Päivä 2 | Andalucia | noin 300 km
Ensimmäinen ajopäivämme alkoi ihanteellisen ajosään vallitessa. Odottelimme kärsimättöminä kuljetusta vuokraamolle, noin 60 km päässä sijaitsevaan Tebaan, josta haimme itsellemme kaverit seuraavaksi kolmeksi päiväksi. Pieni odottelu ei tunnelmaa latistanut, mielumminkin päin vastoin.
Risto, Jokke, Kari, Jyrki, Jaana ja takarivissä , Karra, Bengt, Sari ja V-P sekä Lasse.
Sotaratsumme odottelivat siistissä rivissä kuljettajiaan, kaluston edustaessa BMW 700/800 GS ja GT malleja, Tiger 800 ja 1050 malleja, yksi BMW GSA 1200; kaikki oivallisia pelejä tulevien päivien matkan taittoon. Olipa meillä vielä yksi “vierasmerkkikin”, nimittäin Bengtin Yamaha MT 09 Tracer, joka vei kuljettajansa sydämen melkein heti ja suhde lujittui matkan kuluessa entisestään..
Mikään ei ole valmista ennenkö paperityöt on tehty, ja ne tehtiin tarkasti Jyrkin samalla viimeisiä ohjeita ja varoituksia muistutellen. H-D mies V-P ei oikean antanut pyörälleen armoa, jonka olisi pitänyt on jokin tunnettu kaksi kirjaiminen amerikkalaismerkki kolmikirjaimisen saksalaismerkin sijaan. Onneksi V-P:n puukenkien kuitenkin huomattiin toimivan ajokenkinä myös saksalaismerkin selässä…
Ensimmäiset kilometrit totuteltiin pyöriin kauniissa maalaismaisemissa loivia mutkia kurvaillen. Pian tiet kapenivat ja mutkat tihenivät, ja tunnin herkuttelun jälkeen jo poikettiinkin ensimmäiselle näköalapaikalle, jossa puistonvartijan isä-poika patsas ylväästi seisoskelivat katse Välimerelle suunnattuna. Me turistit tietysti asetuimme perhekuvaan, sillä meillä kaikilla oli niin mukavan motoristimainen olo.
Nykyajan Matadodit nahka-asuissaan, vain sarvet puuttui, mutta ne löytyivät sitten pyöristä. Tännekin olisi hyvä kuski ajanut pyörällä, on kaiteet ja kaikki… Karra, Risto, Bengt ja Jarmo.
Matka jatkui kohti Zaharaa. Rondan jälkeen poikkesimme erääseen pikkukylään kaffelle. Kätevä pysäköintialue löytyi aivan kylä keskustasta liikenneympyränä toimineen suihkulähteen ympäriltä, kyllä Espanjassa osataan maisemoida mukavasti parkkipaikat ja on suihkulähteet ja kaikki...
Motoristin reissukuvat ovat yleensä otettu parkkipaikalta, huoltoaseman tai hotellin pihasta. Joskus tulee otettua onnistuneita kuvia myös vauhdista ja niitä otettiinkin Jaanan tähtäillessä takapenkkiläisenä maisemia kameran läpi. Kuljettajallehan tämä on valintatehtävä; seuraa tietä ja nauti siitä, tai nauti maisemista mutta muista pysyä tiellä!
Zaharaa lähestytään, veden väristäkin sen jo huomaa. Kohta alkoikin tämän päivän vuoristokiipeilyosuus, näitä mutkia sitten riittikin ainakin seuraavat viisi tuntia, eli siihen saakka, että laskeuduimme Välimeren rantakaduille Esteponaan. Tälle välille mahtui mutkia ja mäkiä selvästi enemmän kun Suomessa on järviä.
Sää suosi motoristia eikä maisematkaan pahasti silmiin sattunut..
Vuorten keskellä poikkesimme kauniiseen Ubriquen kylään nauttimaan viivästynyttä lounasta. Lounas oli maistuva ja pidemmittä puheitta jatkoimme matkaa. Tiet ja maisemat olivat niin henkeäsalpaavia, että kuvaaminen unohtui lähes kokonaan ja ajamisesta tuli pääasia.
Mutkittelu vei tietysti enemmän aikaa kuin suoraan ajaminen ja viimeiset 50 kilometriä ajettiinkin sitten suorinta tietä kohti Torremolinosta, loppukilometreiltään jo pilkkopimeäksi muuttunutta A7 moottoritietä. Olipa ajopäivä ja kokemus samassa paketissa; ja niistä oli mutkamatkan ensimmäinen ajopäivä tehty :)