Päivä 11 - Kathmando-Hetauda - 110 km
Eilisen kulttuuri-illallisen jälkeen porukat hipsivät ajoissa kämpille. Varsinkin ne kaksi, jotka nukkuivat eilen aamulla pommiin ja missasivat Everest lennon. Tänään oli paikko lento ja heillä herätys viideltä.
Porukat kävivät aamupalalla jotkut kuudelta ja toiset ysin jälkeen juuri ennen lähtöä.
Aamutuimaan tuli myös hälytys yhden 450sen vasemman etuiskarin vuodettua lätäkön öljyä vanteelle ja maahan. Mekaanikko tuli pian tapaukseen tutustumaan, mutta tässä vaiheessa harjoitusta ei ruvettu suurempiin operaatioihin. Lisättiin iskariin nesteitä ja pyyhittiin rätillä vanne puhtaaksi. Kyllä se pari päivää vielä kestää.
Lievää haikeutta jo havaittavissa. Vika päivä mutkan vääntöä ennin huomisen tasankorallatusta.
Vaikka lähtö oli sovittu kymmeneksi, jo puolelta koneet kävi. Intoa on edelleen rutkasti jäljellä.
Kathmandon ulosajo sujui aivan oppikirjan mukaisesti. Tää porukka osaa ajaa kimpassa nyt kymmenen kertaa paremmin kun Delhistä lähdettäessä. Muutenkin vedettiin exit rauhallisesti ja varmistellen.
Kaupungin laidalla vielä tankattiin, ennen kun lähdettiin nautiskelemaan lukemattomista mutkista. Mutka toisensa jälkeen väännettiin ylös ja alas, parin harjanteen yli. Korkeampi taisi olla 1835m eikä se toinenkaan paljon siitä jäänyt.
Pinta oli pääosin hyvää. Välillä sileää asfalttia, sitten taas pätkä pomputtavaa betonilaattaa ja välissä silloin tällöin lyhyt hiekka-kivi-sora-muta pätkä, ettei totuus unohtuisi.
Parissa paikkaa oli sarja neulansilmämutkia muutaman metrin korkeuserolla, mutta nehän on jo opittu navigoimaan oikeaoppisesti, vaika vastaan tulisi Tatan kuorma-auto meidän kaistalla.
Muutama pysäkki näköalapaikoilla, pätkä pilvessä ajamista ja mutkasta toiseen. Kohtalainen liikenne, että pääsi leikkimään ohituksilla, mutta ei ihan riesaksi asti.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja nousut ja laskut vaihtuivat valtajoen penkereitä mukavasti kiemurtelevaksi baanaksi.
Vielä yksi pysäkki jokilaaksoa ihailemaan. Samalla perkilla sattui olemaan intialainen nuoripari häämatkalla kaksipyöräisellä. Onniteltii lämpimästi ja kännykkäkamerat räpsyivät puolin jos toisinkin.
Sitten vielä pikkunen city hässäkkä Heutedan läpi, parikyt kilsaa suoraa rekka- ja kuorkkisjonossa. Tj-tankkaus pari kilsaa ennen hotellia ja taas kypäräkaljat maistuivat.
Hotellin manageri oli ylitsevuotavaisen yställinen. Tervetuliaismehujen lisäksi saimme kaikki perinteisen nepalilaisen valkoisen huivin namaste-tervetulotoivotuksin. Kuuma oli, mutta silti vedettiin kypäräkaljat (pääosin) ajovehkeet päällä.
Pikaisen suihkun jälkeen koko porukka löysi itsensä uima-altaan äärestä ja viileä vesi ja olut tekivät tehtävänsä. Juttuja kun kuunteli, niin jatko-osa retkelle ei olisi kenellekkään vastenmielinen ajatus. Vaan yksi ajopäivä jäljellä…
Nepalin herkut jo odottavat, joten tää turinointi saa taas tältä erää riittää.