17.04.2018 klo 17:30

Kauan odotettu päivä vihdoinkin tulee ja sisäinen seikkailija herää itse kussakin. Tätä on odotettu melkein 2 vuotta! Matka Intiasta Suomeen alkaa käänteisesti Helsinki-Vantaan lentokentältä, jonne porukka kerääntyy klo 17.30 Starbucksin eteen. Sami lentää suoraan Thaimaasta Chennaihin, Pekka ja Matti lähtivät jo pari päivää sitten ja Ilkka liittyy matkaamme vasta viikon päästä Varanasissa. Eli 13 motoristiä kasassa kahvilan edessä. Ilmassa on innostuksen tuntua. Jännittää pirusti - kahdeksi kuukaudeksi jätetään tuttu elämä ja arki taaksemme ja suunamme nokat kohti tuntematonta.

Kaikki menee hienosti, kunnes on Mikon vuoro kirjautua lennolle. Käsi uppoaa syvemmälle reppuun ja samaan tahtiin naama kalpenee! Mikko teki klassisen tempun - unohti passin kotiin! :) Edellisenä iltana teki hieman kopioita matkalle ja passi jäi skanneriin. Kotiin matkaa noin 300 kilometriä ja aika lennolle 2 tuntia. Onneksi löytyi hyvä kaveri kotoa, joka lähti tuomaan tärkeän dokumentin Vantaalle ja korvaava lentokin löytyi suhteellisen vaivattomasti - näillä mennään!

Eli nyt jo 12 motoristia jatkaa matkaa. Sinivalkoisilla siivillä päästiin vaivattomasti Delhiin, mutta 2 tunnin vaihto Intian pääkaupungissa olikin jo haastavampi temppu. Ensin piti saada laukut, sitten löytää kotimainen terminaali, turvatarkistus jos toinenkin. Kun päästiin Indigon tiskille, niin aikaa olikin jäljellä enää 42 minuuttia. Tiskit menevät kiinni 45 minuuttia ennen lentoa :) 

Onneksi Delhistä Chennaihin lähtee lentoja joka tunti ja seuraavalla lähdöllä oli 12 paikkaa vapaana! Chennaihin saavuimme vain tunnin aikataulusta jäljessä ja suureksi yllätykseksi myös kaikkien matkatavarat tulivat kokonaisuudessa perille (Muutamat patterit ja akut takavarikoitiin jo Delhissä)

Tavarat heitettiin nopeasti hotelliin ja lähdimme saman tien hakemaan pyörät Royal Enfieldin showroomista, jossa nämä odottivat kiltisti tammikuusta saakaa. Pyörät on hyvin pidetty, rasvattu ja valmiina seikkailuun!

 Royal Enfieldin lupaamat varaosat olivat tietenkin hukassa, mutta muutaman soiton jälkeen löytyivät aivan eri showroomista kun pyörät. Samin kanssa lähdettiin hakemaan niitä samoilla silmillä. Tässä vaiheessa viimeisistä unista on noin 35 tuntia ;) 

Royal Enfieldin lupaamat varaosat olivat tietenkin hukassa, mutta muutaman soiton jälkeen löytyivät aivan eri showroomista kun pyörät. Samin kanssa lähdettiin hakemaan niitä samoilla silmillä. Tässä vaiheessa viimeisistä unista on noin 35 tuntia ;) 


18.04.2018 | Chennai - Royal Enfield tehdas - Paikallinen ala-aste - Kakkavakkam | 80km

Illalla jokainen vielä tuunasi pyörät haluamallaan tavalla - usb latureita, geelipenkkejä, lisävaloja, kahvasäätöjä. Edessä on ensimmäinen ajopäivä - lyhyt sellainen mutta kuitenkin. Intialainen liikenne ei ole leikin asia ja etenkin kun kyseessä 9 miljoonan asukaan suurkaupunki. Liikenteessä on autoja, rekkoja, tuk tukkeja, mopoja, lehmiä ja muita nisäkkäitä. On oltava hereillä 100% aamusta iltaan, hetkeksikään ei voi ajautua "tietranssiin". 

Danin ryhmä pääsi lähtemään hieman Samin ryhmää edellä kohti RE tehdasta Oragadamisssa.

Vasemmalta oikealle: Dani, Jari, Olli, Kalevi, Pekka, Henkka, Matti ja Jukka


Royal Enfieldin tehtaalla ei ole käynyt kovin moni ulkopuolinen meidän lisäksi. Lupien saanti kesti about 4 kuukautta ja sekin onnistui oikeiden kontaktien kautta. Käymisen arvoinen paikka ilman muuta ja kaikille taisi tulla yllätykseksi miten nykyaikaiset fasiliteetit Royalilla on. Käytiin läpi koko valmistus prosessi runko, moottori, maalaus, kokoonpanolinja ja valmiin tuotteen testaaminen. Valtava laitos kyseessä ja meillä menikin yli 2 tuntia tehdasta kiertäessä. Kuvia sisällä ei saanut ottaa ja siitä meille kerrottiin erittäin painokkaasti ja jopa teipattiin kännykkäkameroiden linssit umpeen visiitin ajaksi.

Chennaissa on 3 tehdasta - Vanhin perustettiin 1949, Oragadamin tehdas 2000 luvulla ja vuosi sitten vielä yksi tehdas lähti käyntiin. Tällä hetkellä Royal Enfield on ylivoimaisesti maailman suurin moottoripyörävalmistaja maailmassa - pelkästään Oragadamin hihnoilta lähtee 2000-3000 Royalia päivässä!  


Seuraavaksi ohjelmassa oli paikallinen ala-aste, johon meidän paikallinen kaveri Vicky järjesti mielettömän vastaanoton. Oli poliiseja sulkemassa teitä, kaikki paikalliset tv kanavat ja lehdet paikalla kuvaamassa, Tamil Nadun liikenne- ja matkailu ministerit tulivat myös paikalle näyttäytymään. Sami piti hienon puheen Suomalaisesta koulutuksesta ja ministerit sanoivat jotain Tamilin kielellä - varmasti hieno puhe :) 

Tärkein ja koskettavin kokemus oli lapset ja niiden esittämä ohjelma - tansseja ja musiikkia! Tammikuussa pyöriä ostaessa heiteltiin Vickyn kanssa ideoita siitä miten matka voisi järjestää ja miten siitä saataisi enemmän irti - eli oman unelman toteuttamisen lisäksi pyrimme levittämään tietoisuutta koulutuksen tärkeydessä Intiassa ja muualla Aasiassa. Hieno huomata miten ajatuksen vaihdoista ja villeistä ideoista kehkeytyy jotain erityistä.

Yksi Intian suurimmista lehdistä kirjoitti koulukäynnistä hienon jutun. Lehden levikki on noin 1,5 miljoona kappaletta! Artikkeli löytyy tästä

20THCHARITYBIKETOUR-01.jpg

Hotelliin tultuamme juhlimme vielä Pekan pyöreitä vuosia! 

Comment