Ja mistä jälleen aloittaisin, no mainitaan, vaikka että ensinmäisen kahden ajotunnin jälkeen ei satanut, joten ehdimme tutustua Pingvellirin (Thingvellir) kansallispuistoon ja Siellä sijaitsevaan Islannin parlamentin (allting) jo 900-luvulla perustamaan kokouspaikkaan. Täällä on julistettu niin kristinusko Isalnnin viralliseksi uskonnoksi (vuonna 999 tai 1000) sekä Islannin itsenäisyys Tanskan vallan alta 17.6.1944

Turisteja jo heti aamusta kohtuullisesti liikenteessä. Meidän lähestyessä maailman pohjoisinta pääkaupunkia taivas jälleen repesi. Reykjavikissä asuu noin 130 000 asukasta ja se on ylivoimaisesti maan suurin kaupunki. Kiersimme pyörillä kaupunki ”saitsingiä” kunnon tihku sateessa. No, Sun Voyager viikinkivene tuli bongattua ja tietenkin Reykjavikin tunnetuin kohde Hallmskirkja. Tämä kirkko on rakennettu niinkin myöhään kuin 1986. Kirkon edustalla on myös Erik Punaisen patsas. Tämän viikinkien viikingin väitetään käyneen Amerikassa jo vuonna 995, eli noin viisisataa vuotta ennen kuin esim. Kristoffer Kolumbus. Reykjavikissa oltaisiin haluttua istua johonkin terassille kahville mutta vallitsevista sääolosuhteista johtuen päätettiin lähteä ripeästi kohden Sinistä laguunia.

Tässä vaiheessa kukaan ei vielä tunnustanut, että on kylmä ja vesi on jostain kolosta päässyt ajopuvun sisään. Ei muuta kuin alati voimistuvassa vesi sateessa nelikaistaista 41-tietä kohden Keflavikin (KEF) lentokenttää, se toinen lentokenttä (RKV) on keskustan lähellä ja sieltä lennetään grönlantiin sekä maan sisäiset lennot.

Rampista ulos ja vasempaan tielle 43 ja edelleen pienelle 426-tielle, joka johtaa Siniseen laguniin. Porukkaa on jo parkkipaikalla ihan hirveät määrät. Lampsimme sadevehkeissämme sisälle ja riisumme ne ravintolan nurkkaan, josta lähden tiedustelemaan lippuja. Käy selville, että näin sesonki aikana lippuja ei myydä ollenkaan kassalta, vaan ainostaan netin kautta. Asiaa ei sekään juuri auta että kyseessä on sunnuntai iltapäivä ja satojen turistejen lisäksi paikalla on runsaasti myös paikallisia. No, nettiä ”pläräämään”. Käy ilmi että seuraavat vapaat ajat ovat tänään klo 20.00 tai huomen aamuna klo 08.00, muutoin useampi päivä on loppuunmyyty.

Meillä on Lagunilta matkaa Selfossin hotellille 90 kilometriä, jonka ajamiseen menee noin tunti, joten neljä meistä päätti tulla illalla uudesta ja loput viisi jäisivät hotellille. Tässä kohdin varasuunnitelma käyttöön ja ensin ajoimme hieman etelään ja sitten käännös oikeaan tielle 425 jonka varressa sijaitsee kohta jossa alkaa Amerikan mannerlaatta. Paikan nimi on islanniksi Bru Milli Heimsalfa ja englanniksi bridge between continents. Tämä silta on noin 15 metriä pitkä ja kulkee eräänlaisen tuhka-/laava kanjonin ylitse. Kävimme kävellen, ja vielä pois lähtiessä ajaenkin ”Amerikan puolella”.

Sitten vihdoin ja viimein kohden Selfossia ja hotellia, jonne oli matkaa noin 100 kilometriä. Tie 427 mutkittelee laavakenttien ja rannikon läheisyydessä ja maisemat ovat paikoin hienoja, jahka vesisateen aiheuttaman visiirin huurtumisen ja yllättäen ilmestyneen sumun seasta jotain pystyi havaitsemaan. parista, kolmesta pyörästä syttyi bensavalot juuri ennen kaupunkia, jossa kurvasimme tutulle Olisin asemalle. Tankkasimme 138,96 litraa hintaan 351,9 ISK per litra, yhteensä 48 900 ISK. Siitä sitten laskemaan paljonko se tekee euroissa. Tästä sitten vielä lyhyt kilometrin siirtymä majapaikkaamme South Coast hotelliin. Saunaan vartin varoitus ajalla. Meillä oli tosiaankin jo eilen sama suomalaisvalmisteinen sauna vuokrattu tunnin ajaksi sulattelemeen jäätyneitä kuljettajia.

Saunan jälkeen monet lähtivät omatoimisesti (yhdessä) syömään ja sinisen laguunin sissiryhmälle oli sovittu klo 18.30 lähtöaika. Saattaa tässä välissä jotkut ”ajorensselit” hieman kuivahtaa, tai sitten ei…

Reilu tunti ja saavuttiin laguunille. Ensinmäinen havaintoni pukuhuoneissa oli kaappien pienuus. Kuin uimahallissa, ei toivoakaan saada kaikkia ajovehkeitä sinne mahtumaan, vaan osa varusteista oli laitettava kaapin päälle. Sitten kellumaan +38 C lämpöiseen veteen. Melkoinen kontrasti kun ilman lämpötila oli noin +8 C ja siihen vielä kylmä tuuli päälle. etenimme hitaasti mutta varmasti kohden juoma saareketta alueen puolivälissä. Sieltä sitten lipun hintaan kuuluva ohrapirtelö mukaan ja matka jatkui. Vähän saunomista päälle ja lopuksi vielä hieman jäähdyttelyä ja noin 21.20 startti jälleen kohden Selfosssia. Matkanjohtajan sadeasun housujen oikea lahje on sen verran pahasti revennyt, että aamun koittaessa on ryhdyttävä radikaaleihin teippaustoimiin.

Saavuimme hotellille noin tuntia myöhemmin ja välittömästi vaatteet kuivamaan huoneiden vessan yhteydessä olevaan eräänlaiseen kuivaustelineeseen, joka vaikutti tehokkaalta. Raskas, mutta antoisa ajopäivä ”vaihtelevissa” sääolosuhteissa. tästä on hyvä jatkaa aamulla normaalia myöhäisemmän startin merkeissä.

Lopuksi puolimatkan tiedotus kirjoitusvirheiden bongareille, kirjoitan tätä blogia ns. suoraan satulasta vaihtelevien ajopäivien päätteeksi, joten kirjoitus virheitä varmaankin esiintyy nyt ja tulevaisuudessa kaikista varotoimista huolimatta, joten parempi hellittää pipoa ja keskittyä oleelliseen…