Matkamme alkoi Michiganjärven lieppeiltä kuusi päivää sitten ja kilometreja on kertynyt kaiken kaikkiaan noin 1900 (minulla ja Mikalla noin 2000 jos lasketaan puhtaiden kalsareiden metsästystä Oklahomassa :)

Olemme seikkaileet Illinoisin maissipeltojen läpi, halki Missourin kumpuilevan maaston, satumaisen Kansasin ja vehreän Oklahoman! Tänään oli vuorostaan Texas, jossa kaikki on tunnetusti hivenen suurempaa kuin muualla...

Texasin ja Oklahoman rajalla, Route 66 varrella!

Maisemat vaihtuvat tiheään tahtiin, mutta fantastinen porukka pysyy samana. 10 meitä lähti Chicagon vuokraamosta ja 10 laskin vielä illalla ennen nukkuman menoa! Välillä tuntuu, että ollaan ajettu jo vuosia yhdessä, sen verran hyvin letka pysyy kasassa...

Seitsemän pyörän letka pysyy kasassa jo itsestään ja matkanjohtaja voi hieman rentoutua :)

Luvassa oli matkamme pisin ajopäivä, joten yhteistuumin sovittiin, että syödään aamiainen hotellilla omaan tahtiin ja kopterit käy jo seitsemältä. Ryhmän odotuttamisesta on määrätty matkallamme raaka "olutkierros kaikille" tyylinen rangaistus, joten kaikki olivat harmikseni täydellisen ajoissa. :)

Ja sitten mentiin! Vanha Route 66 puikkelehti Interstate 44 molemmin puolin, välillä pohjois- ja välillä eteläpuolella, aina Oklahoma Cityyn asti. Hyvälaatuinen kuiva asfaltti, mahtava ajokeli ja suuret ameriikanraudat alla... Mitä muuta ihminen voi toivoa?

Sadevehkeet ovat pysyneet visusti laukkujen pohjalla ja sään jumalat ovat taas suotuisia meitä kohtaan! Lämpötilat vaihtelevat 20 ja 26 välillä, taivas on sininen...

...Kaikki perusarjen huolet ja murheet jää jonnekkiin kaauas taakse ja millään muualla ei ole mitään väliä. Millään muualla kun tällä hetkellä... Life is Now :)

Oklahoma Cityn lähialueella pysähdyttiin kahville Starbucksiin - vaikka kyseessä on suuri kasvoton ketju, niin kahvi oli hyvä ja ilmainen wifi oli nopeaa. Osa otti renosti ja osa käytti internettiä hyväksi soittakseen kotiin. 8 tunnin aikaeron takia soittaminen on ehkä loogisinta puolenpäivän aikoihin...

Tällä pitstopilla oli muukin tarkoitus - Route 66 nimittäin kulkee Oklahoma Cityn läpi! Kaupunki onkin osavaltion suurin ja keskustassa olisi odotettavissa todellinen liikennevalohelvetti, joten päätettiin kahvia siemailessa ajaa kehätietä pitkiin kaupungin ohi ja palata takaisin Routelle kun maaseutua alkaa näkyä. Ratkaisu osoittautui erittäin toimivaksi!

Välillä pysähdyttiin museoilla, välillä matkamuistomyymälöihin ja välillä ihan vaan tanssimaan ;)

Oklahoma Cityn jälkeen Route jatkuu idyllisenä maaseudun halki, välillä pikkukyliin poiketen. Interstate 40 molemmin puolin...

Elk Cityssa on ehkä matkamme paras Route 66 museo jossa tutustuttiin paremmin Amerikkalaiseen tiekulttuuriin ja tiestön historiaan. Museossa olisi vierähtänyt pitempikin tovi, mutta motoristit katselevat museoita mielummin pyörän satulasta ;) Ollaanhan me jo muutenkin tarpeeksi sofistikoituneita!

Texola oli viimeinen pikkukylä Oklahoman puolella - sen verran kuolleen näköinen kylä että päätettiin pyyhkäistä Texasin puolelle juomatauolle. Katsottiin yhdessä karttaa ja joku mainitsi, että Tikkurilassa on Shamrock niminen baari. Mentiin sitten katsomaan, että onko Shamrockissa Tikkurila nimistä baaria :) Ei ollut... Mutta löytyi pieni idyllinen Conoco niminen paikka josta sai kylmää limpparia.

Shamrockista yhden tankkauksen taktiikalla vedettiin Amarillon saakkaa. Texas auringonlaskun aikana, harrikoiden päällä on sanoinkuvaamaton kokemus. Valokuvatkin antavat ainoastaan osviitta tämän osavaltion laajudesta! Tämä on pakko kokea paikan päällä, muuten missaa jotain todella erityistä...

Teksasin osavaltio on pintaalalta noin kaksi kertaa Suomen kokoinen! Ei ole mikään ihme, että antiikinaikaiset ihmiset kuvittelivat maapallon letuksi - sen tajuaa kun ajaa loputtomia silmänkantamattomin jatkuvia preerioita...

Reilusti ennen aurinkolaskua saavuttiin Amarilloon Big Texan Motellin. Muilla hotelleilla meidän letka käänsi kyllä päitä ja valokuvia otettiin meistä ahkerasti. Texan motelli on sen verran motoristihenkinen, että täällä tavattiin myös muita moottoripyörillä seikkailevia.

Amerikankopterit hienossa rivissä motellin edustalla

PeterPanBiken matkoilla on jo pitkään ollut perinteenä pitkän, kuuman ajopäivän jälkeen mennä niin sanotusti "kypärä kaljoille" - konsepti on simppeli - hetin kun pääsee motellin pihalle, pyörät parkkiin, kypärä pois päästä ja heti kylmä kalja käteen! Meidän ryhmä taisi tehdä hieman historiaa ja Amarillon päästyään vedettiin "kypärä salmarit" - Harrilla ja Pirjolla oli pullo piilossa jossain laukun pohjalla koko matkan ajan! Lämmin salmarisnapsi Teksasissa toimii yhtä hyvin kuin kaikialla muuallakin :)

Big Texan Steakhouse on kuuluisa "ilmaisista" kahden kilon pihveistä. Ilmainen pihvi on ainoastaan jos sen pystyy ahmimaan, kaikkineen lisäkkeineen, alle tunnissa! Maailman ennätyksen tässä urheilussa on tehnyt noin 60 kiloinen nuori nainen Saksasta - 4 minuuttia 18 sekuntia!

Meidän porukasta suurimman pihvin tilasi Mika ja muut joutuivat tyytymään 600 gramman lastenannoksin :) Kalja tuli tasaiseen tahtiin litran tuoppeissa!

Muutenkin tätä Teksasilaisempaa paikka täytyy hakemalla hakeaa - paistuvan lihan tuoksu, countriä soittavat trubaduurit ja leveällä "Howdy ho" murteella puhuvat tarjoilijat!

Lautassille ja tuoppeihin ei jäänyt mitään - ja porukka taisi nukahtaa samantien huoneisiin päästyään. Pitkä, mutta erinomainen päivä takana ja uusi päivä huomenna!

Päivä 6 | Route 66 | Sapulpa - Amarillo | 630km