Laivan aamupalalla mahat täyteen, sillä lounas tulisi jäämään hieman kevyeksi. Islantiin rantauduttiin aikataulussa klo 08.30 paikallista aikaa. Eli kelloja siirretään vielä tunnilla taakse päin ja näin ollen aika ero Suomeen on -3 tuntia. Ensiksi Egilsstadiriin ja sieltä sitten käännös oikealle ”Ringille”, eli maan kiertävälle päätielle numero 1. Ring on nykyään kokonaan päällystetty. Mukavassa auringon paisteessa ja lämpömittarin näyttäessä 1 noin +11 C ajoimme Rjukandafossin vesiputoukselle, jossa vietimme muutaman minuutin kuvaustauon. Ennen taukoa minun pyörässäni ollut jo hivenen rispaantunut Suomen lippu tippui ja hävisi jonnekin tien poskeen, joten illalla oli vara lipusta väsättävä uusi.

Isalnnissa korkein nopeusrajoitus on 90 km/h ja sorateillä 80 km/h. Liikenne on siistiä ja ajoneuvoja on suhteellisen vähän liikenteessä. Toki tällä kertaa suurin osa samaan suuntaan ajavista olivat meidän kanssa samalla laivalla saapuneet muut turistit.

Täältä matkamme jatkui sorapäällysteiselle 901-tielle, jossa tuli vastaan vain kaksi autoa 40 kilometrin matkalla. Moorudalurissa nautittiin aamupäivän kahvit. Seuraavaksi kohden Dettifossin vesiputousta. Tälle Euroopan suurimmalle vesiputoukselle pääsee sekä 862- että 864-tien kautta, joista ensimmäinen on päällystetty putouksen parkkipaikalle asti. me valitsimme tuon vaikeamman reitin, eli soraa 32 kilometriä. Vähän pölisi, mutta isointa riesaa aiheutti tien melkoiset ”nimismiehen kiharat”. Mikon Ducatista tippui rekisterikilpi, jota ei löydetty. No hotellin respa tulosti myöhemmin paperisen, joka laminoitiin. Perille saavuttiin puolen päivän jälkeen ja sitten käveltiin sellaiset 500 metriä suuntaansa, että päästiin aivan putouksen viereen. Onhan se vaikuttava näky, sillä putoukset ovat yli 100 metriä leveitä ja 44 metriä korkeita.

Seuraavaksi jatkoimme pohjoiseen ja edelleen merenrantaa myötäillen 85-tietä 2200 asukkaan Husavikiin. Tämä pieni kaupunki tunnetaan Islannin valaspääkaupunkina. Toki me siis kävimme tutustumassa paikalliseen valas museoon. Mielenkiintoinen museo, jonka yhteydessä katsoimme noin 20 minuutin elokuva esituyksenkin. Sitten olikin aika tankata pyörämme ja 95-oktaanisen litarahinta oli tällä kertaa 351,00 ISK, joka tekee noin 2,55 €. Tästä sitten alle kilometrin matka Fosshotel Husavikiin ja pikainen suihku kierros, jonka jälkeen kävelimme läheisen ravitola Salkan yläkertaan nauttimaan päivän kala ateriasta. pieni olut, päivän kala-annos ja Creme Brulee kustansivat noin 50 € per nuppi. Islannin hintataso ei ole mitenkään edullinen, päin vastoin monissa asioissa vähintäänkin suomen hintatasoa. Tästä sitten vielä takaisin hotellille illan viettoon.