Päivät 3-4 | Persian Ride | Kalat Nader - Loftabad - Shirvan
Päivä 3 | Kalat Nader - Loftabad
Kalat Naderin aamu sarasti tutun sinisen taivaan saattelemana. Paikallisilla on meidän näkökulmasta outo tapa säästää tilaa talossa - varsinaisia makuhuoneita ei ole, vaan illaksi lattioille levitetään patjat jotka kerätään aina aamulla ja niin huoneen tarkoitus muuttuu. Kaikissa taloissa, jopa ihan perus hökkeleissä, on lattioilla käsinkudottuja kauniita mattoja!
Aamiainen syödään myös lattialla istuen. Terassille tai yhteen huoneista levitetään liina, jonka päälle tulee kaikki aamiaisvärkit. Vaaleaa leipää (Lavash), voita, lampaanjuustoa, oliiveja, kananmunia, hunajaa ja tietenkin teetä. Kahvikulttuuri ei ole täällä niin yleinen ja useimmista paikoista saa ainoastaan kuumaan veteen sekoitettua pikakahvia. Ruokajuomana saa usein myös “Ayran” tai “Doogh” nimistä maitojuomaa. Siinä on jogurttia, vettä, suolaa ja usein myös minttua. Tarjoillaan kylmänä.
Aamiainen mahtavalla vuoristonäkymällä…
Pakollinen lähtökuva isäntäperheen kanssa…
Alunperin tee löysi tiensä tänne silkkitietä pitkin Intiasta ja on tullut jäädäkseen. Iranilaiset juovat mustaa teetä, ja sen nauttimiseen on rakennettu teehuoneita. Huoneet ovat tärkeitä sosiaalisissa tilanteissa ja naisilla on harvemmin asiaa niihin. Miehet kokoontuvat teehuoneisiin (Châikhâne) keskustelemaan politiikasta ja katsomaan jalkapalloa. Iranilaiset laittavat sokeripalan suuhunsa ennen teen juomista.
Nykyään Iran tuottaa suurimman osan teelehdistä itse, etenkin Kaspianmeren rannikolla.
Nykyään Kalat Nader saa vetensä putkia pitkin kaukaisesta tekojärvestä, mutta aikoinaan kaikki vesi kuljetettiin Ghara Soo-joelta muutaman kilometrin päästä kaupungista. Tästä kuulimme vanhalta rouvalta mattomuseossa eilen ja kuulemma Ghara Soon-joelle pääsee patikoimaan kauniissa maisemissa. Meillä kun ei älytöntä kiirettä eteenpäin ollut, niin päätettiin tarkistaa rouvan tarinoita…
Heti aamusta lämpötilat kohosivat +30C tasolle ja nousu vesiputouksille oli melko hikinen. Voittajafiilis kuitenkin perillä :)
Toinen ajopäivä vei meidät kukkuloiden ja vuorten välissä puikkelehtien aivan Turkmenistanin rajan tuntumaan. Iranilla ja Turkmenistanilla on yli 1000 kilometriä yhteistä rajaa ja maiden suhteet ovat olleet lämpimät aina siitä lähtien kun Turkmenistan irtaantui Neuvostoliitosta. Iranista lähtee paljon tekstiilejä ja takaisin ostetaan maakaasua, jota Turkmenistanissa riittää…
Kylien rakentamiseen käytetään lähialueen materiaaleja, esim. mudasta tehtyjä tiilejä. Tämän takia asumukset sulautuvat ympäröivään luontoon…
Paikalliset kuljettavat mopoilla kaiken mahdollisen…
Päättärinä tänään toimii Loftabadin rajakylä, joka on aivan rajan tuntumassa. Nähtiinkin matkaamme ensimmäiset “valkonaamat” eli turkmenistanilaisia rekkakuskeja. Täällä myös Karakorum aavikon lämmin henkäys tuntui selvemmin päivän vuoristoon verrattuna.
Illallisen jälkeen käytiin kylällä jätskillä ja istuttiin hieman keskuspuistossa. Viereen tuli jossain vaiheessa poliisiauto, josta hetken meitä tuijotti kaksi poliisia. Kaverit eivät sanoneet mitään ja jatkoimme matkaa. Myöhemmin illalla hotellille kaahasi kokonainen poliisisaattue katsomaan harvinaisia vieraita. Halusivat nähdä passit, luvat ja kansainväliset ajokortit. Ensimmäistä kertaa historiassa, joku kiinnostui kansainvälisistä korteista! :) Suomalaiset passit saivat poliisisedät rentoutumaan ja muutenkin kaikki paperit olivat kondiksessa. Toivottivat hyvää yötä ja tervetulleeksi Iraniin.
Päivä 4 | Loftabad - Shirvan
Loftabadin aavikkoseudulta oli kiva palata takaisin viileään vuoristoon. Tie oli loistavassa kunnossa - vähän liikennettä, hyvää asfalttia ja paljon kurveja!
Välillä poikettiin teiden ulkopuolelle, sillä kukkuloilta avautui aivan mieletön näkymä!
Aina kun pysähdyttiin, niin paikalliset tulivat juttelemaan ja kyselemään mistä ollaan. Suomi, Finland tai paikallisella murteella Färland tunnistettiin hyvin ja jopa osattiin sanoa Helsinki pääkaupungiksi.
Paikallisten ystävällisyydestä voisi kirjoittaa kokonaisen luvun, mutta lyhyesti sanottuna “ystävällisin kansa”-kisassa Iranilaiset pääsisivät ainakin finaaliin.
Kaikki vastaantulijat tervehtivät “Saläm” ja toivottavat tervetuloa Iraniin “Khosh aamadid” jne.
Pysähdyksillä täysin tuntemattomat ohikulkijat tulevat tarjoamaan ruokaa omista vähäisistä lounaspusseistaan!
Matilla osui jalkatappi sääriluuhun ja siitä tuli kolmen sentin avohaava. Ensiaputarvikkeet oli minulla tietenkin mukana ja haava desinfioitiin nopeasti, verenvuoto pysäytettiin. Samalla huomattiin, että heti vieressä oli punaisen puolikuun kyltti (sama kun punainen risti).
Joten Matti meni sairaalaan tikattavaksi. Hänet otettiin heti vastaan, haava puhdistettiin ja hoidetiin saman tien. Kun kysyttiin maksusta, niin sairaalan työntekijät kieltäytyivät ja halusivat ainoastaan kuvaan meidän kanssa!
Paikalliset “Supermarketit” eroavat hieman meidän kaupoista :)
Tieviitoista ei ole paljon apua, jos Farsinkieli ei ole hallussa :)
Päättärinämme tänään toimii hieman isompi kylä - noin 90000 asukkaan Shirvan.