| Päivä 3 | Sarajevo (BIH ) - Zabljak (MNE) | 180 km |

Aamulla vielä lyhyt kävelylenkki kylillä ja hyvän aamupalan jälkeen pyörät ns. "tulille".

Eilisestä ruuhkasta ei ollut tietoakaan kun ajoimme mukavan viileässä (+14 C), lauantai aamuna ulos pääkaupungista.

Esikaupungin jälkeen alkavat mutkat ja mäet. Jonkun kuluttua meidät toivotetaan tervetulleeksi Serbiaan. Jotta sellaista...

Noin 100 km varsinaiselle valtionrajalle. Rajan ylitys Hum/Scepan Polje tapahtuu ylittämällä Tara joen kapea puupäälysteinen silta (kts. video).

Noin puolituntia ja homma oli selvä. Suurinosa ihmisistä oli ulkomaalaisia turisteja, lisäksi paljon moottoripyöriä. Täällä ei ole raskasta liikennettä, eikä tänne eksy vahingossa. Viimeiset 15 km ennen rajaa huono kuntoista ja kapeaa, mutkikasta asfalttia, siis hyvää Gessu baanaa.

Tästä eteenpäin onkin sitten melkoista "tykitystä". Saavut meinaan kohta maailman luokan maisemiin. Erittäin hyvä pintainen tie (Panoramic Roads) kulkee Piva kanjonin (joka on itse asiassa järvi) vieressä mahtavien kallioiden välissä, lukemattomien tunneleiden ja muutaman sillan kautta Plužineen. 16 km käsittämättömän hienoja maisemia.

Lounasta Biker ystävällisessä ravintolassa. Täältä pari kilometriä takaisinpäin ja sitten seuraavat 40 km kohti Durmitorin kansallispuistoa on todella makea. Varsinkin ensimmäiset 10 km nousut tiukkoine mutkineen, vain reilun henkilöauton levyisellä tiellä ovat upeat.

Juuri ennen Žbaljakin päätepysäkkiä kovaa ukkosta, mutts ehdimme kuitenkin perille ennen tunnin sadekuuroa. Tässä kylässä on noin 3000 asukasta ja tunnelma on kuin alppikylässä.

Eräs asiakkaista sanoi ettei ole ikinä ajanut näin hienoa päivää kuin tänään.