Päivä 7 | Route66BMW | USA | Amarillo - Santa Fe 460 km
Aamu aloitettiin Big Texan Steakhousen amerikkalaisella aamiaisella, jossa vihanneksien virkaa ajavat mansikat, ananakset ja melonit. Muu eväs onkin sitten sitä tanakampaa sorttia...
Ennen kahdeksaa oltiin jo liikkeellä ja Cadillac Ranch, eli nuo maahan keulastaan haudatut Caddyt olivatkin alle puolen tunnin ajelun päässä eli noita päästiin ihmettelemään heti aamusta. Noissa näytti olevan jo tarpeeksi maalia pinnassa, joten emme tunteneet suurta menetyksen tunnetta, vaikka ei noihin nyt meidän jäljiltämme sen kummempia merkkauksia jäänytkään.
Eräästä Caddystä oli näköjään vohkittu yksi takaiskunvaimentaja. Sille on täytynyt olla kova tarve...
Tuo upotettujen Cadillacien arvoitus askarrutti erityisesti filosofiamme Pekkaa, joka pohti kovastikin sitä, että "mikä mahtaa olla tämän hankkeen perimmäinen tarkoitus?" Tulimme siihen tulokseen, että hankeen tarkoituksena on täytynyt olla aiheuttaa katsojissa hankkeen tarkoituksen järkevyyden miettiminen ja siinä se on täydellisesti onnistunut.
Seuraava pysähdyspaikkamme oli Adrian-niminen pikkukaupunki Texasissa. Kaupunki sattuu sijaitsemaan Chicagon ja Los Angelesin puolessa välissä, joten siitä on sitten muutama yrittäjä (ja varmasti kaupunki mukana) ottanut liikeidean. Paikalle porhalsi juuri meidän peräämme ranskalaisen Route-retkueen HD-laivue, jossa oli väkeä ainakin parikymmentä henkeä.
Puolessa välissä varsinaista Route 66:tta, mutta me emme vielä olleet oman reissumme puolessa välissä.
Alkuperäinen Route 66 kulki välillä parempana välillä huonompana pääasiassa ajamamme Interstate 40:n rinnalla. Vanhalle reitille poikkesimme lähinnä nähtävyyksien kohdalla, muuten matka joutui kohtuuripeästi. Siinä viivasuoraa Interstatea HD:lla putputellessa täytyy välillä keksiä jotain mielenvirkistystäkin.
Huomaa navin näyttämä nopeuteni km/h ja minä muuten en ollut ohittamassa rekkaa oikealta!
Välillä tuli noista yli sataakahtakymppiä paahtavista rekoista mieleen televisiossa aina muutaman vuoden välein esitetettävä Dennis Weaverin (aka "sheriffi McCloud") tähdittämä 70 -luvun elokuva Duel ("Kauhun kilometrit"). Siinähän peruskaupparatsu joutuu pikku Valiantillaan hurjaa vauhtia paahtavan säiliörekan takaa-ajamaksi juuri tällä kolkalla Amerikkaa.
Seuraavaksi poikkesimme Santa Rosan automuseossa, jossa oli esillä aika tyylikkäästi laitettuja / entisöityjä amerikanautoja. Museon omistajat myös toteuttavat asiakkaiden haluamia autoprojekteja, eli heiltä saa avaimet-käteen periaatteella joko entisöidyn tai sitten enemmän tai vähemmän viritetyn auton.
Tämä upeasti entisöity Mercury Montclair lähtisi 27500 taalalla.
Myös 60 -luvun Ford Thunderbird, kohtuuhintainenkin (18.000 USD)
"Aika pahan näköinen maalipinta", tuumaa Esa. Itse asiassa auto oli aivan viimeisen päälle laitettu ja entisöity 60- luvun Chevy Nomad, jonka puoliruostunut ulkokuori on tarkoituksella tehty tuollaiseksi.
Ja junat on pitkiä. Tässä nämä kaksi veturia työnsivät ja mailin päässä toisessa päässä kolme veturia veti.
Seurasin minulle lainatun navigaattorin ohjelemoitua reittiä, joka veikin meidät pois Interstate 40:ltä ja jatkoimmekin kaksikaistaista maan mainiota highway 84:ää kohti New Mexicon Las Vegasia (jolla siis ei muuta yhteistä Nevadan vastaavan nimisen kylän kanssa...) ja josta lähdimme kohti Santa Fe:tä Highway 25:n rinnalla kulkevaa Frontage Roadia pitkin, joka sekään ei ollut ollenkaan hassumpi väylä.
Pyörien ynnä ihmisten tankkaus Hwy 84 ja Hwy 25 risteyksessä.
Colorado Springsistä oli saapunut eräs amerikantuttumme Steve Mahon kaksi viikkoa vanhalla K 1600 GTL-pyörällään. Kävimme vielä illalla vajaan kilometrin kävelymatkan päässä olevassa Ranch House -ravintolassa melkoisen hyvällä illallisella ja takaisin hotelille kävellessämme alkoi tuuli yltyä ja saimme samaan hintaan vielä muutaman vesipisarankin. Katsotaan sitten, millaista keliä on tarjolla aamulla...
New Mexicoon saapuessamme saimme tunnin lisää, koska aikavyöhyke muuttui tunnilla kauemmas Suomen ajasta (aikaero nyt 9 tuntia).
Joukkueemme illallisella Ranch Housessa. Henkilöt vasemmalta pöydän päädyn kautta oikealle: Esa P, Kjell V, Ari I, Sari Y, Markku Y, Steve M, Kari S, Pekka K, Tapsa V, Pertti P, Outi V ja Matti L.