Kilometreissä päivä ei ole mitenkään päätähuimaava, mutta mukavaa touhua täynnä kuitenkin. Aamupalan metsästäminen on Aucklandin lähistöllä paljon simppelimpi homma kun harvaanasutetussa pohjoisessa ja olemme vatsat täynnä pyörien päällä klo 09.00.

Matkalla Kontuun eli Hobbittilaan...

6 pientä hobbittia :)

Tarmo-hobitti kurkistaa ikkunaan...

Marjatta-hobitti tekee pihahommia...


Kontu (engl. Shire) on maa J. R. R. Tolkienin kirjassa Taru sormusten herrasta. Konnussa asuvat hobitit. Se sijaitsee kuvitteellisen Keski-Maan luoteisosassa, Eriadorin osana ja Arnorin valtakunnan maakuntana. Kirjoissa Kontua kuvataan pieneksi, mutta kauniiksi ja hedelmälliseksi maaksi. Hobitit eivät tuota mitään teollisuudella. Tärkeitä tarvikkeita löytyy Konnusta, kuten vehnää, hedelmiä, puuta ja tupakkaa.

Peter Jacksonin elokuvia kuvattaessa Hobittilan kylä lavastettiin Uuteen-Seelantiin erään maatilan tiluksille lähellä Matamataa. Hobitti-trilogiaa varten kylän lavasteet tehtiin aidoista materiaaleista pysyväksi nähtävyydeksi. Elokuvan faneille paikka on unelmien täyttymys, mutta jopa skeptikon on pakko myöntää, että Kontu on kaunis ja näkemisen arvoinen...  

 

Motoristi-hobitit kaljalla ;)

Olisko tässä Anjan ja Esan uusi kesämökki?

Näissä maisemissa kelpaa kyllä asua!


Kawasakimies Esa ja urhea takapenkkiläinen Anja (Bemarilla!)

Henkeen ja vereen Harrikkamies Veikko (Bemarilla!)

Vannoitunut Harrikkamies Tarmo (Bemarilla mennään!)

Linssintakana sekakäyttäjä Dani ja takapenkillä Marjatta! (Bemarilla minäkin!)


Rotoruan Holiday Innin pihaan kaarramme klo 16.50 ja klo 16.55 olemmekin jo kypäräkaljoilla :)


Kia Ora! (Maori tervehdys - toivottaa pitkää ikää!)

Tällä kertaa ilta ei päättynytkään perusillalliseen, vaan klo 18.15 istumme bussissa joka vie meidät Tamaki Maori kylään ja Hangi-illalliselle 15km pohjoisemmaksi. Siellä paikallinen päällikkö toivottaa meidät tervetulleeksi ja selittää paikalliset kohteliaisuussäännöt! 

Maorit ovat polynesialainen kansa, joka saapui Aotearoaan (Uusi-Seelanti maoriksi) 1300-luvulla. Eurooppalaisten tultua Uuteen-Seelantiin 1700-luvun lopulla maorien määrä väheni dramaattisesti, mutta kääntyi jälleen kasvuun 1900-luvulla. Maorien kasvava määrä johti heimosotiin, mistä syystä maorit kehittivät ajastaan jopa edellä olevia sotataktiikoita. Uudessa-Seelannissa vaikuttaa voimakas maoriliike, joka pyrkii voimistamaan maorien identiteettiä ja elvyttämään heidän kieltään ja perinteitään.

Maorien kieli pysyi pitkään melko samanlaisena kuin muilla Polynesian saarilla. Kun kapteeni James Cook saapui Uuteen-Seelantiin, hänen tahitilainen kokkinsa saattoi toimia tulkkina eurooppalaisten ja maorien välillä. 

Pā oli yleensä kukkulalle sijoitettu puumuureilla suojattu kylä, jota saattoivat suojata juoksuhaudatkin. Kia Ora!

Haka on maorien perinteinen tanssi. Toisin kuin usein luullaan, haka ei ole vain sotatanssi ja sitä eivät esitä vain miehet. Hakan voivat esittää myös naiset tai lapset. Se voidaan esittää esimerkiksi tervetulotoivotuksena tai viihdytykseen juhlissa. Esitykseen kuuluu tanssin lisäksi ilmeet ja ääntely sekä myös jalkojen tömistäminen ja nyrkkien sekä käsien taputtaminen eri paikoille kehoa esim. reisille tai rintakehään.

Erilaisia hakoja on paljon, mutta tunnetuimmat niistä ovat whakatu waewae, tutu ngarahu ja peruperu, joista jälkimmäinen on sotatanssi. Se esitettiin ennen taistelua vihollisen pelottamiseksi, tanssiin liittyivät äärimmäiset ilmeet kuten kielen ulos työntäminen, irvistäminen ja aseiden heiluttelu!

Maorien poppamies kertoo merinavigoinnin saloja!

Mekin päästiin kokeilemaan Haka tansseja - vielä olisi oppimista! :) Moniohjelmainen ilta päättyy maakuopassa valmistettuun rosvopaistiin. Täällä maahan ei tarvitse laittaa lämpöä. Se on siellä valmiina! Kia Ora!

Comment