Tästä seikkailu taas alkaa!

Tällä kertaa edessä on hieman uudenlainen Kaukasuksen seikkailu. PeterPanBike on ajanut Georgiassa monesti aikaisemminkin, mutta nyt tehdään ensimmäistä kertaa kierros, joka kattaa kaksi todella mielenkiintoista ja keskenään erilaista maata, nimittäin Georgian ja Armenian.

Aikaisemmin tämä ei ollut vuokrapyörillä ihan yksinkertaista. Georgian vuokraamoja ja Armenian rajaa erotti melkoinen kasa byrokratiaa, eikä vuokrapyöriä käytännössä saanut noin vain viedä maasta toiseen. Nyt paperisota on saatu selätettyä ja edessä on 13 päivää, kaksi maata ja reilut pari tuhatta kilometriä Kaukasuksen mutkateitä.

Ja vaikka Georgia ja Armenia ovat naapureita, ne ovat luonteeltaan yllättävän erilaisia.

Georgia on pieni maa, jolla on pitkä historia

Georgiassa on noin 3,7 miljoonaa asukasta ja pinta-alaa 69 700 km², eli maa on kooltaan suunnilleen viidesosa Suomesta. Pieneen pinta-alaan mahtuu kuitenkin Mustanmeren rannikkoa, laajoja viinialueita, vehreitä laaksoja ja yli viiden kilometrin korkeuteen kohoavia lumihuippuja.

Georgia sijaitsee kirjaimellisesti Euroopan ja Aasian välissä, ja juuri siksi täällä ovat vuosisatojen aikana risteilleet niin kauppareitit, kulttuurit kuin valloittajatkin. Antiikin aikana nykyisen Georgian alueella sijaitsivat muun muassa Kolkhiksen ja Iberian kuningaskunnat. Kristinusko levisi maahan jo 300-luvulla, ja keskiajalla Georgia nousi vahvaksi kuningaskunnaksi. Sen kultakautta elettiin erityisesti 1100- ja 1200-luvuilla kuningas Daavid Rakentajan ja kuningatar Tamarin aikana.

Myöhemmin Georgia jäi Persian, Osmanien valtakunnan ja Venäjän puristuksiin. Venäjän keisarikunta liitti itäisen Georgian itseensä vuonna 1801. Georgia ehti olla itsenäinen vuosina 1918–1921, ennen kuin Neuvosto-Venäjä valtasi maan. Uudelleen itsenäiseksi Georgia nousi Neuvostoliiton hajotessa vuonna 1991.

Ja sitten on tietenkin viini. Georgiasta on löydetty noin 8 000 vuoden takaisia todisteita viininvalmistuksesta, joten paikalliset muistuttavat aivan mielellään, että täällä sitä viiniä tehtiin jo kauan ennen kuin muualla oli ehditty edes miettiä koko asiaa.

Armenia on vielä Georgiaakin kompaktimpi. Pinta-alaa on noin 29 700 km², eli vain noin yhdestoistaosa Suomesta, ja asukkaita noin 3,1 miljoonaa. Maa on erittäin vuoristoinen: keskimääräinen korkeus on peräti noin 1 800 metriä merenpinnasta, mikä tulee varmasti näkymään myös meidän ajopäivissämme.

Yksi Armenian historian tunnetuimmista merkkipaaluista osuu vuoteen 301, jolloin Armeniasta tuli perinteisen ajoituksen mukaan maailman ensimmäinen valtio, joka otti kristinuskon viralliseksi uskonnokseen. Ei siis ole sattumaa, että tulemme näkemään matkan aikana melkoisen määrän kirkkoja ja luostareita.

Armenian historiaan mahtuu lukuisia kuningaskuntia, vuosisatoja suurvaltojen puristuksessa, ensimmäinen itsenäinen tasavalta vuonna 1918 sekä vuosikymmeniä osana Neuvostoliittoa. Nykyinen Armenia syntyi uudelleen itsenäiseksi syyskuussa 1991. Hauskana sattumana saavumme Jerevaniin juuri 21.9., Armenian itsenäisyyspäivänä. Saa nähdä, minkälainen hulina kaupungissa silloin odottaa!

Lämmittelyä Tbilisissä

Matkamme alkaa Georgian pääkaupungista Tbilisistä, ja osa porukasta saapui paikalle jo muutama päivä ennen varsinaista starttia.

Eikä huono idea.

Tbilisi on niitä kaupunkeja, joissa voi helposti kuluttaa muutaman päivän ihan vain kävelemällä ympäriinsä ja katsomalla, mitä seuraavan kulman takaa löytyy.

Olemme ehtineet nousta gondolilla Narikalan kukkulalle katsomaan yhtä kaupungin tunnetuimmista symboleista, Kartlis Dedaa eli Äiti Georgiaa.

Vuonna 1958 pystytetty 20-metrinen patsas pitää toisessa kädessään viinimaljaa ja toisessa miekkaa. Symboliikka tiivistää georgialaisen vieraanvaraisuuden aika hienosti: ystävät otetaan vastaan viinillä, viholliset miekalla.

Se on oikeastaan aika osuva tiivistelmä koko maan historiasta. Täällä on jouduttu puolustautumaan vuosisatojen ajan, mutta vieraanvaraisuudesta ei ole tingitty.

Äiti Georgian lisäksi olemme ehtineet kiertää basaareja ja vanhankaupungin kujia, lillua kuuluisissa rikkikylvyissä, tehdä pienen jokiristeilyn Kura-joella ja tietysti syödä.

Paljon.

Georgia ei ole ehkä maailman paras paikka aloittaa tiukkaa dieettiä. Khinkalit, khachapurit, grillattu liha, pähkinäkastikkeet ja paikallinen viini pitävät kyllä huolen siitä, ettei energiavaje pääse yllättämään ennen ensimmäistäkään ajopäivää.

Sääkin on ollut mukavasti meidän puolella. Mittari on kivunnut lähelle +30 astetta, vaikka syyskuu on jo puolessa välissä. Mutta ei lämmin luita riko.

Tänään Tbilisiin saapuivat vielä ryhmän viimeiset osallistujat, joten illalla koko retkikunta oli viimein kasassa. Kokoonnuimme ensimmäistä kertaa koko porukalla yhteiselle tervetuloillalliselle, tutustuimme, kävimme viimeiset käytännön asiat läpi ja nostimme maljan tulevalle seikkailulle.

Huomenna aamulla tapahtuu sitten se tärkein:

Ratsut alle ja nokka kohti seikkailuja!