Päivä 9 - Chitwan-Kathmandu - 160 km

Ompa ollut tiivis ja intensiivinen reissu. Vasta tänään olen päässyt kuvia ja videoita editoimaan. Ehkä saadaan vielä joku vudeo Faceen ja blogiinkin kuvia. Jos ei tänään, niin sitten reissun jälkeen.

Eivät porukat oikein uskoneet, että vielä voidaan loihtia taas täysin erilainen ja vaihtekeva päivä. Mutta kyllähän se taas onnistui.

Kukonlaulun aikaan ylös, ulos ja aamiaistarpeet kassissa jeepin lavalle. Se heitti meidät Chitwanin kansalluspuiston rajajoelle. Lautturi vei meidät krokotiilien lomitse vastarannalle ja jeeppisafari starttasi.

Kissat (tiikerit ja leopardit) pitivät huolta yksityisyydestään, mutta sarvikuonojen suhteen meitä lykästi. Niitähän näkyi joessa kellittelemässä, metsässä löntystelemässä ja yksi emo pikku sarviksen kanssa vielä kaupan päälle. Ei ehkä ihan tusinaa, mutta runsas puolikas kumminkin.

Monikymmenpäinen täpläkaurislauma ihmetteli meitä ja me heitä. Apinalauma, villisikoja ja riikinkukkoja ja kanoja oli tiuhaan. Onnistunut aamuajelu.

Safari kesti suunniteltua pidempään, joten otettiin nopeampi reitti. Tässä vaiheessa porukat oli, että peruskauraa. Sukkuloitiin noin 1,5 kaistaista (siis molempiin suuntiin) päätietä ja ensimmäinen kolmannes menikin rapsakati tuntiin.

Pian sen jälkeen päätie kääntyi vasemmalle kyltin “Kathmando 80 km” alta. Mutta taivata tihrustaen näki, että siellä sataa ja tie on tuhottoman ruuhkainen.

Päädyin vetämään letkan vaihtoehtoiselle pienemmälle tielle, mikä näytti kuivemmalta ja painorajoitusten vuoksi varmasti väljemmältä.

No, saatiin mitä tilasin. Sateeton vähäliikennöity upeamaisemainen mutkatie. Mutta saatiin me muutakin.

Alkuun tie oli loistavassa kunnossa ja väännettiin mutkaa sydämmiemme kyllyydestä. Aivan upee.

No, olihan ylenpänä pieniä monttukohtia, mistä sade oli vienyt pikku pätkän asfalttia. No hätä.

Sitten yhden vuoren rinteellä oli kolne perättäistä maanvyörymää niin vähän aikaa sitten, että pahin oli raivattu pois, mutta tiestä ei ollut hajuakaan. Sepelirouhetta, hiekkaa ja välillä lilluvaa mutaa ja vesiesteitä. Siitä tulikin sitten enduroiltapäivä .

Pro-enskakuskit tykkäsivät ku hullu puurosta ja joillekkin vähemmän maastossa ajaneille päivä oli tiukka haaste, mutta kaikki tulivat maaliin ilman vaurioita.

Yksi harmiton kuperkikka nollavauhdista ja toinen seniorien yhteissuoritus. Illalla kaatoryyppyjä tarjotessaan vanhat herrat totesivat seisovansa yhdessä ja kaatuvansa yhdessä. Hymyssä suin.

Herrat muuten ajavat kunnioitettavan rapsakasti tiiviissä parimuodostelmassa pääosin vetopyörän imussa ja välillä hieman etäämmäktä seuraten. Hatunnoston paikka meille kolmelle 50-lukulaiselle, jotka johdamme joukkoja päivästä toiseen.

Aikamme olimme nauttineet vaihtelusta. Pitkä pätkä enskaa, pieni pöräys rentouttavaa asfalttia ja takaisin enskamoodiin. Kuka seisten, kuka istuen.

Tien haasteiden lisäksi vastaan tuli, ja yleensä aina tiukimmassa ja mutaisimmassa kohdassa, bussi, rekka, katepillari tai sen kuljetuslava. Siinä sitten nojattiin vuorenseinään kunnes raskas kalusto oli junnannimut ohi.

Tauolla joku totesi, että enää ei voi tulla uutta. Seuraavan mutkan takana ajettiin sitten pilveen. Yksi haastekerroin lisää. No, eipä tarvinnut pysähdellä kuvaamaan.

Pilviosuus oli kyhyt ja sitten ruvettiinkin pudottelemaan jostain puolestatoista tonnista kohti Kathmandon laaksoa.

Seuraava haaste olikin liikenne. Intiaan verrattuna ihan yhtä tuuhea, mutta jollain tapaa vähemmän kaaosta ja enemmän sääntöihin perustuvaa ajamista.

Köröteltiin hissukseen yhtenä pakettina välillä pysähtyen laskemaan lampaat. Yksi meinas karara kerran, mutta muuten pakka pysyi koossa. Pätkä isompaa väylää tultiin näyttävästi tiiviissä parijonossa ja pienemmimlä kujilla palattiin jonoon.

Yhdet sakot keskeltä letkaa punasia päin ajamisesta olivat lähellä, mutta arvonsa tuntevat liikennepäliisit antoivat armon köydä oikeudessa, kun kerroin vai yrittäväni pitää porukan kasassa. Siinä sitte odotettiin ison liijenneympyrän keskellä loppupäälle vihreitä valoja.

Melkein osuttiin hotelille yhdellä heitolla. Meni vain 20 metriä pitkäksi. Ja taas kypäräkaljat maistuivat. Yksi kierros olutta ekasta kaadosta ja kaatoryypyt stereokuperkeikasta, siis kummaltakin.

Ja sitten taas suihkun jälkeen syötiin hyvin. Seuraava päivä kun on vapaapäivä, taisi muutamilla ikta venyä hieman pitköksi, mutta siitä kertokoon itse, jos kertovat.