Päivä 1-2 | Persian Ride | Mashad - Kalat Nader
Älä usko kaikkea mitä kuulet - mene itse katsomaan!
Kaikki seikkailut saavat alkunsa ideasta. Ajatus Iranin mp-matkasta lähti kytemään päässäni ensimmäistä kertaa, kun ajettiin viimevuonna Intiasta Suomeen Royal Enfieldeilla. Silloinen reitti kulki mm. Turkmenistanin loputtomien aavikkojen kautta. Paljon suoria teitä ja jos ei lasketaan jatkuvaa kameleiden väistämistä, niin oli todellakin paljon aikaa ajatella ajamisen lomassa. Kaasukahvan puolella oli tasaista aavikkomaisemaa, mutta kytkinkahvan suunnassa siinsi kutsuvasti korkeahko vuorijono. Mitähän mahtaa olla sen toisella puolella?
Samalla matkalla muutamia viikkoja myöhemmin tapasin Mustanmerenrannikolla pari Iranilaista motoristia. Kaverit kehuivat maansa maasta taivaisiin, niin kuin kunnon kansalaisten kuuluukin. Iranissa on kuulemma kaikkea mitä konepyöräilijä voi toivoa - ystävällinen kansa, rikas historia, maittava ruoka, huikeita maisemia ja hyviä teitä. Länsimaalaisen median myrkyttämät aivot eivät uskoneet ihan kaikkea, mutta idean siemen oli kylvetty. Iraniin on pakko päästä!
Mp-matkamme kokonaisuudessa - Lähtö Mashadista, josta suoraan vuoristoon ja Turkmenistanin rajoille. Alas laaksoihin, aavikon kautta takaisin vuoristoon ja pikkuhiljaa Kaspianmeren rannikolle. Matka päättyi maan pääkaupunkiin Teheraniin. Noin 2000 kilometriä.
Suunnitteluprosessin aloitin melko heti kotiuduttuaan Intiasta. Nopeasti selvisi, että mp-matkan järjestäminen Iraniin ei tule olemaan helppo nakki.
Vaihtoehtoja on käytännössä kolme:
1) Ajaa omilla pyörillä Iraniin. Lyhin reitti rajalle kulkee Venäjän ja Azerbaijanin kautta ja kilometriä tulisi noin 4000 per suunta. Myös karnetti olisi hankittava + hoitaa pirusti paperihommia.
2) Vuokrata pyörät Turkista. Tässä säästyisi edestakaiselta sahaukselta, mutta turkkilaiset vuokraamot vaativat tolkuttomia hintoja jos pyörällä haluaa Iraniin mennä. Karnetti olisi hankittava ja sama byrokratian helvetti odotettavissa kun omallakin pyörällä.
3) Vuokrata paikalliset tykit suoraan pelimestoilla.
Kolmas vaihtoehto vaikutti järkevämmältä ja internetin ihmeellisistä syöveristä löytyi paikallinen yhteistyökumppani, jolla olisi kymmenen Pishroa 250cc tallissa. Huoltoauto tavaroita varten järjestyi saman kaverin kautta ja elämys alkoi hahmottua!
Reitti:
Monesti tehdään se virhe, että yhdellä matkalla halutaan nähdä kaikki. Olen itsekin monessa matkansuunnittelussa tähän syyllistynyt. Etäisyydet katsotaan kilometrien perusteella, eikä todellisen etenemisvauhdin mukaan. Päivään ahdetaan kaikki mahdolliset nähtävyydet, pikkutiet ja aktiviteetit. Karu totuus on vaan siinä että yhden, kahden tai kolmenkaan matkan aikana et pysty näkemään kaikkea mitä haluaisit. Pakko valita.
Iranin pinta-ala on noin 1650000 neliökilometriä (Suomi x 5). Maisemaa hallitsevat jylhät vuorijonot, jotka erottavat syvänteitä tai mannerlaattoja toisistaan. Maan läntinen ja pohjoinen osa, jossa suurin osa väestöstä elää, on vuoristoista. Siellä on vuorijonoja kuten Kaukasus, Zagros ja Alborz-vuoret, joista viimeksi mainittu sisältää Iranin korkeimman kohdan, Damavandvuoren (5 606 metriä). Maan keskiosa on laaja tasanko 300–1000 metrin korkeudessa, ja sen itäosassa sijaitsee kaksi suola-aavikkoa, Iso suola-aavikko eli Dasht-e Kavir ja Iso hiekka-aavikko eli Dasht-e Lut suolajärvineen. Monin paikoin vuoret ulottuvat Persianlahden rannalle asti ja maassa on vain kaksi alankoaluetta: Mesopotamian alangon jatke maan lounaisosassa ja Kaspianmeren rannikon alanko.
Matkalle varatun kahden viikon aikana kerkeisimme ainoastaan pintaraapaista Iranin valtavaa tarjontaa.
Ryhmän kerääminen:
Kaikki palaset alkoivat naksahdella kohdalleen. Pyörät, huoltoauto, majoitukset ja reitit. Oli aika julkaista matka nettisivuillamme ja katsoa löytyykö kiinnostusta matkamotoristien keskuudessa?
Osa kommenteista oli juuri sitä mitä odotinkin - “Oletteko ihan hulluja?”, “Miksi matkustaa Iraniin?”, “Varatkaa mukaan luodinkestäviä kypäriä!", “En lähtisi ikinä mukaan!”.
Onneksi Suomesta löytyy myös sopivasti hulluja kavereita, jotka tarttuivat seikkailun mahdollisuuteen samantien. 10 hengen ryhmä oli täynnä parissa viikossa!
Iranin historia pähkinänkuoressa
Joukkoviestimet välittävät meille varsin yksipuolista kuvaa Iranista, joka vuoteen 1935 saakka tunnettiin Persian nimellä. Maahan matkustaessaan pääsee kuitenkin tutustumaan toisenlaiseen Iraniin, missä ihmisten uskomaton vieraanvaraisuus ja ystävällisyys yllättävät.
Iranin islamilainen tasavalta eli Iran on Lähi-Idässä sijaitseva valtio, jonka pääkaupunki on 15 miljoonan asukkaan Teheran. Se rajautuu pohjoisessa Armeniaan, Azerbaidžaniin ja Kaspianmereen, pohjoiskoillisessa Turkmenistaniin, idässä Afganistaniin ja Pakistaniin, etelässä Persianlahteen ja Arabianmereen ja lännessä Irakiin ja Turkkiin. Yli 85 miljoonan asukkaan väestöstä suurin osa on persialaisia, ja suurimmat vähemmistöt ovat azerit, kurdit ja lurit. Šiialaisuus on valtionuskonto ja persia (farsi) virallinen kieli.
Persian kulttuuri on maailman vanhimpia. Monet muistavat historiantunneilta Kyyroksen, Dariuksen ja Kserkseen, jotka loivat 2500 vuotta sitten imperiumin vailla vertaa: Välimereltä ja Egyptistä se ulottui kauas Keski-Aasiaan ja Intiaan saakka. Persepoliksen tuho saapui Aleksanteri Suuren hahmossa vuonna 331 eaa. Kerrotaan, että poltettuaan kaupungin hän vei suurkuninkaiden aarteet mukanaan.
Keskiaikaan sijoittui monia Iranin historian kannalta tärkeitä tapahtumia, kuten arabivalloitus 600-luvulla, turkkilaiskansojen (seldžukit) saapuminen alueelle, mongolivaltakunnan 1220-luvulla alkanut tuhoisa hyökkäys, Timur Lenkin valloitus ja šiialaisuuden tulo valtionuskonnoksi safavidien aikana 1501–1722.
Vallankumous syrjäytti shaahit Iranin valtaistuimelta vuonna 1979 ja synnytti shiialaisen tasavallan. Uusi teokraattinen poliittinen järjestelmä toteutti konservatiivisia islamilaisia reformeja ja papiston ennennäkemättömän suoran vaikutusvallan. Parlamentin on lakia säätäessään katsottava, ettei ristiriitaa islaminopin kanssa synny. Matkustajaakin koskevat tietyt säännöt, joista ehdoton alkoholikielto ja erityisesti naisten pukeutumiseen puuttuvat määräykset ovat keskeisimpiä. Iranissa noudatetaan tiukkaa islamilaista šaria-lakia, jonka pohjalta tehtyjen tulkintojen mukaan päätetään tuomioista. Šaria kieltää esimerkiksi alkoholin nauttimisen ja siitä voidaan tuomita kuolemaan, mutta useimmiten pääsee pälkähästä muutamalla raipaniskulla, jos osoittaa katumusta.
Toisaalta maapallon suurimpiin kuuluvat öljy- ja maakaasuvarat ovat mahdollistaneet toimivan peruskoulu- ja sosiaaliturvajärjestelmän, lähes ilmaiset yliopistot ja tyttöjen pääsyn opiskelemaan. Iran on Kaspianmeren kaviaarin, taateleiden, pistaasipähkinöiden ja maailman kalleimman mausteen, sahramin, tuottajana maailman ykkönen. Maa on harvinainen myös siitä, että kansalaiset saavat ehdotta perustuloa. Eli käytännössä saat palkkaa vaan siitä, että olet kyseisen maan kansalainen.
Nykypäivänä Iran mainitaan aika paljon länsimaalaisessa mediassa ja harvemmin positiivisessa mielessä. Paikanpäällä kuitenkin huomaa, että konservatiivinen sukupolvi alkaa väistyä progressiivisen ja vapaamielisemmän nuorison tieltä. Maassa asuu samanlaisia ihmisiä kuin muuallakin maailmassa. He käyvät töissä, pitävät lomia, patikoivat, lenkkeilevät, käyvät piknikeillä ja istuvat teehuoneissa (baarien sijaan). Seuraavat jalkapalloa ja saippuasarjoja. Pitävät runoudesta ja musiikista. Ovat kiinnostuneita ulkopuolisesta maailmasta ja toivottavat turistit tervetulleeksi!
Kauan odotettu matka alkaa
Viisumihakuprosessi aloitettiin jo kolmisen kuukautta ennen matkaa, varmuuden vuoksi. Suomen kansalainen voi hakea viisumin etukäteen Helsingin Kulosaaressa sijaitsevasta suurlähetystöstä tai hakea viisumin suoraan lentokentältä maahan saapuessa. Kummassakin tapauksessa pitää ensin täyttää e-visa hakemus netissä, josta tieto lähtee Teheraniin ja turistivirasto “hyväksyy” matkustajan.
Varmin vaihtoehto on tehdä kaikki valmiiksi suurlähetystön kautta, jolloin viisumi tulee kotiin postitse noin kolmen viikon aikana. Lentokenttäviisumi on hieman epävarmempi, mutta jos paperit ja luvat ovat kunnossa, niin ei pitäisi olla mitään ongelmaa. Meidän ryhmästä kahdeksalla oli viisumi kädessä ja 2 sai paikan päällä. Molemmissa tapauksissa rajalla kesti alle 10 minuuttia. Erityisen tarkasti kyseltiin ammatista. Sotilaat, toimittajat ja muodin ammattilaiset eivät ole maahan kovin tervetulleita.
Tänä vuonna Ashura-juhla sattui meidän saapumispäivälle 9-10 syyskuuta. Islaminuskonnon juhlien päivämäärät vaihtelevat vuosittain, sillä ne seuraavat kuukalenteria, aurinkokalenterin sijaan.
Ašhura on islamilaisen kalenterin ensimmäisen kuukauden, muharramin, 10. päivänä vietetty juhla. Šiialaiset juhlivat kolmannen imaamin ja profeetta Muhammedin tyttärenpojan Husain ibn Alin kuoleman muistojuhlaa. Hän kuoli Karbalan taistelussa vuonna 680.
Kahden päivän aikana Šiialaiset järjestävät kulkueita, pukeutuvat mustiin vaatteisiin ja juhlivat Ašuraa lyömällä rintaansa surumusiikin tahdissa. Miehet myös ruoskivat itsensä samaistukseen Husainin kärsimyksiin.
Matkamme alkupisteenä toimii Iranin toiseksi suurin ja Šiiamuslimien yksi pyhimmistä kaupungeista - Mashad. Kaupunki perustettiin noin vuonna 823 ja nimi juontuu arabiasta (mašhad-i-riza on suomeksi marttyyrikuoleman paikka). Nimi viittaa šiialaisuuden kahdeksannen imaamin Alī ibn Mūsā al-Riḍāin kuolemaan. Legendojen mukaan hänet myrkytettiin tuolla paikalla kalifi Al Ma'munin käskystä.
Maassa maan tavalla ja tälle seikkailulle pyöriksi saimme paikalliset 250cc Pishrot, joissa on korkea maavara ja hyvät jousitukset myös teiden ulkopuolelle. Moottori tulee Kiinasta, mutta muut osat ja kokoonpano tapahtuu Iranissa. Paikallinen kumppanimme uusi koko laivaston meitä varten ja pyörät olivat käytännössä pakasta vedetyt…
Kävimme illalla kokeilemassa pyörät parkkipaikalla - jarrut toimii, takajarru jopa liian hyvin. Vaihteet vaihtuu, mutta vapaan löytäminen vaatii hieman tottumista. Kaasukahvaa vääntämällä pääsee tutulla tavalla eteenpäin, vaikka kone tuntuukin hieman laiskalta oman pyörän jälkeen. Kaiken kaikkiaan pyörä vaikutti suoralta Honda XR 250 kopiolta, jossa ei kuitenkaan laadussa säästetty :) Tosi matkamotoristi ei valita, vaan tosimatkamotoristi mukautuu! Näillä mennään…
Päivä 2 | Mashad - Kalat Nader
3 miljoonan asukkaan Mashadissa sukelsimme heti aamusta paikallisen trafiikin sekaan. Tässä maassa liikenteessä pitää olla valmiina kaikkeen ja muistaa, että pienemmällä on aina väistämisvelvollisuus! Moottoripyörät ovat edelleenkin köyhien liikkumismuoto - jos ei ole varaa autoon, niin liikutaan mopolla. Huomaa nopeasti, että autoilijat eivät oikein huomioi motoristeja tasa-arvoisena liikenteen jäsenenä. Kaikesta huolimatta liikenne on melko sujuvaa ja autoilijat pääsääntöisesti ystävällisiä.
Ensimmäinen pysähdys oli vain muutaman kilometrin päästä hotellista - pankki. Ulkomaiset pankkikortit eivät toimi Iranissa maksuvälineenä, niinpä mukaan tulee pakata käteistä jonka voi vaihtaa paikalliseen valuuttaan eli rialiin maahan saavuttua. Eurot ja Dollarit käyvät pankeissa ja pimeillä markkinoilla. Käteistä kannattaa ottaa mukaan mahdollisuuksien mukaan mieluummin hieman liikaa kuin liian vähän. Pankkiautomaateista rahaa ei saa käteisten loputtua nostettua lisää ilman Iranilaista pankkikorttia.
Maassa on käytössä kaksi kurssia - virallinen ja todellinen. Virallisen kurssin tarkoitus on peittää inflaation määrää ja vakauttaa paikallinen valuutta ulkomaalaisten sijoittajien silmissä. Virallisen kurssin mukaan 1€ = 46000 rialia. Todellinen kurssi on sitten aivan toinen, joten en suosittele rahan vaihtoa pankeissa. Pankin vieressä on aina rahanvaihtopiste, jossa 1€ saa jo 130000 rialia eli melkein kolminkertaisen rahamäärän pankkiin verrattuna.
Rahan käyttöä hämää vielä se, että paikalliset ovat kyllästyneet ylimääräisiin nolliin ja ilmoittavat hinnan aina Tomaneissa, jolloin summasta poistetaan yksi nolla.
Esimerkkina maan hintatasosta voin sanoa, että bensan hinta on noin 0,08 senttiä / litra ja alkoholittoman olueen saat kaupasta 0,2€. Ateria hyvässä ravintolassa Teheranissa juomineen kustantaa about 10€.
Mashadin lähellä Tusin kylässä on pramea monumentti, joka on omistettu Persialaiselle kirjailijalle Ferdowsille. Hän kirjoitti persiankielisten kansojen kansalliseepoksen "Shahnameh" (Kuninkaiden kirja). Tämä on persialaisen kirjallisuuden klassikko ja eräiden lähteiden mukaan Ferdowsilta kului sen kirjoittamiseen 35 vuotta.
Pian Ferdowsin monumentin jälkeen oltiin jo korkeammalla Zagros-vuoristossa. Lämpötilat laskivat ja mutkat lisääntyivät. Oli aika testata - onko Pishroista mihinkään? :) Kevyt pyörä tuntuu aivan lelulta mutkissa ja pikkuhiljaa myös usko renkaiden pitoon lisääntyi. Ei muuta kuin hanaa ja polvi maahan. Ainakin alamäessä. Ylämäet vaativat hieman kikkailua, sillä raamikkaat suomimotoristien vartalot eivät millään tahtoneet nousta jyrkkiä serpentiinejä ylös. Vaihdetta pienemmälle ja sinkki tiukkana eteenpäin!
Lounas paikalliseen tapaan. Ryhmän kesken naurettiinkin, että huonekalukauppiailla ei todennäköisesti ole paljon töitä. Mattokauppiailla taas business luistaa!
PeterPanBiken historian ensimmäinen Iranin ryhmä koko komeudessaan: Pali, Ari, Jukka, Kari, Leena, Dani, Matti, Kale, Kimmo ja Pade!
Illansuussa saavuimme vuorten ympäröimään Kalet Naderiin, joka on 6000 asukkaan kylä Turkmenistanin rajan läheisyydessä. Aikoinaan kaupunki toimi tärkeänä linnoituksena vihollisia vastaan ja myös osa valtakunnan kultavarannoista pidettiin täällä.
Turkmenistanin rajan läheisyyden takia aika monet paikalliset puhuvat myös Venäjää ja majatalomme pitäjä oli siinä fluentti - Asui Azerbaijanissa monet vuodet.
Illallisen jälkeen käytiin tutustumassa paikallisen hedelmäkaupan tarjontaan…
Ei muuta kun matolle makaamaan ja Power Puff Girls peitto vetää auttamattomasti untenmaille!