Päivä 7 | Route 66 | Amarillo - Santa Fe | 490km

Teksasin puolella, hyvin lähellä Amarilloa sijaitsee yksi Route 66 legendoista - Cadillac Ranch. Kymmenen Cadilaccia on kaivettu maahan keskellä peltoa vuonna 1974. Ja siitä lähtien on noussut jo perinteeksi piirtää jotain autojen kylkeen spraymaalilla... Meille ei sattunut maalia mukaan, mutta tavattiinn mukava Louisianalainen pariskunta joka lainasi meille purkkia, jotta voisimme jättää oman merkinsä paikan historiaan!

PPB for PeterPanBike :)

Muutamia kymmeniä maileja ennen New Meksikon rajaa, Adrianin kylän kohdalla bongattiin Route 66 keskipiste, josta on saman verran Chicagoon ja Los Angelesin - 1139 maileja kumpaakin suuntaan. Nopeasti laskettuna se tarkoittaa, että alkuperäisen routen pituus on noin 3645 kilometriä. Meidän matkallamme kilometreja tulee kuitenkin noin 4500, koska me käydään vielä poimimassa Nevadan parhaat rusinat!

Teksas piti meistä hyvää huolta, mutta nyt olisi tarkoitus jatkaa matkaa kohti alkuperäisasukkaiden sydänmaita. Viva la New Mexico! :´)

Intiaanien asutettua osavaltiota vuosisatojen ajan New Mexico on kuulunut Uuden-Espanjan espanjalaisen imperiumin varakuninkuuteen ja ollut osa Meksikoa. Yhdysvaltojen osavaltioiden kesken New Mexicolla on suurin prosentti (47 %) latinalaisamerikkalaisia, mukaan lukien espanjalaisten siirtomaiden jälkeläisiä sekä uusia maahanmuuttajia, jotka tulevat Latinalaisesta Amerikasta. Espanjan kieli on melkein yhtä yleinen näillä kulmilla kuin englanti ja ruoka koostuu pääsääntöisesti erinäköisistä maissiletuista!

New Mexicon maisema vaihtelee aavikoista mesoihin ja korkeisiin, lumipeitteisiin huippuihin. New Mexicon hedelmättömästä vaikutelmasta huolimatta metsittyneet vuorierämaat kattavat merkittävän osan osavaltiosta erityisesti pohjoista kohti. Sangre de Cristo -vuoret, eteläisin osa Kalliovuorista, kulkee Rio Granden itärajaa pitkin.

 

Kunnostustöiden takia pätkä Routea oli kiinni ja meidän olisi pitänyt tehdä u-käännös, palata muutama kilometri taaksepäin ja sitten interstateja pitkin. Mutta meidän ryhmä ei u-käännöksiä tee, ihan periaattesta :) Edessä häämötti polku joka kuuluu "mahdollisesti oikeaan paikkaan vievä" osastoon. Harley-Davidson ei ole varsinaisesti mikään offroad pyörä, mutta  pakko nostaa hattua vekotimelle - se puski läpi ruohon ja pusikkon melko suvereenisti...

Ryhmä pärjäsi erinomaisesti tämän perunapeltopätkän ylityksessä - nyt loppumatka tuntuu lastenleikiltä...

Kun tie muuttui siedettäväksi, me pysähdyttiin ja kaivettiin oksat sylintereitten välistä :)

Matkan ensimmäinen ja tähän mennessä viimeinen källi sattui Kix on 66 kahvilan parkipaikalla, kun floridalainen pappa peruutti Mikan päälle epähuomiossaan. Tällä kertaa selviydyttiin säihkähdyksellä ja parilla naarmulla sivulaukuissa. Nou hätä!

Hymy ei hyytynyt kolarin jälkeen :)

Loppupätkä meni hienosti , aina Santa Fe:n asti ja perillä oltiin jo hienosti noin klo 18.00 - jäi jopa aikaa ja puhtia kypäräkaljoille (ensimmäiset tällä matkallla) Huomenna vapaa päivä!

Dani Amosov1 Comment