Päivä 4 | Andalucia | noin 300 km

Neljäs matkapäivä aloitettiin kirkkaassa auringonpaisteessa, kuinkas muutenkaan. Jos kaksi ensimmäistä matkapäivää oli suunnistettu ilman tavaramerkkinä pidettyjä U-käännöksiä, niin tämä päivä aloitettiin etsimällä matkalaisia ennenkö jo tutuksi tullut moottoritie A7 oli ylitetty, joka on lähes sama asia kuin eksyisi kehä 1:n sisäpuolella :)

Kun joukot oli jälleen koossa, matkamme jatkui kohti Torque de Antequeiran luonnonpuistoa; niitä kuuluisia ja tuttuja mutkatietä pitkin kurvaillen. Lähempänä luonnonpuistoa alkoi näkyä, että tukeva pilviverho makasi vuoren päällä verhoten maisemanäkymät lähes täysin. Mutta eipä tuo paljoa haitannut, sillä vuorelle johtanut tiekin oli poikki, joten tällä kertaa koko nähtävyys sai jäädä itsekseen sumuun kököttämään.

Jatkoimme Antequiraan, jossa suoritimme paraatimaisen läpiajon halki kauniin kaupungin, säestettynä yhdellätoista paukkuvalla pakoputkella. Matkamme jatkui kohti länttä suursuuntana Ronda. Mutta tänään ei asioiden ilmeisesti ollutkaan tarkoitus mennä ns. putkeen, sillä kovasti odottamamme kahvipaikka upean padon kupeessa ei vaan eteemme ilmestynyt, vaan mielumminkin päin vastoin.

Yllättäen olinkin ajanut harhaan alkuperäiseksi suunnitellulta reitiltämme, mutta tiet eivät siitä suinkaan huonontuneet, ainoastaan kahvihammasta alkoi kolottamaan.

Yhden epäonni on toisen onni, sanotaan ja uusi reittivalinta jälleen tuttua A- seiskaa hyödyntäen vei meidät Rondan eteläpuolelle, joka puolestaan avasi monelle vertaansa vailla olevan ajokokemuksen. Miltä kuulostaa loivaan ja välillä vähän jyrkempäänkin ylämäkeen kiemurteleva, loivakurvinen, ihanteellisesti kallistettu mutkatie joka vaan jatkuu ja jatkuu ja jatkuu? Sellaista tuli ajettua ja pääasiassa hymyssä suin…

Kun lopulta pääsee vuoren huipulle, sieltä tietysti pitää ajaa 10 km alaspäin, jotta pääsee Smurffikylään.
Tämän päivän Murphyn laki toimi edelleenkin, sillä Juzcarissa kävi ilmi, että nyt joiltakin olisi bensa loppu.

Nyt alkoi olla selvää mistä sanonta Smurffin laki on peräisin. Se tarkoittaa sitä, ettei kaikki mene aina ihan putkeen, vaikka eipä noista oikein murhetta aikaiseksi saatu, etenkin kun bensat riittivät takaisin ihmisten ilmoille.

Vielä lopputankkaus ja sitten laskeuduimme Rondaan, josta etsimme pyörillemme parkkipaikan. Tämän jälkeen tarkastimme päänähtävyydet, sillan, rotkon, portaat, härkätaisteluareenan jne. Ronda alkaa tuntumaan todelliselta turistirysältä, joten nokat kohti lähtöpistettä Tebaa ja pyöriä luovuttamaan, taxiin ja hotellin kautta matkan päättöillalliselle.

Kyllä karukin voi olla kainista

Landella oli kaikki hyvin, paitsi kahvipaikan puutteesta hieman kärsittiin.

Vihdoin päästiin mokan ääreen. Vilkkaan seurustelun lisäksi on hyvä hoitaa sosiaalista elämää ja koodailla vaikka kotiin.

Nousu Välimereltä Rondan suuntaan lupasi mukavia..

“En ole koskaan ajanut vastaavaa tietä”, totesi Risto suu muikeana, niin huikea oli kokemus.

Jaanaakin mutkat nauratti, takapenkkiläisen on helppo hymyillä.

Tauolla Motokahvilassa. Kukapa olisi tuossa vaiheessa tiennyt, että mutkista on vielä 2/3 ajamatta.
Markku, Jokke, Jarmo, Satu, Bengt, Lasse, Jyrki, Kari ja Karra voittajafiiliksissään.

Bengt nautti kupposen tukevaa kaffetta, ennenkö matkaa jatkettiin ylämäen suuntaan.

Lasse omistaa tämän mutkatien Loimaan Moottoripyöräilijöiden (since 1975, siis kerho, ei Lasse) nimikkotieksi, jonka jokaisen loimaalaisen tulisi ajaa mitä pikimmiten.

Vihdoin Smurffikylässä! Juzcar oli aivan tavallinen tuntematon kylä ennenkö siellä päätettiin pitää uuden Smurffi elokuvan julkkaritilaisuus. Tätä varten kylä maalattiin siniseksi ja asukkaiden toiveesta ei sitten enää maalattukaan takaisin alkuperäiseen asuunsa. Vielä kun tähän turistimagneettiin saisi järjestettyä edes yhden kunnon ruokapaikka-kahvilan, niin jo olisi tarjoilut kohdillaan.

Kari on eittämättä päivän Suur Smurffi:)

Matkanjohtaja Jyrki ja matka-apulainen Jaana ovat perus smurffeja

Jokke on Mikkelin oma poika ja Suur Smurffin erityisedustaja Mikkelin seudulla.

Matkan ja ajopäivän viimeinen karttakerhon kokous ennenkö suunnataan Rondaan.

Avuliaan Kotari-kuskin avustuksella löysimme oivallisen parkkipaikan josta suuntasimme sillalle. Ja tältä näyttää alempi pikkusilta portaikon puolivälistä tarkasteltuna.

Suurempi yläsilta näyttääkin tältä, siis suuremmalta. Tuosta hetki sitten köröteltiin ylitse. Seuraavaksi ei sitten niinkään körötelty kohti Tebaa, vaan vetäistiin viimeinen 50 kilometriä rivakasti ja tunteella, sillä kyseessä on matkan viimeiset kilometrit.

Matkanjohtajat Jyrki ja Jaana kiittävät erinomaisen hienosta matkaseurasta upeaa PeterPanBiken Andalucian retkikuntaansa mallia 201903. Tukeva kiitos hienosta yhteispelistä ja tervetuloa uudelleen seuraavalle PeterPanBike -matkalle, minne se sitten suuntautuukaan.

Hyvää kesää ja pikaista ajokauden 2019 aloitusta toivottaen, Jyrki ja Jaana.