Päivä 6 Kiova-Pribaja-Kiova 285 km (bussilla)

Aamulla klo 7:50 opas saapuu hotellille sovitusti. Bussia joudumme odottamaan vielä tovin. Kuskille annettu väärän hotellin osoite. Odotellessa viimeiset tarkistukset. Asianmukaiset jalkineet ja vaatetus sekä passi kaikilla. Säteilymittarit jakoon. Bussi saapuu ja hidas matka alkaa. Hyvä kuski joka ei ota turhia riskejä. 30 km alue jossa eka tarkastuspiste. Passin numerot tarkistetaan. 10 kilometriä reaktorista on seuraava tarkastupiste. Sama proseduuri toistuu. Bussista ulos ja passit esiin.

Tie Duka antennien luo

Ensimmäinen varsinainen kohde on ”näkymätön” singaanlin seuranta antenni. Valtava laitos joka näkyy kilometrien päähän. Noin 150 metriä korkea ja Mexikon muurin mittainen antenni hässäkkä.

 

Duka antenni jonka on määrä antaa varoitus mannertenvälisistä ohjuksista. Kukaan ei tiedä toimiko laitos tositilanteessa. Tai toimiihan se. Kun kiipeää antennin huipulle niin näkee tuleeko ohjus.

Hot Spot jossa säteilyn taso nousee.

Saatiin kierrokselle seuraa.

Kettu oppinut kerjäämään turisteilta. Nilkuttaa kuin brasilian Neymar

Korkee talo. 16 kerrosta ja katolle pitäis kiivetä.

Urheilustadionin katsomo katoaa hitaasti luontoon.

Rakennusten sisätilat ovat ehkä mielenkiintoisimpia paikkoja

Koulu

Uimahalli

Huvipuisto

Karuselli. Se pyörii sittenki. Tuuli pyörittää laitosta edelleen.

Urheilusali

Neuvostoliiton ensimmäinen supermarket perustettiin Prybajaan.

Koiria alueella on paljon

Pekka, Mauri, Olli-Pekka, Maria, Ari Pekka, Auli, Ari Pekka ja Guide Pekka Tsernobylin portilla. Voimala perustettiin Tsernobylin kaupungin mukaan, mutta voimalan alueelle perustettiin 1970 Prybajan kaupunki. Kaupungin piti olla Neuvostoliiton hienoin kaupunki.

Vuonna 1970 perustettu kaupunki ehti toimia muutaman vuoden. Voimalan onnettomuudesta ei kerrottu ensin asukkaille. Useina öinä asukkaat ihailivat voimalasta nousevaa kaunista mutta tappavaa valojuovaa. Vasta muutama päivä onnettomuuden jälkeen asukkaat evakoitiin alueelta.

Takana tuhoutunut voimala joka peitetty uudella sargofaagilla.

Dani AmosovKommentoi