“Toi Route Sixty-Sixty tarttis varmaan ajaa”.

Se on usein kuultu ajatus kun keskustellaan kokeneen motoristin kanssa siitä, että “missä sitä on tullut käytyä”, eli millaisia matkakokemuksia hänellä on.

Tänä vuonna Routen ajaminen on erityisen perustelua, sillä nyt on meneillään Routen 100-vuotis synttäreiden juhlinta. On myös Amerikan Yhdysvaltain 250-vuotisjuhlavuosi ja USA:n lähihistoriasta ikävämpi muisto, Manhattanin kaksoistornien 9.11 terrori-iskun 25-vuotismuistopäivä.

Käynnissä on myösi kotoisemmin ajatellen myös Yleisradion 100-vuotisjuhlavuosi ja tämän matkan matkanjohtajan, Jyrkin 66-vuotissyntymäpäiväjuhlat. Jyrkin synttäreitä juhlittiin jo kesälauantaina 6.6.2026, jolloin ajettiin Route 66:n kotimainen versio, Kantatie 66. Kesällä kantatie 66:n ajaneista monet aloittavat nyt Amerikan Route 66-matkansa.

Aamupäivän Uber-kyyti vei meidät suoraan Navy Pierille, joka kierrettiin kävellen ympäri ja kaupan päälle nautittiin lounas. Tämä 20 000 askeleen kaupunkikierros jatkui jalkaisin järvenrantamaisemissa Millenium Parkiin. Ihastelimme melko tavanomaista puistoa, mutta etenkin sen vetonaulaa, teräksen kiiltelevää valtavaa pavun muotoista maamerkkiä, The Beania, joka on virallisemmalta nimeltään The Cloud Gate.

Tästä se alkaa, Route 66. Uusi lähtöpiste, mutta toivottavasti vanhat kujeet.

Matka alkaa vasta parin päivän kuluttua, mutta on hyvä saapua lähtöpaikalle tasaamaan hengitystään pitkän lennon ja aikavyöhykkeeltä toiselle siirtymisen jälkeen. Chicagon kokoisessa kaupungissa vähän hätäisempikin kaveri keksii helposti itselleen mielekästä tekemistä ainakin pariksi päiväksi, kerron näiden vapaapäivien vietosta nyt.

Route 66.n alkamispisteestä kertova virallinen kyltti on ilmestynyt nyt Navy Pearille. Vähän keksityn tuntuista ehkä, mutta muuten loogista ja ilmeisen kaupalista, verrattuna Adams Streetin perinteiseen “tästä se alkaa” -liikennemerkkiin. Matka laiturilta laiturille voi siis alkaa, kun lähtökylttikin on nyt bongattu.
Navy Pear on saanut nimensä siitä, että WW2 sotavuosina Yhdysvaltain laivasto koulutti jopa 18.000 lentäjää täällä.

Nähtyään tämän ruostumattomasta teräksestä tehdyn, 168 kappaleesta saumattomasti yhteen kootun merkillisen esineen, ei tarvitse pitkään miettiä miksi sitä kutsutaan yksinkertaisesti vain pavuksi.

Kaupunkipatikkaretki jatkui kohti Sears Toweria, joka on nykyisin tunnetaan nimeltä Willis Tower. Torni on Chicagon korkein rakennus, kerroksia siinä on yli 110 kerrosta ja pilvenpiirtäjän huipulta aukeaa mahtavat näkymät kaikkiin ilmansuuntiin..

Huikeaksi Willis Towerin tekee tietysti sen 400 metrin korkeudessa, ikään kuin tyhjän päällä roikkuvat ranskalaiset lasiseinäiset parvekkeet. Lasilattian läpi voi tarkastella alla avautuvia maisemia. Olo tässä laatikossa on kuin akvaariokalalla, mutta maisemat ehkä monipuolisemmat.

Matka jatkui kohti Chicago Riveria ja River Walkina tunnettuna, suosittua kävelyreittiä kohti päivän kohokohdaksi osoittautunutta jokiristeilyä. Saimme viimeiset liput klo 19.00 lähtevään First Lady -laivaan. Arkkitehtuuripainotteinen matka alkoi ilta-auringossa ja päättyi 1,5 tunnin kuluttua auringon jo laskettua mailleen. Huikea ja sanoin kuvaamaton kokemus risteillä ilta-auringon heijastuessa tuhansista laseista joen pintaan ja edelleen toisiin rakennuksiin ja edelleen peilaten seuraaviin ja niin edelleen, voit vain kuvitella sen. Paluumatkan pilkkopimeässä reitin valaistut rakennukset esittivät uuden valoshownsa, joka teki matkasta unohtumattoman.

Tästä kaikesta lähes huumaantuneena nousimme jokivarresta kadulle Triumph Towerin eteen, mistä tilasimme Uberin ja ajoimme takaisin lentokenttä-alueella sijaitsevalle hotellillemme. Upea päivä ja upea kokemus moottoripyörämatkalla, jolla ei olla ajettu vielä mailiakaan.

Päivä -1 | Matka alkoi Chicagosta