Anssin Kotari 690, erittäin soiva peli matkan vaihteleville keleille.

Varsinainen Saaria ja Sakua -matka päättyi eilen Pärnun Aleksandri Pubin majoitukseen, tarkemmin ottaen sen saunan lauteiden kautta illalliselle ja edelleen kertaamaan matkan parhaimpia kokemuksia, joita kyllä riitti kerrottavaksi.

Japin Aprilia Tuareg 660. Erittäin soiva ja joustava peli seikkaluhommiin, niin mies kuin pyöräkin.

Matkaa on taitettu nyt viiden päivän ajan, eikä ketään varsinaisesti haitannut ajatus siitä, että ajettaisiin i kimpassa vielä yksi lisäpäivä; omaan piikkiin ja omasta tahdosta. Ketään ei tosin tarvinnut suostutella eikä pakottaa:)

Villen Honda, jonka numeromerkinnät jäivät arvoitukseksi, mutta mies vie pyöräänsä kuin kala vedessä. Huomaa ponttoonit, joihin oli hyvä turvautua niin sukelluksissa kuin tehdyissä polttoainetäydennyksessä!

Iltapäivälle varatut lautat lähtivät noin klo 13.30, 16.30 ja 18.30 tietämillä, joten ajelu-aikaa sunnuntaille reilun 130 kilometrin matkalle jäi noin kuusi tuntia; ja siihen meni noin kuusi tuntia. Pikku kiertelyllä onnistuttiin kasvattamaan päivän kokonaismatka yli parin sadan kilometrin tietämille.

Teemun BMW R 1200 GS, luottopeli joka sopii lähes joka hommaan

Ja näihän se meni. Lähtö klo 10.00 ja suunta Tallinannan maantien yli länteen. Ajettin pitkin pellon reunoja ja kovapintaisia sorateitä, halki metsien vieviä , herkullisen vetisiä ja erityisen liukkaita väliteitä ja polkuja aina matkan puoliväliin, Marjamaalle asti. Pitkämatkalaiset Jouni, Marko ja Ville valitsivat tässä kohdin oikotien ehtiäkseen klo 13.30 lautalle ja edelleen yöksi kotiin.

Teemun Benelli 660, pienet pyörät ja matkalalaukkuja on ainakin riittävästi

Me muut, vähemmän kiireiset siirryimme Tallinnan tien itäpuolelle ajelemaan paikallisia pikkuteitä kohti pohjoista. Merkille pantavaa oli, että tien toist puolen reitit olivatkin kuivia, tosi sateen jälkeen hieman niljakkaita sorateitä, joita taiteltiin menemään kuin vanhat tekijät. Ja niitähän me olimmekin, vanhoja tekijöitä joilla oli jo tuhannen kilometrin ajokokemus niin helpoilta, kuin haastaviltakin reiteltä.

Markon BMW F 700 GS oli yhtä varmaa tekoa kuin kuljattajansakin. Konemies on eri mies!

Voi perustellusti väittää, jos jotain pitäisi loppuyhteenvetona todeta, että jos matkan alkupäivinä matkaan olisi lähtetetty untuvikkoja, niin matkan viimeisiä kilometrejä taitteli jo todellisia, täyden sulkasadon omaavia, no vaikkapa veslintuja, sillä niin monen lätäkön vesiä oli matkan edetessä jo loiskuteltu.

Jussin BMW r 1200 GD Rallye, kaikki turhat on riisuttu pois paitsi kuski ja kuskin ajotaidot.

Matka päättyi Tallinaan.

Matkasta jäi mieleen erittäin hauska ja joustava, ajotaitoinen ja aikaisemmilta PeterPanBike matkoilta toisilleen tuttu herrasmiesten tiimi, joka oikopäätä riensi kaveri pyörää nostamaan tai antoi muutoin henkistä tukea nostotalkoisiin osallistuville. Joukkomme kuului taitavia ja kekseliäitä mekaanikkoja, sekä erinomaisia kokkeja joiden taidot pääsivät esille erityisesti Kuusutuban majoituksen grilli-illallisella ja itse valmistetulla aamupalalla.

Markus, matkan kuutiotilavuuskuningas isolla Kotari 1290 Super Adventurellaan. Mies vei pyörää eikä päin vastoin.

Kavereiden letkautukset vaikkapa kuljettajan pyörämerkistä ja -valinnasta otettiin kohteliaasti vastaan, ja niitä pidettiin jopa kohteliaisuuksiana:) MItä tulee dynaamiseen merkkaamiseen, se sujui niin ammattimaisesti, ettei kukaan joutunut reitillä arpomaan itsensä kanssa minne pitäisi kääntyä.
Jopa ravintolaan menotkin merkattiin varmuuden vuoksi, koska sen suhteen jokaisella oli jo vilkku päällä.