Luottomekaanikomme Franklin on ajanut Ilkkan pyörän Chennaista Varanasiin ja nyt oli aika sanoa Namaste hänelle. Hienoa työtä on kaveri tehnyt ja palkkansa myös ansainnut. Varasin hänelle eilen lennon suoraan kotikaupunkiin Tiruchirapalliin. Franklin ei ole koskaan ennen lentänyt koneella ja oli asiasta erittäin innostunut :)

 Eli tästä eteenpäin ryhmämme on täydessä vahvuudessa, kun Ilkka liittyi joukkoomme. Voin kertoa, että mikään helppo päivä ensimmäiseksi ajopäiväksi ei ollut kyseessä. 400 kilometriä Intian liikenteessa, vaihtelevilla teillä ja noin +50C kuumuudessa!

Niin kuin Visa viisaasti sanoikin - Intiassa ennen puolta päivää sattuu enemmän "läheltäpiti" tilanteita kun Suomessa koko ikänsä aikana. Yksi vakavammista sellaisista sattui juuri tänään - Ilkka lähti ohittamaan hitaasti laahustavaa kuormaautoa ja vastaan tuli rämäpäinen riksakuski, joka ei yksinkertaisesti väistännyt ollenkan. Suurimman ajoneuvon oikeudella. Ilkka yritti ujuttautua rekan ja riksan väliin, mutta osui kumpaankin. Suurimman osuman saivat onneksi kaatumaraudat, mutta myös varpaat ja kytkinkäsi. Ei muuta kun ensiapulaukku esille ja tunnustelemaan vahinkoja. Sattuu ja pyöryttää, mutta mitään ei ollut onneksi murtunut. Haavat puhdistettiin, siteet laitettiin, buranaa kielen alle ja menoksi.

Joka tauolla kerääntyy porukkaa katselmaan ulkomaalaisia motoristeja. Rohkeimmat tulevat kyselemään kuulumisia ja ottamaan selfietä.

Shankaracharyan portti - Toisella puolella alkaa Nepal.


Rajalle saavuimme pari tuntia ennen auringonlaskua ja ajoimme aluksi ilman mitään muodollisuuksia Nepalin puolelle. Nepalin maahantulotoimistolla ihmeteltiin Intian poistumisleimojen puuttumista. Ei muuta kun juosten takaisin intian puolelle (Nepalin viisumikeskus sulkeutuu tunnin päästä). Tässä vaiheessa huomattiin, että yksi motoristi puuttuu. Markku olikin huomaamatta jäänyt bussin taakse ja painoi menemään Nepalin puolella eteenpäin :)

Intian rajavirkailijat olivat erittäinkin kohteliaita ja tehokkaita - jäi erinomainen viimeinen vaikutelma maasta. Kaikki 16 passia leimattiin noin puolessa tunnissa. Sitten juostiin takaisin Nepalin puolelle tekemään viisumeita. Passi, 1 x valokuva ja 25 dollaria = kaikki mitä tarvitaan Nepalin viisumeita varten. Vähän meni kavereilla ylityön puolelle, joten tällä kertaa hinta olikin 30 dollaria per motoristi :)

Vasemmalla näkyvä koppi on "maahantulovirasto" - ajettiin toki ensin ohi :)

Loppujen lopuksi yksi kaoottisimmistä rajoista olikin suhteellisen helppo ylittää - jos vain tietää mitä tekee. No nyt tiedämme!

Lopulta saimme yhteyttä myös Markkuun, joka luuli edelleenkin olevansa Intian puolella, vaikka olikin jo syvällä Nepalin maaseudulla. Aamulla Sami lähtee kaverin kanssa selvittämään rajamuodollisuudet ja minä vedän loppuporukan kohti Nepalin pääkaupunkia ja ansaittuja vapaapäiviä.

Comment