30 :)

Saavuimme hienoon ja ehdottoman autenttiseen Kuustuba -nimiseen majapaikkaamme, joka muistutti maalla mummolassa vietetyistä kesistä upealla rakennuskannallaan ja tunnelmaltaan. Ilta päättyi omatoimiseen illalliseen ja yhteiseen ajanviettoon pihapiiriin loihdituissa grillipartyissa. Hieno kokemus kerta kaikkiaan ja vertaansa vailla, kukapa tässä olisi mitään ravintola-illallisia kaivannutkaan, etenkin kun Leisin ainoa ravintolakin oli suletud:)I

3 päivä | Hiidenmaa - Leisi, Saarenmaa | 170 km