1 päivä | Soraa & saunaa | Hamina - Puumala | 230 km

Haminan ABC Kipparilla tavattiin klo 8.00 aamukahvien ja matka-infon merkeissä. Ohjelmassa oli esittelyt, kuljettajien nimien mieleen painaminen ja tärkeimpien turvallisuutta parantavien ohjeiden kertaus.

Porin miehet Teemu ja Ville olivat ensimmäisinä paikalla. Tässä kuva heidän moottoripyöristään, Honda -miehiä ollaan tukevasti… “ota kuva vaan pyöristä, se riittää tässä vaiheessa”.

Startti Kipparilta, Suomen pisimmän lipputangon kupeesta, jossa ylväästi liehuu Suomen lippu:)

Matkan ensimmäiset kilometrit ajettiin museotien asfaltoitua mutkatietä pitkin Vironlahdelle. Tämän jälkeen tiet kapenivat ja muuttuvat sorapintaisiksi. Miehikkälän seuduilla kurvailtiin varsin sotaisissa maisemissa, kun ajeltiin Salpalinjan linnnoituksen bunkkereilta seuraavalle ja jälleen seuraavalle asemalle.

Aamupäivän kuluessa saa hyvän käsityksen linnoituksen koosta ja sen merkityksestä. Hyvä ettei tälle ollut käyttöä tosielämässä, vaikkakin pelkkä tieto vahvan puolustuksen olemassaolosta hillitsee vastustajan ylilyöntejä, tiedetään.

Salpalinjalla tiet kapenivat mukavasti ja tunnelma kohosi samassa suhteessa. Taukoja pidettiin aina kun tauotutti.

Matti ja Jussi tietävät hyvän suojauksen olevan tosipaikan tullessa merkittävässä asemassa. Periksi ei anneta..

Villelle riittää suojapaita, jossa on tukevat kaulukset. Teemulla on yhtä rento lookki, Honda -miehiä kun ollaan - ja vieläpä Porista. Kyllä nuoret jaksaa..

Hieman historian kertausta alueen infotauluista lukien ja matka jatkui jälleen, vielä kuivaa soratietä pitkin.
Tosin yön sateet oli kosteuttanut tien pinnan juuri sopivaksi niin, ettei se juurikaan pöllynnyt.

V-P, Jussi ja Matti, Gessumiehiä jotka luottavat mm. Rukan olkaimiin..

Salpalinjan jälkeen päästeltiin upeita sorateitä pitkin loistunnelmissa kohti Pulsan asemaa, missä matkan luonne sitten muuttuikin oleellisesti. Kahvitauon kuluessa taivas repesi, sillä nyt oli alkanut Esterin työvuoro joka hoitikin tehtävänsä tunnollisesti. Kunnon uittosateen seurauksena tiet valuivat kuravettä valtoimenaan.

Eipä siinä ollut oikein muuta valittavaa, kun järkevä päätös siitä, että vaihdetaan paikkaa ripeästi sateen alta ja hylätään samalla excursio Saimaan kanavalle ja Konnunsuon vankilalle. Turha riskeerata ensimmäisenä päivänä.

Lappeenrannasta pääsi nopeasti pikitietä Imatralle, sateessa tietenkin. Imatran Nesteen parkkipaikalla tehtiin ensipysäköinnin mallisuoritus, kunnes “joku” britti parkkeerasi pyöränsä omalla tavallaan, ilmeisesti englantilaisittain.

Imatralta ajettiin sateessa kohti Rautjärveä Niskapietilän museotietä pitkin tutustumaan Simo Häyhän näyttelyyn. Museossa saimme kuulla varsin kattavan esityksen Simon urotöistä hänen ollessaan isänmaan asialla talvisodan taisteluissa. Kun varmuuden vakuudeksi, taivas suorastaan repesi ja ukkonen paukkui kun ajoimme viimeisiä kilometrejä museolle. Tämän enempää ei vaan voi yksinkertaisesti sataa, todettiin ja naurettiin yhdessä tämän toteamuksen päälle.

Rautjärveltä kohti Kummakiveä johti mukava, kapeneva ja muutenkin matkan teemaan sopiva pienten sorateiden verkosto. Nyt ollaan Kummakiven parkkipaikalla.

Kummakivelle johti kurainen ja liukas, noin 1 km mittainen kävelypolku. Perillä Kummakivi kökötti vanhalla paikallaan, niin kuin on ollut viime jääkauden jäljiltä alkaen. Jäät sulivat alta pois ja jättivät tämän järkäleen tuhansiksi vuosiksi killumaan toisen kiven selkään, ja siinä killuu edelleen. Kun kerran tekee kunnolla, ei tarvitse jälkikäteen korjailla, tietävät ammattimiehet kertoa.

Sahanlahti Resort tarjosi upeat puitteet majoitusta, Saimaa meny -illallista ja matkan ensimmäistä virallista saunottelukokemusta varten. Vasta lauantai-iltapäivällä Tampereelta kahden pysähdyksen taktiikalla edenneet Jukka ja Laura saapuivat samoihin aikoihin majapaikkaan, joten ryhmä alkoi olla koossa ensimmäisen ajopäivän päätteeksi.

Myös kuvassa oikealla oleva Pekka liittyi ryhmäämme Simo Häyhän ja Kummakiven välimaastossa, joten nyt oli niin sanotusti nippu koossa. Kari puuhailee pyöränsä pakkausten kanssa taustalla.

Life is Now, satoi tai paistoi. Motoristin työpäivään kuuluu tarvittaessa hikoilla, palella ja kastua samana päivänä. Tänään näitä elämyksiä koettiin pääasiassa sateessa ja + 12 C:n lämpötilassa. Ja sitten saunaan…