Päivä 12 - Hetauda-Patna (Intia) - 230 km

Nonnii. Runsaat 1800 kilometriä on ulkoilutettu Himalayoita. Muutamat harhaan ajaneet ja minä heitä hakemaan ajanut jonkun kympin enemmän. Mutta noin balttiarallaa sen verran mitä vaihtelevinta, opettavaisinta ja mieleenpainuvinta kilometriä.

Tänään taas aivan omanlaisensa ja myös vaihteleva päivä. Aamusta loikattiin baanalle, joka veti hyvin. Kolmessa vartissa oltiin rajalla. Nepalin raja menibheittämällä yhdellä rastilla. Leimat passiin ja Intiaan.

Aluksi tuntui, rmettä Intiakin oli kakkupala, mutta ei. Se olikin vasta eka zekkaus. Siitä piti ajaa 4,2 km toiselle raja-asemalle. Reitti alkoi hiekka/kuratiellä, sitten seikkailtiin kilometri pari ratapihalla junien välissä ja viimeinen kilometri tai kaksi ajettiin nelikaistaista väylää oikealla eli vasten liikennettä, kun meille kuuluva vasen kaista oli aivan tukossa massiivisesta rekkajonosta. No, perillä passi- ja viisumitietoja kirjattiin käsin useampaan kertaan isoihin kovakantisiin kirjoihin, maksettiin sisäänpääsymakse suureen eläintarhaan nimeltä Intia ja lopuksi saimme vielä täyttää viisumikaavakkeet kännyillä ennen kuvausta ja sormenjälkiä. Sitten vasta saimme vapauttavan leiman passeihimme. Kolmisen tuntia siinäbtaas vierähti paahtavan auringon alla noin 39 asteen helteessä.

Olihan se kuumaa, mutta onneksi baana oli uskomattoman hyvä ja pääsimme ottamaan letkamme nopeusennätuykset. Ajonopeus lähes koko ajan 65-80+ km/h, vakkakin aina välillä oli hidasteita kuten kylät ja kaupungit, risteykset ja satunnsiset vasikat tai vesipuhvelit “motarilla”. Ja kun Intiassa ollaan, aina pitää varautua meidän kaistalla vastasntulevia väärään suuntaan kulkevia traktoreita, mopoja ja välillä isoja kuorkkiksiakin.

Saavuimme Patnan reunoille ja ylitimme Ganges joen, kun aurinko laski utuisen joen taakse syvän oranssina. Se on yksi niistä upeista kuvista, joka on tallessa vain muistikuvana.

Loppusuora olikin sitten Patnan “viiden ruuhkaa”. Stop and go. Yksi sankari veti ohi kun muut oltiin kääntymässä. Kadonneen lampaan metsästys tarkoitti minulle pientä pikataivalta ruuhkassa ja kadonneen kanssa pikku pikataival takaisin.

Vain muutama kilometri ennen määränpäätä vika mopo sanoi bensapumpun sopimuksen irti, mutta huoltoauto kaappasi haaksirikkoisen matkaan. Kolme peräpään kaveria oli pysähtynyt vikaa vartoomaan, eli letka hajosi. Ei kauas, mutta siinä kaaoksessa riittävän kaukana. WhatsApin avulla saatiin orkesteri kokoon ja viimriset kolme kilsaa madeltiin hotellille.

Vielä kilsan päässä mun navigaattori sanoi sopimuksen irti, mutta sitä varten oli toinen tadussa ja ajettiin suoraan maaliin.

Ja nyt taas illallinen odottaa. Ilman kypäräkaljoja, kun Bihar on kuiva osavaltio.