Matkablogi laahaa auttamattomasti perässä, mutta tällä kertaa selitys on pätevä :) Monet maailmankolkat nähnyt ja kovia ennenkin kokenut Lenovon läppäri sanoi itsensä irti parin päivän päästä Intiassa. Ehkä 53 asteen kuumuus ja 13 tunnin päivittäinen ryöpytys oli sille liikaa!

Joten istun nyt Kathmandun kahvilassa, lainakoneen kanssa ja yritän epätoivoisesti muistella miten Intian pätkä oikein meni. Jotenkin näin:

2800 kilometriä Intian halki.

 

Päivä 3 | Kakkavakkam - Tenali, Intia | 404km

Kakkavakkamin kylässä heräiltiin kukonlaulunaikoihin. Intian mittakaavassa erittäinkin pitkä päivä edessä - kokonaiset 404 kilometriä! Tässä vaiheessa Samin ryhmä lähti omille teille ja Danin ryhmä omille. Tarkoitus olisi nähdä viimeistään Varansissa 2800 kilometriä myöhemmin. Paljastui kuitenkin, että maailma on tosiaankin pieni paikka ja ryhmät törmäsivät toisiinsa kerran jos toisenkin mitä kummalisimmissa paikoissa :)

Kalevi, Olli ja Jari valmiina lähtöön. Hotellista Checkouti onnistuu suoraan pyörän päältä.

Päivän aikana nähtiin niin hyvää kolmikaistaista highwaytä, kun pieniä kinttupolkuja. Ryhmäläiset hakivat vielä paikkansa letkasta, mutta pikkuhiljaa järjestys alkoi muodostua - Matkanjohtajana ajoin luonnollisesti ensimmäisenä, huolehtien navigoinnista ja letkan sulki "Mattigyverin" tittelin saanut Matti - kaveri korjaa kaiken minkä eteen tuo. Eli hän huolehtii siitä, että jos tekninen ongelma tulee, niin se ratkaistaan. Siinä välissä järjestys hieman vaihtelee - Kalevi, Jari, Olli, Henkka, Pekka, Jukka ja Ilkan pyörää ajava paikallinen mekaanikko Franklin.

Pölyn alta paljastuu ihan oikea motoristi! :)


Ensimmäinen kunnon ajopäivä meni hienosti - nestetasapaino hieman vielä hukassa ja +45C lämpö ei helpottanut asiaa ollenkaan. Loppupäivästä rytmi alkoi löytyä ja välillä matkanjohtajan taustapeileistä näkyi selkeä salmiakkimuodostelma. Ainakin muutaman kilometrin verran - sitten väliin tunkeutui bussi tai mahindra...

 

Päivä 4 | Tenali - Kakinada, Intia | 250km

Klo 08.00 koneet käyvät kuumana. Lämpötilat tässä vaiheessa jo 38-39C ja nousevat nopeasti tutulle tasolle +45C. Päivässä menee kullakin noin 6-8 litraa vettä ja silti pissalla käydään maksimissa kerran päivässä kypäräkaljan jälkeen :) Kypäräkaljojen löytäminen on jo erillinen tarina, sillä Tamil Nadun osavaltiossa vallitsee kuivalaki. Ja vaikka ollaankin siirretty Andhra Pradeshin puolelle, niin alkoholin suhteen on todella hush hush meininki. Paikalliset eivät oikein tajuaa kaljakulttuuria. Intiassa juodaan melkein poikkeuksetta humalahakuisesti ja halvemmalla pääsee jos vetää paikallista viinaa.

Teiden kunnosta ei pääsääntöisesti valittamista. Suurimmaksi osaksi ihan hyvää baanaa. Toki myös paljon tietöitä ja kaupunkien kohdalla ruuhkia. Tööttiä käytetään enemmän kuin mitään muita osia. 

Jari on tottunut ajamaan Road Kingillä myös siviilissä, mutta kyllä niitä löytyy täältäkin :)

Paras ja ainoa paikallinen olut - Kingfisher!

Kale käytti puhelinta illallisen aikoihin ja joutuu tarjoamaan koko porukalle 

Baariin ei tietenkään mennä pyörillä, vaan mukavasti rikshan kyydissä :)

 

Päivä 5 | Kakinada - Srikakulam, Intia | 270km

Lähtö klo 07.30 ja taas tukahduttava kuumuus johon ei koskaan totu. Ajoviimasta ei paljon hyötyä kun ilman lämpötilat kohoavat yli ruumiin lämpötilan +37. Sen jälkeen vastatuuli on sama kun puhaltaisi toisen päälle saunassa. Matka kuitenkin taittuu ja Roayl Enfieldit kehräävät kuin kissat. Mitään ongelmia pyörien kanssa ei yksinkertaisesti ole - ketjut rasvataan joka toinen päivä ja kerran tarkistettiin rengaspaine. 

Ryhmä hitsaantuu yhteen ja alkaa muodostua selkeä ajorytmi. Juomataukoja joutuu pitämään hieman useammin kuumuuden takia, mutta matka etenee ilman mitään ongelmia. 

Onko kenelläkään tietoa mikä merkki? :)

 

Päivä 6 | Srikakulam - Bhubaneswar | 340km

Huonoa ruokaa emme ole vielä saaneet oikein mistään. Vatsat ovat toimineet sen verran hyvin, että Kalen kanssa kehiteltiin "JallaJalla" haasteet - kuka uskaltaa syödä mitäkin? :) 

Eniten vaikutusta kuitenkin tekivät paikalliset ihmiset Intian maaseudulla. Jaksoivat hymyillä, vaikka kaikki omaisuus oli käytännössä päällä. Erittäin rehellistä porukka myös - Esim. Jukalta tippui 500 Rupian seteli ravintolan lattialle (paikallisen päivä palkka!) - tarjoilija juoksi perässä setelin kansssa!


Roskiksia katukuvassa on erittäin vähän ja niitä käyttävät vain lehmät :)

Improvisoituja kaatopaikkoja on paljon...

Päättärimme Bhubaneswar on Chennain jälkeen suurin kaupunki tähän mennessä - 1 miljoona asukasta. Kaupunki ylpeilee rikkaalla historialla ja on samalla myös erittäin moderni. Ehkä yksi Intian puhtaimmista kaupungeista - muualla on vielä vahvasti esillä "roskat olan yli" kulttuuri, Bhubaneswarissa kadut kiiltävät ja nurmikko on leikattu ;)

Bhubaneswariin vievä tie on aivan huippulaatua!

 

Päivä 7 | Srikakulam - Baripada | 250km

Liikkeelle lähdettiin sillä asenteella, että eihän tänne motareita pitkin tultu ajamaan! :) Intiassa seikkailu löytyy heti kun lähdet pääteiden ulkopuolelle. Kyliä ja elämää. Ihmiset ja meno - nämä on ne asiat jotka jäävät parhaiten mieleen. 

Välillä pysähdyttiin puiden varjoon lepäämään ja juomaan vettä. Joka kerta ympärillemme kerääntyi käytännössä koko kylä. Paikalle soitettiin kaikki sukulaiset katsomaan valkonaamoja! Mitään kiirettä ei paikallisilla näyttänyt olevan. Kylästä löytyi aina yksi rohkea, joka intianenglannilla kyseli mistä ollaan tulossa ja mihin ollaan menossa? "Do you know where is Finland?" ei herättänyt minkäänlaista reaktiota. Hyvä jos sana Eurooppa oli tuttu :)

Näille kavereille Eurooppa on yhtä kaukana kuin Kuu tai Marssi. 

Jännittävä hetki tuli vastaan kun ajoimme yhden kylän läpi ja päädyimme risteykseen - vasemmalle lyhin reitti päämäärään ja huteran näköinen bambusilta ja oikealle pitkä ja kuoppainen kiertotie. Pitkään ei tarvinnut miettiä kumpaan mennään :)

 

Päivä 8 | Baribada - Harizabag | 350km

Nykynuoriso opettaa Jarille Krikettin saloja! :)

Matkalla pysähdyttiin Roayl Enfieldin kauppaan - henkilökunta oli lukenut meistä paikallisestä lehdestä ja vastaanotto oli sen mukainen :) Juomista ja ruoka tuli pöytään. Saimme myös levähtää ilmastoidussa Showroomissa hetken, ennen kuin jatkoimme matkaa.

Hieman ennen päättäriä tuli ensimmäinen tekninen ongelma vastaan - Pekalta katkesi kaasuvaijeri. Onneksi Mattigyveri oli paikalla ja sai pyörän kulkemaan kylille asti. Perillä mekaanikomme Franklin lähti etsimään sopivia varaosia. 

 

Päivä 9 | Harizabag - Varanasi | 320km

Pyhiä lehmiä väistellen jatkamme matkaa Intian halki kohti ensimmäistä ajovapaapäivä Varanasissa. Sekä miehet, että pyörät toimivat moitteettomasti (Pekan kaasuvaijeria lukuunottamatta). 

Royalin lämpömittari näyttää +51C ja päässä pyörii sen mukaisesti. 

Jarilta meni kaatumisneitsyys kun eturengas lipesi alta puhvelin paskassa...


Saavumme Intian vanhimpaan kaupunkiin hieman ennen klo 15.00. Samin ryhmä saapui about 20 minuuttia ennen meitä. Ei muuta kun kypäräkaljojen hakuun ja kaupunkikierrokselle. 

Legendojen mukaan kaupungin perusti yksi Hindujen pääjumalista -Shiva noin 1800 vuotta ennen Kristusta. Näin olleen Varanasi on Intian vanhimpia kaupunkeja. Paikka on tunnettu myös temppeleistä, polttohautauksesta, Buddhan ensimmäiset opetukset myös pidettiin täällä! 

Gangesjoen risteilly kruunasi tämän päivän...

Huomenna ensimmäinen vapaapäivä ja myös Royal Enfieldinien huoltopäivä!


Päiväkohtaiset videot 3-9

2 Comments