Virumaan kierroksen ensimmäinen päivä alkoi täsmällisesti klo 8:12 Tallinnan keskustasta. Ajoseurue suuntasi puhtaaksi puunatuilla pyörillään nokat kohti Sakaa ja seikkailu pääsi heti vauhtiin. Reitti vei meidät aluksi legendaariselle Joe Dunlopin muistomerkille, jossa hetki hiljennyttiin moottoriurheilun ikonille ja samalla tarkastettiin rengaspaineita sopiviksi soralle. Muistomerkiltä jatkoimme kohti Jägälän vesiputousta ihmettelemään kuinka pientä lirua voidaankin nykyään kutsua vesiputoukseksi. sateeton kevät nimittäin näkyi tälläkin vesimassojen puutteena. Lounastaukoa vietettiin rennossa hengessä Aegvidussa, kunhan olimme ensin löytäneet auki olevan ruokapaikan😁 Lounaan jälkeen Swiper Ari vaati saada huoltaa koko porukan pölystä kuivuneet ketjut taas ajokuntoon.

Suurin osa ensimmäisestä päivästä taittui sorateillä, sankassa pölypilvessä ajellen. Puhtaaksi puunatuista moottoripyöristä oli jäljellä muisto vain. Päivän loppupuolella pölyyn väsynyt letka ohjattiin muutaman sadan metrin pituiselle metsäpolulle, jota tultaisiin muistelemaan useaan otteeseen vielä reissun jälkeenkin. Pölyä polulta ei noussut, sillä huippunopeudet olivat n.5km/h ja keskinopeuskin arviolta huimat 0,2km/h. Tuon parin sadan metrin aikana saatiin arvokasta oppia sekä kuskeista että mottoripyöristä. Oppiaiheina toimivat mm. Miten adventure pyörä käyttäytyy, kun kumin kuviota ei enää erota mudan joukosta. Mitä tapahtuu kun kytkintä ei enää jaksa käyttää vasemman käden etu- tai keskisormella, sekä kuinka pitkään Ducatin Hypermotardia pitää jäähdytellä kiehumisen jäljiltä +24 asteen lämmössä keskellä viron maaseutua. Oppitunnin jälkeen saatiin hetki hengähtää ja vertailla oppeja, jonka jälkeen matka jatkui ”hieman” kevyemmissä merkeissä soralla. 276km päivämatkan jälkeen saavuimme perille Sakan kartanoon, jossa päivän ajot huuhdeltiin pois kylvyn lämmössä. Moottoripyöriä ei enää ryhdytty puunaamaan.

1. Matkapäivä Tallinna-Saka