Päivä 14 | Hobart - Strahan | noin 350 km

Aamu alkoi aikaisin, sillä päivän ensimmäinen tavoite oli heti alkulämmittelyksi Mt. Wellingtonin huippu Hobartin kupeessa. Vuori, joka tunnetaan myös nimellä Kunanyi / Mount Wellington, kohoaa 1 271 metrin korkeuteen ja hallitsee koko kaupungin siluettia. Ylhäältä avautuvat näkymät Hobartin ylle, Derwent-joelle ja Tasmanian etelärannikolle ovat henkeäsalpaavat.

Tällä kertaa nousu tarjosi todellista vaihtelua. Mitä ylemmäs ajettiin, sitä viileämmäksi ilma muuttui, ja huipulla lämpötila oli pudonnut noin kymmenellä asteella. Mittari näytti reissun kylmimpiä lukemia, +9 astetta. Maisemat nousun aikana olivat upeita, mutta aivan huippu oli sakean sumun peitossa. Parhaat kuvat saatiin hieman alempaa, pilvien alapuolelta, missä maisema avautui taas näkyviin.

Aamukahvit pysähdyttiin juomaan Lost Freight -kahvilassa Wellington Parkin alueella matkalla alas vuorelta. Kofeiini oli tarpeen ennen pitkää ajopäivää. Australialaiset ovat syystäkin ylpeitä kahvikulttuuristaan. Suuri osa siitä juontaa juurensa Italian ja Kreikan siirtolaisiin, jotka toivat espressokoneet ja kahvilakulttuurin mukanaan jo 1950-luvulla. Nykyään Australia tunnetaan laadukkaista pavuista, pienpaahtimoista ja baristoista, joille kahvi on käsityötä eikä pikaratkaisu.

Mt. Wellingtonilta laskeuduttiin Hobartin sivukatuja pitkin kohti kaupungin pohjoispuolta. Fiilis oli kuin vanhasta poliisielokuvasta, joka sijoittuu San Franciscoon. Hobart on rakennettu kukkuloille, ja monet kadut ovat todella jyrkkiä. Oli helppo kuvitella, miten prätkän keula kevenee nousuissa ja alamäissä renkaat iskevät kipinää asfalttiin.

Aamupala syötiin vielä kaupungin laidalla pienessä sri lankalaisessa ravintolassa. Paikka ei selvästi ollut varautunut siihen, että heti ovien auettua sisään marssii 16 nälkäistä motoristia. Aamupalan valmistus venyi hieman, mutta lopulta kaikki vatsat saatiin täyteen. Sen jälkeen taas jaksoi vääntää kaasua ja kallistaa pyörää.

Heti Hobartin jälkeen liikenne käytännössä katosi. Tiet muuttuivat käärmeiksi, mutkia tuli mutkien perään ja ajaminen muuttui juuri niin nautinnolliseksi kuin Tasmaniassa parhaimmillaan on. Ajettiin useamman kansallispuiston halki kohti Tasmanian maantieteellistä keskipistettä, joka sijaitsee Great Lake -ylängön tuntumassa. Alue on karua, avaraa ja korkeuserot tuntuvat jatkuvasti. Maisema vaihteli nopeasti metsistä avoimiin nummiin ja järvimaisemiin.

Tasmanian maantieteellinen keskipiste. Great Lake -ylängön tuntumassa sijaitseva muistomerkki merkitsee saaren tarkkaa keskipistettä. Syrjäinen, karu ja hiljainen paikka – keskellä Tasmaniaa, kaukana kaikesta.

**Musta joutsen – yksi Tasmanian tutuimmista näkyistä. Alkuperäislaji Australiassa, joka viihtyy järvillä ja rannikon suojaisissa poukamissa.**

Pysähdyttiin kahville ja välipalalle Hungry Wombat -kahvilaan, ja pakkohan sinne oli jättää myös PeterPanBiken tarra ikkunaan 🙂
Jos bongaat PPB-tarroja jossain päin maailmaa, laita meille ehdottomasti kuvaa!

**Päivä täynnä loistavia reittejä, nautinnollisia teitä ja juuri sopivasti mutkia – sellaisia kilometrejä, joiden takia moottoripyörällä matkustetaan 🏍️**

Iltapäivällä jatkettiin vielä länteen ja mutkiteltiin lopulta Strahaniin yöksi. Strahan on pieni ja syrjäinen satamakylä Tasmanian länsirannikolla, Macquarie Harbourin laidalla. Aikoinaan se eli kaivostoiminnasta ja puutavarasta, nykyään matkailusta ja historiasta. Paikka tuntuu olevan maailman laidalla, ja juuri se tekee siitä niin erityisen. Ilta-aurinko, hiljainen satama ja pitkän ajopäivän jälkeinen rauha olivat täydellinen päätös päivälle.

Tämä oli yksi niistä ajopäivistä, jolloin kaikki osuu kohdalleen. Mutkia, maisemia, tyhjiä teitä ja fiilis, että juuri tätä varten tänne on tultu.

Päivät 15–16 | Strahan – Devonport – laivamatka – Melbourne | noin 330 km

Viimeinen ajopäivä Tasmaniassa alkoi Strahanista, syrjäiseltä länsirannikon satamapaikkakunnalta, joka tuntuu olevan kaukana kaikesta – ja juuri siksi niin hieno. Taivas oli heti aamusta sininen ja lämpötila miellyttävä, noin +20 astetta. Aamu oli rauhallinen, ilma raikas ja tunnelmassa oli jo aavistus haikeutta. Tiesimme, että Tasmanian osuus reissusta alkoi olla lopuillaan.

Strahanista suunnattiin kohti Devonportia halki saaren pohjoisosien. Tie tarjosi vielä kerran kaikkea sitä, mihin Tasmania oli ehtinyt totuttaa: mutkia, kumpuilevaa maastoa, metsää, avaria näkymiä ja yllättävän vähän liikennettä. Ajorytmi oli rento, eikä ollut mitään tarvetta suorittaa – nyt nautittiin täysin rinnoin viimeisistä kilometreistä tällä upealla saarella.

Devonportiin saavuttiin hyvissä ajoin ennen illan lauttaa. Pyörät parkkiin, pieni tauko, evästä ja hetki aikaa sulatella kaikkea koettua. Spirit of Tasmania odotti satamassa, valmiina viemään meidät yön yli takaisin Australian mantereelle. Pyörät ajettiin laivaan rutiinilla, hytit löytyivät helposti ja ilta kului rauhallisesti. Monella taisi mielessä pyöriä ajatus siitä, kuinka yllättävän suuri vaikutus Tasmania oli tehnyt.

**Pieni faktantarkistus Spirit of Tasmania -laivoista, kun aihe on herättänyt paljon keskustelua somessa**
Uudet Spirit of Tasmania IV ja V on rakennettu Rauman telakalla. Ne on suunniteltu nimenomaan Bassinsalmen liikenteeseen, mutta eivät ole vielä käytössä, koska satamien infrastruktuuri (erityisesti rampit ja laiturit Devonportissa ja Geelongissa) ei ole vielä valmis niiden suuremmalle koolle. Käyttöönoton on arvioitu siirtyvän vuoden 2026 loppupuolelle tai vuoteen 2027.
Tällä hetkellä Bassinsalmea liikennöivät Spirit of Tasmania I ja II. Ne on rakennettu 1990-luvulla Turun telakalla, alun perin Superfast Ferriesin käyttöön Eurooppaan. Alukset ostettiin Australiaan 2000-luvun alussa ja muokattiin Tasmanian liikenteeseen. Me seilattiin nyt näillä vanhoilla.
**Ja jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, ensi vuoden Australian matkalle osallistuvat pääsevät todennäköisesti seilaamaan upouusilla aluksilla**
**Ylen artikkeli aiheesta:**
**https://yle.fi/a/74-20110982**

Yön aikana seilattiin Bassinsalmen yli, ja aamulla herätys tuli totuttuun tapaan jo noin viiden aikaan. Geelongin satamaan saavuttiin täsmällisesti kello kuusi, ja laivan purku sujui jouhevasti. Pian oltiin taas satulassa, tällä kertaa Victorian puolella. Aamupala nautittiin sopivasti Melbournen kupeessa kahvilassa, joka avasi ovensa juuri kello 7:00 – täydellinen ajoitus.

Viimeiset kilometrit Melbournen aamuliikenteessä tuntuivat lähes oudoilta pitkän maaseutu- ja luonto-osuuden jälkeen. Kaupunki heräsi uuteen päivään, liikenne tiheni ja samalla alkoi tuntua siltä, että matka oli todella tulossa päätökseen. Pyörät palautettiin melkein minuutilleen kello yhdeksältä, ehjinä ja ilman draamaa – aina paras mahdollinen merkki onnistuneesta reissusta.

**Men to the left, because women are always right 🙂**
Kiitos koko loistavalle porukalle:
Janne, Jaakko, Risto, Jouni, Mika, Joona, Jake, Jarkko, Samuel, Tero, Dani, Jukka, Jenni, Mari, Katja ja Anne!
**Ilman teitä tästä ei olisi tullut näin hienoa seikkailua 🏍️🇦🇺**

Tasmanian ja Australian kierros oli nyt paketissa. Takana noin 3 800 todella vaihtelevaa kilometriä: loputtomasti mutkia niin rannikolla, vuoristossa kuin laajoilla outback-tasangoilla, huikeita maisemia, kenguruita, delfiinejä, kakaduja ja pussipiruja, kahvihetkiä, upeita rantoja ja luonnonpuistoja – ja vielä enemmän tarinoita myöhemmin kiikkustuolissa kerrottavaksi.

Päivät 14-16 | Hobart - Strahan - Melbourne