Tervetuloa seuraamaan meidän seikkailua Australiassa kotisohvalta käsin blogin muodossa.
Edessä on noin 3 500 vaihtelevaa kilometriä mantereen kokoisessa maassa.

Aloitamme ikonisen Sydney Opera Housen kupeesta ja suuntaamme kohti etelää. Päristelemme Snowy Mountainsin vuoristoteillä, ajamme läpi useiden kansallispuistojen ja tutustumme Australian äärettömiin takamaihin – Outbackiin. Matkan varrella poiketaan pienissä kaupungeissa, joissa historia ja nykyhetki kulkevat rinta rinnan.

Keräämme käytännössä kaikki Australian parhaat mutkatiet, joita kruunaa motoristien Graalin malja, Great Ocean Road, joka ajetaan päästä päähän. Väistelemme kenguruita, wombatteja ja koaloja niin mantereella kuin Tasmanian saarella, jonne seilaamme Bassinsalmen yli. Tämä autenttinen saari säväyttää uniikilla luonnollaan, loputtomilla mutkilla ja mielenkiintoisella historiallaan.

Huikea reissu päättyy Melbourneen tammikuun lopussa.

Päivä 1 | Sydney

Lento Australiaan on jo itsessään pieni seikkailu. Helsingistä Sydneyn suuntaan matkaa kertyy linnuntietä yli 15 200 kilometriä, ja käytännössä matkataan lähes toiselle puolelle maapalloa. Välissä on ainakin yksi pomppu, ja porukka lensi joko Hongkongin tai Singaporen kautta. Aikavyöhykkeet vaihtuvat rajusti – kello siirtyy yhdeksän tuntia eteenpäin – ja se tuntuu kehossa väistämättä.

Pitkä lento opettaa kärsivällisyyttä. Välillä nukutaan pätkissä, katsotaan elokuvia, juodaan aivan liikaa kahvia ja yritetään välillä vain olla. Jossain vaiheessa ajantaju katoaa kokonaan, ja seuraavaksi huomaat olevasi maanosassa, jossa aurinko porottaa “keskellä talvea” ja liikenne kulkee vasemmalla.

Perille saapuessa olo on yhtä aikaa väsynyt ja innostunut. Kroppa on hämmentynyt, mutta mieli hereillä – ainakin hetken. Ensimmäiset päivät menevät rytmiä hakiessa: kevyttä kävelyä, nähtävyyksien ihmettelyä ja tarkoituksellista hereillä pysymistä iltaisin. Onneksi Sydney on tähän täydellinen paikka – meri, vihreys ja paikallisten rento elämäntyyli auttavat sopeutumaan yllättävän nopeasti.

Pitkä lento toimii myös hyvänä henkisenä siirtymänä. Kun näin kauas on tultu, arki jää väistämättä taakse. Tuntuu, että matka ei ala vasta prätkän selästä, vaan jo ilmassa, jossain Euroopan ja Australian välissä.

Ja kun lopulta seisot Sydneyn oopperatalon edessä, kirkkaassa valossa ja lämpimässä ilmassa, yksi asia on varma: tämä oli sen arvoista.

Sydneyn oopperatalo on tänä päivänä yksi maailman tunnetuimmista rakennuksista, mutta se ei syntynyt varmana menestyksenä. Päinvastoin – sitä pidettiin pitkään liian kalliina ja lähes mahdottomana toteuttaa.
Rakennuksen suunnitteli tanskalainen arkkitehti Jørn Utzon, joka voitti kansainvälisen arkkitehtikilpailun 1950-luvulla käymättä koskaan Australiassa. Hänen purjeista ja aalloista inspiraationsa saanut visio jakoi mielipiteitä heti alusta asti.
Siitä huolimatta rakennustyöt alkoivat vuonna 1959, vaikka kaikkia teknisiä ratkaisuja ei vielä ehditty suunnitella. Projekti venyi, budjetti karkasi käsistä ja poliittinen paine kasvoi. Lopulta Utzon lähti maasta riitojen saattelemana eikä koskaan palannut näkemään rakennusta valmiina. Oopperatalo valmistui vuonna 1973, yhteensä 14 vuotta aloituksen jälkeen – vaikka alkuperäinen aikataulu oli vain neljä vuotta.
Myös kustannukset paisuivat rajusti. Alkuperäinen budjetti oli noin 7 miljoonaa Australian dollaria, mutta lopullinen hinta nousi noin 102 miljoonaan dollariin. Rakennus maksoi siis yli 14-kertaisesti alkuperäiseen arvioon verrattuna.
Aika osoitti kuitenkin kriitikot vääriksi. Tänään Sydneyn oopperatalo on koko kaupungin ja Australian symboli – rakennus, joka muuttuu valon, sään ja ympäristön mukana eikä näytä koskaan täysin samalta.

Australia on maa, jota on vaikea hahmottaa edes kartalta käsin. Se on kooltaan lähes Euroopan luokkaa, mutta asukkaita vain murto-osa – noin 27 miljoonaa. Suurin osa ihmisistä elää rannikon tuntumassa, ja sisämaa, se kuuluisa Outback, on harvaan asuttua, karua ja paikoin armotonta. Rannikkoa pelkästään löytyy 34000 kilometrin verran!

Ennen eurooppalaisten saapumista Australiaa asuttivat alkuperäiskansat (aboriginaalit) kymmeniä tuhansia vuosia. Heidän kulttuurinsa kuuluu maailman vanhimpiin yhtäjaksoisesti jatkuneisiin. Eurooppalainen Australia on sen sijaan nuori. Kun britit saapuivat tänne vuonna 1788, kyse ei ollut unelmakohteesta vaan rangaistuksesta – tänne lähetettiin rikollisia, joita ei enää katsottu voitavan “korjata”. Sydneyn lahti oli ensimmäinen paikka, johon britit rantautuivat, ja siksi Sydneytä pidetään Australian vanhimpana kaupunkina.

Sydneystä kasvoi nopeasti koko maan keskus, eikä syy ollut sattumaa. Ratkaiseva tekijä oli satama. Sydney Harbour ei ole vain kaunis, vaan myös poikkeuksellisen käytännöllinen. Se tarjosi suojan laivoille, reitit kaupankäyntiin ja mahdollisuuden selviytyä. Ilman satamaa Sydney ei todennäköisesti olisi sellainen kuin se tänään tunnetaan.

Nykyään Sydney on Australian suurin kaupunki ja monelle ensimmäinen kosketus koko maahan. Se on yhdistelmä historiaa ja modernia elämää, pilvenpiirtäjiä ja hiekkarantoja, kravatteja ja surffilautoja. Kaupunki on iso, mutta tunnelma yllättävän rento.

Parin päivän jälkeen alkaa myös hieman ymmärtämään australialaista mentaliteettia. Asiat tehdään rennosti, mutta tosissaan. Turha hötkyily ei kuulu kulttuuriin, mutta sovituista asioista pidetään kiinni. Tämä yhdistelmä tekee maasta erityisen helpon matkustaa – ja erinomaisen paikan moottoripyöräseikkailulle.

Porukka vihdoin kasassa ja tervetuloillallisen äärellä!

Päivä 2 | Sydney - Batemans Bay | 310km

Ensimmäisen ajopäivän aamuna ex-sykloni Kojin jämä iski Australian itärannikolle, ja aamupalan aikaan kaupungin kaduilla ripsi jo hieman vettä. Se ei kuitenkaan intoa latistanut. Hyppäsimme takseihin sovitusti hieman kahdeksan jälkeen, jotta olisimme valmiina vuokraamon ovilla heti sen auetessa yhdeksältä.

Meille varatut pyörät olivat jo odottamassa – osa katoksen alla, osa pihalla sateessa. Paperihommat oli hoidettu pitkälti etukäteen, joten ohjelmassa oli enää nopea tutustuminen omiin ratsuihin, pakkaaminen ja Australian ajamisen erikoisuuksien kertaaminen. Vasemmanpuoleinen liikenne muistutettiin vielä kerran mieliin, ja kello kymmeneltä koneet kävivät. Kuin tilauksesta sadekin loppui juuri sopivasti.

Kaksitoista pyörää lähti liikkeelle komeana letkana ensin kaupungin halki ja pian jo Royal National Parkin kapeita ja mutkaisia teitä seuraillen. Puolen päivän jälkeen oltiin rannikolla ja sen suuntaisesti jatkettiin kohti päätepistettä. Välillä Tasmanian meri vaahtosi kunnolla kytkinkahvan puolella – ja vaahtosi muuten oikeasti – ja välillä taas ajettiin syvällä eukalyptusmetsien keskellä.

Sykloni vaikutti päivään koko ajan. Välillä riisuttiin sadekamppeet, välillä harjoiteltiin niiden salamannopeaa takaisin pukemista. Tuuli puhalsi ajoittain kovaa ja puuskittain, sitten taas aurinko porotti täydeltä terältä. Hetken oli lämmin, hetken viileää – ja jos vesi pääsi kamppeista läpi, ajoviima veti kylmyyden nopeasti luihin ja ytimiin.

Mutta kelille ei voi mitään. Asenteelle sen sijaan voi tehdä paljonkin 🙂
Koko porukka ajoi päivän mittaan hymyssä suin olosuhteista huolimatta.

Perille päästyä kuuma suihku teki todella gutaa, ja sen jälkeen maistui erinomaisesti myös kylmä kypäräolut 🍺

Ensimmäinen ajopäivä takana – ja Australia oli tehnyt heti selväksi, ettei se aio päästää helpolla.

Päivä 3 | Bateman’s Bay - Jindabyne | 315km

Herättiin tottuneesti aikaisin ja heti ensimmäinen vilkaisu ulos ikkunasta tehtiin sormet ristissä. Toiveena oli, ettei enää sataisi. Osa ajokamoista oli vielä hieman kosteita eilisen jäljiltä, ja olisi ollut enemmän kuin tervetullutta antaa ajoviiman hoitaa kuivaus lämpimämmissä olosuhteissa.

Iloksemme sinistä taivasta pilkisteli siellä sun täällä. Kävelimme rantapromenadia pitkin kylän ainoaan sunnuntaisin auki olevaan kahvilaan. Aamiainen nautittiin kaikilla kolesteroleilla ja ilman turhaa kiirettä – ja sitten menoksi.

Ryhmän pessimistit vetivät varmuuden vuoksi sadevehkeet päälle, optimistit taas sivelivät aurinkorasvaa naamalle. Jälkikäteen ajateltuna molemmat olivat oikeassa. Päivä oli yhtä vaihteleva kelien ja lämpötilojen osalta kuin edellinenkin.

Aamu oli viileä, mutta lämpeni nopeasti, kun aurinko sai vihdoin porattua itsensä pilvikerroksen läpi. Vaatekerroksia vähennettiin yksi toisensa jälkeen. Narooman rantakaupungissa pysähdyttiin kahville, ja Begassa – joka tunnetaan Australian juustoteollisuuden keskuksena – vedettiin lounas. Siihen asti maisemat olivat olleet merellisiä ja avaria.

Lounaan jälkeen rannikko jäi peräpeileihin ja suunta kääntyi sisämaahan. Tie alkoi nousta, maisema muuttui ja ilma viileni. Snowy Mountains teki tuloaan vähitellen. Noin tuhannen metrin korkeudessa lämpötila putosi lähelle kymmentä astetta ja muutama pisara tiivistyi visiiriin muistutuksena siitä, että vuorilla ollaan.

Lämmittelemään pysähdyttiin hetkeksi Coomaan – kaupunkiin, joka näyttää jääneen suoraan 1920-luvulle. Coomaa pidetään Australian alppien porttina, ja sen merkitys kasvoi erityisesti 1900-luvun puolivälissä Snowy Mountains -vesivoimahankkeen myötä. Kaupunki toimi aikanaan projektin hallinnollisena keskuksena, ja sen kadut huokuvat edelleen vanhan ajan tunnelmaa. Aivan kuin aika olisi hidastunut pysyvästi.

Illaksi kurvailtiin Jindabyneen, joka talvisin – eli meidän kesäaikaan – toimii vilkkaana laskettelukeskuksena. Tähän vuodenaikaan se on kuitenkin aivan toista maata. Hiljainen, idyllinen pikku kylä järven rannalla, jossa ilma on raikasta ja maisemat rauhoittavat mielen nopeasti.

Pitkän ajopäivän jälkeen tunnelma oli jälleen korkealla. Rannalta vuorille, lämpimästä viileään, auringosta pilviin – Australia näytti taas yhden uuden puolensa. Ja matka jatkuu huomenna!

Päivät 1-3 | Down Under | Australia | Sydney - Batemans Bay - Jindabyne