Päivä 3 | Andalucia | noin 300 km
Tänään suunnistettiin itään ja takaisin moottoritielle. Ajoimme perinteisen pyrähdyksen ns. Välimeri kaasukahvan puolella rantamaisemia ihaillen ja pian saavuimme Frigilianaan, tähän kauniin valkoiseksi maalattuun ja huoliteltuun kylään, jonka arkkitehtuuriin piipahdimme luomassa katsauksen.
Huomasimme, että Frigilianassa järjestetään turisteille kiertoajeluita “possujunalla”, jonka vaunuihin ahtautui ilosia turisteja nauttimaan kylä- ja välimerimaisemista. Jonkinlainen voittaja-olo hiipi lävitsemme, kun jatkoimme kylästä matkaa moottoripyörien pakoputkien pörinän saattelemana kohti Granadaa, sen sijaan että, olisimme osallistuneet “jännittävälle” possujunakierrokselle. Eipä tainnut olla erityisiä voittaja-olotuntemuksia possujunan matkustajaherroilla, joiden hienot rouvat mielestämme ihastelivat tapaamme olla villejä ja vapaita - siis olla motoristeja.
Karra, Jyrki ja Jokke Pantano de los Bermejalos -padolla.
Pizza perjantai. Ei voi olla Lasagnea kaikille jos kaikki 12 henkilöä tilaa samaa:)
Alhama de Granadassa oli pysäköintimahdollisuuksia rajoitetusti, mutta kyllä kekseliäs paikan löytää sieltäkin.
Matkanjohtajaglamouria patomaisemissa.
Patoaltaasta kasvoi jonkinlainen torni, jonka tarkoitus jäi selvittämättä. Se tuskin kiinnostaa muita kun Suomi turisteja, mutta jokin tarkoitushan sillä oli oltava… Patoallas toimi hienosti myös lohi-altaana.
Olimme selvästikin oliivin viljelysalueella. Tässä vaiheessa ajopäivää mutkien todettiin olleen eilistä loivempia - ja monen mielestä armollisempiakin, sillä eilinen ohjaustangon työntely heti pitkän talven jälkeen tuntui monella vielä ranteissa.
Alhaman jälkeen jatkoimme Malagan suuntaan. Ja tottakai tälle välille mahtui niin monta mutkaa kun mäkeäkin, joiden kuvaaminen voi tuntua tässä vaiheessa jo turhalta. Aloimme pikkuhiljaa lähestyä Malagaa, ja tämä “pikkuhiljaa”, eli 50 km tarkoittaa näillä korkeusasteilla vielä reilua tunnin ajoa vielä. Malagan läheisyyden vahvisti luvattu kolmen päällekkäisen mutkan kieputus ennenkö laskeuduimme vuorilta .
Aivan keskustan läpi emme viitsineet ajaa, sillä ruuhkaa tuntui riittävän aivan laitakaupungille saakka muutenkin.
Hotellilla olimme jo kohtuullisissa ajoin verrattuna eiliseen. Toisen ajopäivän luonne koettiinkin hieman rauhallisemmaksi mutkien ja koko rytmilajin osalta. Olikohan tuossa puolet totta ja toinen puoli johtui ruosteiden rapisemisesta kuljettajan korvien välistä ja ranteista? Pyörätkin olivat entistä tutumpia kuljettajilleen ja kukin kehui estotta omaansa. paitsi V-P…
Tämä oli paras ajopäivä tällä reissulla ja tähän saakka, kuten on tapana sanoa, kun ei huomisesta ole vielä tietoa. Hotelliin, suihkuun ja illalliselle.