Aamulla oli ihme tapahtunut ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, tosin tuuli oli melkoisen voimakasta. Ensiksi ajoimme läheiselle N1-asemalle lisäämään ilmanpaineita pyöriimme. 44 PSI takarenkaaseen ja sellaiset 35 eturenkaaseen. Pekka tosin huomasi, että tuostahan saa napin painalluksella bar-mittayksiköt. Pari kilometriä jo kaupungin päätyttyä käännös oikealle ja ringiä kohden itään.

Höfnin ja Djupivogurin maisemat ovat hienoja. Vuoria vasemmalla ja merta oikealla. Ohitimme mm. Hvalnesin luonnonsuojelukannaksen. Pysähdyimme useita kertoja ottamaan valokuvia ja hieman taukojumppaamaan. Djupivogurin jälkeen jatkoimme Berufjördurin lahden perältä suoraa Öxin suuntaan tietä 939, joka on mukavasti soratie, joka nousee 532 metriä ylöspäin. Hienoja mutkia ja nousuja.

Tien alkuosassa sijaitsevat mm. Foldafossin- ja Haenubrekkufossin vesiputoukset. 19 kilometrin oikaisun jälkeen palasimme asfaltoidulle alustalle. Tuuli oli hieman voimistunut ja tuntui melko viileeltä, joten päätimme ajaa suoraan Egilsstadiriin pizza lounaalle. Laissi tai pari per mieheen. Tässä vaiheessa jakaannuimme kahteen ryhmään, joista ensimmäinen neljän pyörän ryhmä jatkoi suoraan1-tietä Stödvarfjördurin majoittumaan. Kyllä, majoitus on nyt 100 kilometrin päässä Seydisfjördurin satamasta, koska jo kerran siirrettyä majoitusta jouduttiin uudelleen siirtämään siten että aamupalle ajetaan Fosshotelli Eastfjordiin ja sieltä sitten 08.30 mennessä satamaan.

Toinen viiden hengen ryhmä jatkoi johdollani ensin takaisin etelän suuntaan ja sitten käännös vasempaan tielle F936. Tämä on mielenkiintoinen tieosuus, joka kulkee vuorten välissä, nousten kuitenkin korkeammallekin. Kapea tie, jossa huipun molemmin puolin muutamia vaativia kohtia, jossa kivikkoa ja kohtuu isoja irtokiviä. Tie ilmeisestikin toimii lähellä kulkevan suurjännite linjan huoltotienä

Haastavimmat kohdat tultiin alas todella varovasti. Ylös mennessä oli vähemmän ongelmia. Juuri kun hiki oli jo tulossa puseroon, tieosuus päättyi ja saavuimme päätielle, jossa sukelsimme vajaan kuudenkilometrin (5850 metriä) maantietunneliin, jonka nimi oli niin pitkä ja vaikea etten sitä tähän yhteyteen kirjoita…

Ja sitten kylä jo häämöttaa ja sadekuuro meinaa laskeutua yllemme. Nopeasti tankkaamaan pihassa olevalta N1-ketjun kylmäasemalta, mutta jo toinen kerta, kun kyseisen huoltoasemaketjun mittarissa ei korttini toimi. No, tankkaus jätetään samaan kaupunkiin, jossa nautimme aamupalaa.

Tämän kertaisemme majoituksen yhteydessä ei ole ravintolaa, eikä kylällä oikein mitään muutakaan, joten käymme ostoksilla pienessä lähikaupassa ja ”kokkailimme” itse iltapalaa. Majoituksemme yläkerrassa on mukava iso oleskelutila sohvineen, jossa kulutimme mukavasti iltaamme.