Paina tätä nappia, niin se sanoo IN, ja kun painat tätä, niin se toimii kesälläkin…Asiantuntevaa käyttöönotto-opastusta seuraavat Heikki ja Seppo.

Aamupäivän startti ei toteutunut odotetusti, kuten ennakkotiedot antoivatkin odottaa. Maailman suurimman moottoripyörävuokraamon, Eagle Ridersin oli pyörät loppuneet kesken vuokrauskauden. Tarkemmin pyörien paluukuljetuksissa oli sattunut jokin hama, ja uusin pyörien järjestelyyn ja niiden huoltamiseen meni jonkin verran aikaa.

Lähtömme hotellilta vuokraamolle siirtyi puolen päivän tietämille, ja loppujen lopuksi reitille päästiin vasta noin 15.45 tietämillä. Toisaalta pyörien mallimerkintöjen osalta ei käynyt hassummin, sillä kaksi päällä ajavien Street Glidet vaihtuivat melko tuoreisiin Road Glide Touringeihin, Heritage Softailit Indianeihin ja muut yksin ajavat saivat toivomansa Street Glidet ilman takaboxia. Ehkä Hertage Softail olisi kuitenkin ollut enemmän Harrikkaa kuin Indian, mutta pääasia oli että pyörät löytyivät ja matkaan päästiin ilman tuntuvia aikataulu haasteita.

Odottavissa ja jännittyneissä tunnelmissa lähdimme H-D Chicagon toimistolta kohti uusia seikkailuita ja liityimme Chicagon liikennevirtojen vietäväksi, tutustuen samalla hienojen ajokkiemme ominaisuuksiin.
Paljon nappuloita ja paljon toimintoja, riittääköhän tulevat 5000 km niiden kaikkien selvittämiseen?

Chicagosta päästiin ulos noin tunnin ajon jälkeen. Ulosmeno moottoritiet ja etenkin niiden erkanemisrampit ovat melkoinen viidakko, jossa sai olla tarkkana jo yksin ajaessaan, puhumattakaan että koko yhdeksän pyörän konklaavi pysyi koossa. Jättiläisetana heilutteli meille sarviaan tien poskelta parikin kertaa, antaen samalla vinkin, että voisitte jo siirtyä näiltä kulmilta kohti seuraavaa haastetta. Oli taitava etana kerta kaikkiaan, uusi reitti löytyi heti ja sarvien lupaamaa poutaa riitti aina Springfieldiin asti, minne saavuttiin klo 22.00 tietämillä.

Lyhentyneen matka-ajan vuoksi oikaistiin turhimmat mutkat suoriksi, ja parin tauon saattelemana poistuttiin Inter State -päätieltä vasta Pontiacin pikkukaupungin kohdalla. Pontiacissa sijaitsee se kuuluisa Route 66 -muraali, minkä edessä pitää ottaa kuvat matkalaisista pyörineen. Ne otettiin, mutta pyöriä ei keskeneräiselle piha-alueelle saatu ajettua, vaikka mielessä kyllä kävi…

Heikin H-D Road Glide 117 + jotain muitakin merkintöjä…

Voiko päivän enää mukavammin alkaa; Laura, Jokke ja Minna.

Kyytiläisten kokous, paikalla Minna ja Jaana.

Heikki Street- ja Road Gliden puristuksessa.

Luokkakuva Pontiacissa Pekan pienryhmästä, eli Merja, Pekka, Antti ja Tapio. Jyrki tähtää puhelimellaan.

Ja sitten vielä isä-poika kuva, eli Heikki ja Antti.

Matkanjohtaja Jyrki ja matka-apulainen Jaana

Ilta teki tuloaan ja laskettiin, että pimeän puolelle vetää ennen kuin ollaan perillä Springfieldissä.
Auringonlasku jo häämötti ja päätettiin käydä Pontiacin paikallisessa, ei mihinkään ketjuun kuuluvassa Tex Mex -ravintolassa illallisella. “Tex Mex, nälkä veks”.

Tämä tiesi pidempää ajotaivalta pimeässä, mutta toisaalta vatsa täynnä on kivempi ajaa pimeässäkin. Pontiacista jatkettiin hetken verran vanhaa Route reittiä, kunnes siirryttiin Inter Statelle, jota pitkin loppumatka ajettiin kesäpäivän lämpimässä, mutta muuten pilkkopimeässä illassa. Todella upea ja taianomainen kokemus.

Päivä 2 | Chicago - Springfield | 330 km