Aamu valkeni kuurosateisena ja iltaa kohden sade muuttui jatkuvammaksi. No, emme ottaneet siitä murhetta vaan aloitimme päivämme hyvällä aamupalalla ja klo 08.30 startti viidenteen matkapäivään teemalla Färsaarten kierros. Aluksi ajoimme Vagarin saarelle, siten että 10-tietä Kaldbaksvegurin tunnelin kautta 50-tielle ja edelleen Kaldbaksbotnurin näköalatasanteelle. Heti lähdöstä alkaen mahtavia maisemia. Färsaaret ovat monille tuntematon suuruus, mutta voin vakuuttaa, että maisemat ovat huikeat ja tiet mahtavia. Sää tosin ei yleensä ole sieltä parhaimmasta päästä.

Matkamme jatkui 4940 metriä pitkän Vagatunnelin kautta Vagarin saarelle. Tämä on yksi kolmesta Färsaarten meren alaisesta maantietunnelista. tunneli kulkee syvimmillään 105 metriä merenpinnan alapuolella. Matkalla lyhyt pysähdys Sandvagsin kirkolla, sekä Torshavn lentokentällä, joka sijaitsee yllättävän kaukana itse kaupungista.

Tien päässä kävelimme Mulafossurin vesiputoukselle ja siitä sitten vielä lyhyt siirtymä kahvitauolle läheiseen kotikutoiseen kahvilaan. Olimme paikalla varttia ennen ovien avaamista, mutta tarjoilu aloitettiin vuoksemme hieman etuajassa.

Kahvin jälkeen hieman vauhdikkaampaa menoa samaa tietä takaisin Stremoyn saarelle ja siellä 53-tietä Saksunin lahteen. Täällä meitä odotti todella huikaisevat maisemat. Samalla parkkipaikalla näkyy vesiputouksia, merta, saaaria, joki sekä vuoria. Turistejakin oli liikkeellä, mutta ei kuitenkaan liikaa.

Seuraavaksi ajoimme sillan kautta Eysturoyn saarelle Eioin kylään, jonka läheisellä parkkipaikalle saapui vanha E-Mersu suomen rekisterikilvissä. Siinä sitten vaihdettiin kuulumisia ennen kuin jatkoimme matkaa todella makealle 61-tielle, jossa muytkia riittää. Vähän kuin Alppeja tai Transfagarasia ajelisi.

Skalabotnissa tankit täyteen. 95-oktaaninen maksoi 15,23 DKK (2,05 €) per litra. Yllättävänkin edullista. Samalla syötiin lounasta hampurilaisten merkeissä. No, jotkut nauttivat makkaraakin ja toki kahviakin kului. Sitten jälleen tien päälle. Färsaarilla o n 80 km/h kattonopeusrajoitus ja useimmissa kylissä taajama alueilla 50 km/h ja joissakin alempikin nopeusrajoitus. Liikenne on kohteliasta ja melko rauhallista.

Bordoyn saarelle siirryimme jälleen merenalaista Klagsvik tunnelia pitkin. Tämäkin tunneli on useita kilometriä pitkä. Tästä sitten maisematietä Mulin kylään, jonne ajettiin lopussa muutamia kilometrejä soratietä. Osa näistä asfalttiteistäkin on niin kapeita, ettei kaksi autoa mahdu kohtaamaan muuta kuin varta vasten rakennetuilla kohtaamispaikoilla. Ennen Mulia päätiellä sijaitsee kaksi vuorten lävitse kulkevaa maantietunnelia, joissa liikennevalo-ohjaus vuoron perään eri suuntiin. Tunnelit ovat pitkiä ja vain 3,1 metriä korkeita ja vain 2,8 metriä leveitä sekä täysin valaisemattomia. Ensimmäinen näistä tunneleista on rakennettu vuonna 1967 ja ennen sitä vuori kierrettiin polkua pitkin tai veneellä saaren toiselle puolen.

Mulin visiitin jälkeen lähdimme takaisin kohden pääkaupunki Torshavnia. Toftirista alkaa Eustyroyarin tunneli, jolla on pituutta huimat 11 250 metriä ja se kulkee parhaimmillaan 187 metriä meren pinnan alapuolella. Tämä tunneli on melko uusi ja valmistui vuonna 2020. Tässä tunnelissa on mm. maailman ensimmäinen vedenalainen liikenneympyrä. Näiden kolen tunnelin käyttö maksaa 100 DKK () henkilöautoilta (alle 3500 kg), moottoripyörille käyttö on ilmaista. Lopuksi vielä lyhyt pääkaupunki kierros ja sitten sateen yltyessä takaisin hotellille. päivän lenkki 300 kilometriä ja kaikkine taukoineen yhdeksän ja puoli tuntia.

Illalla vielä pientä purtavaa ja parit oluet hotellilla ja sitten unten maille.